maanantai 6. tammikuuta 2014

Vilttejä Isoäidinneliöistä

Käsitöitä tehdessä ei saa olla kiire. Koko työstä menee nautinto jos sitä joutuu tekemään kelloa kytäten. Minulla kävi niin kuukausi takaperin kahden virkatun viltin kanssa. Olen jo varmasti aikaisemmin kertonut päätöksestäni tehdä vain yhtä työtä kerralla. En päässyt tekemään joululahjoja ennen kuin saisin edellisen, keskeneräisen valmiiksi.

Virkkasin kuopuksellemme torkkupeittoa Novitan liukuvärjätystä Polku-langasta. Lanka oli ihan kamalaa virkata! Langan paksuus vaihteli vähän väliä ja tämän vuoksi ruuduista tuli erikokoisia. Olen jo aikaisemmin tehnyt esikoisellemme viltin samasta langasta, eikä siinä paksuus tällä tavoin. Lanka oli välillä paksumpaa kuin seiska veikka, kun hetken päästä se olisi käynyt ompelukonelangasta.

Minun olisi pitänyt ostaa kolmas kerä lankaa, tehdä ylimääräisiä ruutuja ja valita peittoon ne, joiden koko oli lähimpänä toisiaan. Kiireen vuoksi menin siitä mistä aita on matalin ja sen näkee työn jäljessä. Jouduin paikoin pakottamaan ruudut kohdilleen ja siksi viltti kupruilee. Jälkiviisaana minua harmittaa suunnattomasti. Luultavimmin puran viltin jonain päivänä ja korjaan sen.





Elettiin jo marraskuun alkua kun sain kuopuksemme viltin valmiiksi. Samana päivänä kun päättelin viimeiset langat, kaivoin varastosta seiska veikat esiin ja aloin virkata uutta vilttiä. Tämä lähtisi joululahjaksi toiselle puolelle Suomea. Aloitin työn täynnä iloa ja intoa. Päätin että viltistä tulee onnen viltti. Ajattelen vain hyviä ja onnellisia asioita sitä virkatessa, mutta siitä tulikin päättäväisyyden ja sitkeyden viltti.





Olin tehnyt 80 ruutua kun huomasin, etteivät ne riitä vaan joudun tekemään 28 ruutua lisää. Jouluruuhkassa lähettäminen veisi normaalia pidemmän postitusajan ja postin työntekijät uhkailivat lakoilla. En ollut koskaan tehnyt näin isoa vilttiä näin pienistä neliöistä, enkä osannut yhtään arvioida kuinka kauan kokoaminen ja päättelyt veisi aikaa. Tein vilttiä melkein koko ajan ja kaikkialla! Kuukauden päivät kuluivat ja monen monta tuntia, mutta vihdoin sain viimeisenkin neliön valmiiksi, viimeisen ruudun yhdistettyä toiseen ja viimeisen langan pääteltyä. Viltti oli valmis ja se pääsi postiin.

Mielestäni siitä tuli kaunis! Hieman olisin voinut olla tarkempi ruutujen asettelun suhteen. Ruutuja on kaiken kaikkiaan 108, joista 107 on erilaista. Käytin violetin ja valkoisen lisäksi, kolmea eri sinisen sävyä. Liitin ruudut yhteen virkkaamalla ja neulomalla. Siistin viltin reunat vielä kiinteillä silmukoilla ja pylväillä. Mikäli muistan oikein, Novitan Seitsemän veljestä -lankaa kului kaiken kaikkiaan seitsemän kerää (viltin koko 98 cm x 130 cm).




Tätä juttua kirjoittaessa minut valtaa se sama onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunne, joka minulla kun sain viltin valmiiksi. Lahjasaajan onni ja ilo peitosta oli kaikkien niiden tuskaisten tuntien arvoista, kun virkkasin ruutuja peläten, etten saa sitä valmiiksi ajoissa. Viltti antoi iloa ja riemua varmasti yhtä paljon niin minulle kuin hänelle.

2 kommenttia: