keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Verhoja hakemassa

"Anteeksi, mutta olisitteko te myyneet nuo verhot, joilla olette peitelleet kukkanne?"


Sinä aamuna kun oli ensimmäiset yöpakkaset ja halla vei kesäkukkani, kävelin epäuskoisena aamukävelyltä kotiin. En meinannut uskoa, että olin ihan oikeasti juuri käynyt lasten kanssa soittamassa erään talon ovikelloa ja kysynyt ventovieraalta naiselta, että olisiko hän myynyt minulle verhonsa. Kävelimme talon ohi jo menomatkalla ja ihastelin verhoja, jotka oli levitetty kukkien päälle suojaamaan niitä hallalta. Takaisin tullessa koukkasimme talon ohi uudestaan siinä toivossa, että pihassa olisi näkynyt liikettä. Emmin hetken tien poskessa ennen kuin rohkenin kääntää rattaat pihaan ja mennä oven taakse.

Sovimme, että tulen seuraavana päivänä uudestaan ja rouva päästi minut sisään. Hämilläni katselin Finelin pannuja keittiön hyllyillä, Arabian maitokannuja pöydän reunalla ja kuuntelin kuinka rouva kertoi rakastavansa kirppiksiä ja esitteli käsitöitään. Ihastelen aina kesäisin hänen pihaansa, kun se on aivan täynnä toinen toistaan kauniimpia kukkia. Aivan uskomatonta!  Ihan kuin olisin astunut kotiini ja katsellut itseäni muutaman kymmenen vuotta vanhempana ja jos minulla ei olisi verhoja vieressäni, luulisin varmasti nähneeni unta.

Olen yrittänyt metsästää verhojen valmistajaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Minulla on mielikuva, että olen nämä jossain aikaisemmin nähnyt, mutta en muista että missä. Tietysti elättelen toiveita, että jos ne vaikka sattuisivat olemaan Marjatta Metsovaaran suunnittelemat. Ajattelin ripustaa ne kirjastohuoneen ikkunassa seitsemän vuotta roikkuneiden Marimekon Kaivojen tilalle. Toisesta verhosta tosin puuttuu käännös, enkä uskalla itse sitä ommella vanhalla koneellani eli tässä voi mennä tovi ennen kuin ripustan niitä mihinkään. Rakastan yli kaiken verhojen värejä ja tuota kuviota ja nämä ovat epäilemättä kauneimmat verhoni, mutta uskotteko, että näiden kuvaaminen oli todella hankalaa. 

20 kommenttia:

  1. Ihanan väriset. Nyt tulee aurinko ja kesä tupaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Mä melkein pystyn kuvitteleen, miten nämä hehkuu ikkunassa =)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Voi kun vielä saisin selville valmistajan, niin tarina voisi jatkua =)

      Poista
  3. Hienoa että rohkenit mennä kysymään noita upeita verhoja.
    Luulenpa että myyjäkin tykkäsi vierailustasi.
    Liian paljon pelkäämme olla rohkeita ja uuden ovikellon soittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä =) Kyl mä epäilen, että hän piti yllätysvierailustani, kun niin mielissään kertoi käsitöistään ja esitteli kuppikokoelmaansa. Hän taisi huomata, että pidän itse samoista jutuista =)

      Poista
  4. Olitpa rohkea! Ja ihanat ja todella kauniit verhot sait ostettua. Oli varsin mukava kokemus käydä ihastelemassa ventovieraan tavaroita ja kuuntelemassa hänen juttujaan! Itse olen harmikseni tämmöinen ujohko tapaus, joten itse en moista uskaltaisi tehdä, mutta onneksi sä rohkenit ja sait siten itsellesi nuo verhot :) Verhoista on kyllä hankala ottaa hyvää kuvaa, varsinkin jos ne eivät ole ikkunassa paikoillaan. Senpä vuoksi en olekaan jokaista kirpparilta tehtyä verholöytöä blogissani esitellyt, kun hyvän kuvan ottaminen ei aina suju :D Hankaluuksista huolimatta, olet saanut hyvät kuvat verhoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Ei mullakaan ole ollut tapana käydä toisten ovien takana kyselemässä, että myisivätkö he mulle verhonsa ja myönnetään, että kotimatkalla mietin, että oonko mä ihan hullu =)
      Mä en osaa oikein ottaa kuvia vaikka verhot roikkuis ikkunassa, ku silloin on murheena vastavalo. Mä yritin kuvata nämä sillain, et näkyis niiden räiskyvät värit ilman, että ne räjähtää näytölle. Taisin kolmet kuvat ottaa ennen kuin olin tyytyväinen ja silti musta tuntuu, että nämä hyppää vieläkin syliin näytöltä. Sille on varmasti kuvaajilla joku oma nimityskin, mutta enpä osaa sanoa että mikä =)

      Poista
  5. On kyllä niin ihanat verhot, jotta kannatti mennä kyselemmään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saisin verhot pian ikkunaan. Mun pitää varmaan turvautua hoviompelijaani eli äitiini =) Ne on niin ohutta kangasta, etten varmaan osaa ommella niitä ilman, että mun ompelukone imee ne sisäänsä.

      Poista
  6. Eikä! Ihan mahtava tarina verhojen takana. Ja on verhot kyllä komeat ja kaupan päälle pääsit kurkistamaan vielä toisen kivaan kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kieltämättä oli hieman erilainen tapa löytää verhot =) Oli kyl mahtavaa nähdä toisen keräilijän aarteita ja kuulla kuinka hän ne oli saanut. Rouva asuu tässä ihan meidän lähellä, joten saas nähdä saanko mä hänet joskus vastavierailulle =)

      Poista
  7. Ihana löytö ja löytötarina! (: Ois kyllä ihan minun näkönen kuosi myös. En varsinaisesti mitään retroilua sinänsä harrasta mutta rakastan kyllä näitä ihania kuoseja, joku hauska retrojuttu on aina piristys. (Tein keväällä vanhasta saunan omppoverhosta tyynynpäällisen - liian auringonhaalistama ikkunaan - ja vanha lakana odottele myös inspistä... http://tavaroidentaikamaailma.blogspot.fi/2015/04/olen-oomeena-olen-oomeena.html) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Ihanaa kuulla ♥ Mun pitää ihan ehdottomasti tulla katsoon! Kannattaa olla varovainen retrojuttujen kanssa. Niille kun annat pikkusormen, niin ne voi viedä koko käden =)

      Poista
  8. Siis wau! Pidän kyllä itseäni myös sen verran retro-höperönä, että olisin todennäköisesti itsekin käynyt kysymässä verhojen kohtaloa. :D Hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä uskon sen =) Mä olen kudonnassa nähnyt niin monet ihanat lakanat revittyinä, että heti pelästyin verhojen kohtaloa. Tosin mun huolenihan oli ihan turha, kun rouva piti itsekin näistä vanhoista jutuista =)

      Poista
  9. Tosi kiva tarina. Olis ollu mielenkiintoista tietää, mitä 'myyjä' sanoi rohkeudestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Ei hän tainnut sanoa siitä mitään. Mielestäni hän ei ollut edes ihmeissään, että tupsahdin oven taakse. Ehkä se vaikutti asiaan, että mulla oli lapset mukana tai sitten huomioni oli lapsessa, joka meinasi väkisin mennä sisään, etten huomannut rouvan kummastelua =)

      Poista
  10. Ihan mieletöntä! Ikinä ei voi tietää mistä joku ihana juttu löytyy. Mahtava postaus! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Kaikkea voi tapahtua aamukävelyllä =) Sitä ei koskaan herätessään tiedä, että löytääkö vähän ajan päästä itsensä soittelemassa ventovieraiden ovikelloa =)

      Poista