Ukkokulta oli taas mielissään kun töistä tullessaan aloin ensimmäisenä kysellä, että minkä värisiä maaleja hänellä on kellarissa. Mitäpä sitä mies muuta toivoisikaan kuin päästä suihkuttelemaan vaimonsa toiveiden mukaan verhojen ripustusklipsuja kullan väriseksi 12 tunnin työpäivän jälkeen. Jostain kumman syystä hän on edelleen meillä se joka maalaa kaiken, vaikka olisin ehkä juuri ja juuri osannut itsekin nämä maalata.
Virkatut kirjaimet ovat olleet jo pitkään työlistallani ja minulla oli niihin jo ohjekin. Tehtyäni pari kirjainta sen mukaan, huomasin harmikseni, etteivät ne olleet sellaisia kuin olin ajatellut. Ne olivat tähän käyttötarkoitukseen aivan liian isoja ja hieman väärän mallisia. En alkanut metsästää uutta ohjetta, vaan virkkasin kirjaimeni ilman ohjetta. Osa niistä valmistui ensimmäisellä yrittämällä ja toisten kanssa taistelin tuskaisen kauan. S-kirjainta taisin tehdä melkein pari tuntia, kun se ei oikein tahtonut taipua oikeaan muotoon tai jos se oli oikean muotoinen, se oli liian iso.
Tein nyörin nelinkertaisesta langasta ja surautin sen sähkövatkaimella ihanan Kosotätin ohjeen mukaan. Kirjaimet tärkkäsin Eri keeper-vesiseoksella ja ripustin ne vanhoilla verhoklipsuilla nyöriin. Olisin halunnut, että kirjaimet olisivat keikkuneet nyörissä vapaana, mutta ne tuppasivat kääntyilemään ihan miten sattuu, joten jouduin muuttamaan ripustustyyliä. Virkkasin koristeeksi kukkia ja kiinnitin ne pienillä hakaneuloilla nyöriin. Lankoina käytin isoäidin hartiahuivista ylijääneitä Dropsin Muskat-lankoja ja vähän aikaa sitten kirppikseltä löytyneitä merseroituja puuvillalankoja. Lankalaihikseni keveni tämän työn myötä 80 grammalla.
Tämän piti tulla roikkumaan kuplan takaikkunaan, mutta näkyvyys hieman kärsii tästä, sillä ikkunahan on aika pieni ja koriste on siinä kuitenkin melko iso. Saattaa olla, että poliisisedillä on nyt huomautettavaa minun kulkuvälineestäni. Sievähän tämä on lastenhuoneen seinälläkin ja tuo ihanasti väriä muuten valkoisiin seiniin. Voi olla, että kirjaimet tulevat takaisin sinne sillä oletettavasti pikkuväellä on herätessään huomautettavaa, että mihin heidän seinäkoriste on hävinnyt päikkäreiden aikana. Vaikka tästä ei tullut ihan sellainen kuin suunnittelin, mielestäni tästä tuli silti aivan ihana! Kaikista tärkeintä tässä on se, että opin virkkaamaan kirjaimia, sillä luultavimmin tarvitsen niitä vielä eräässä toisessa työssä.
Erittäin ihana!! <3
VastaaPoistaKiitos Jatta ♡
PoistaKuplastasi tulee päivä päivältä vaan ihanampi <3
VastaaPoistaKiitos <3 Mä pidän itsekin kesäautostani todella paljon =)
Poista