Ympyrä on sulkeutunut. Isoäitini hartiahuivi on valmis. Ollessani pikkutyttö, hän kutoi minulle kaikki villavaatteeni sukista paitoihin. Nyt virkkasin isoäidilleni hartiahuivin, jonka voi vetää hänen harteilleen vanhainkodissa. Isoäitini ei ole enää muutamaan vuoteen pystynyt asumaan omassa kodissa eikä ole tuntenut minua enää vuosiin. Olen vain joku vieras nainen, joka käy ani harvoin hänen luonaan ja joka kerta itkee sängyn vieressä. Kaipaan niin paljon sitä lapsuuteni lempeää isoäitiä, jonka lankakerillä leikin ja kuka opetti minua neulomaan. Vaikka hän istuu vieressäni, silti hän on poissa.
Ajatuksenani oli tehdä huivia spontaanisti ilman suunnitelmia ja purkamisia, mutta sehän ei nyt onnistunut. Minulla kävi mallin kanssa emämoka. Virkkasin ensin suorareunaisen huivin ja vasta viime metreillä huomaisin, ettei se yllä lainkaan rinnuksille. Purin koko työn lähes alkutekijöihinsä ja tein sen uudestaan lisäten aina jokaisella kerroksella pylvään molempiin reunoihin. Olin hieman liian tiukka ja vaadin itseltäni liikaa huivin onnistumisesta. Purin sitä vähän väliä kun huomasin, että olen joko lisännyt tai vähentänyt silmukoita huomaamattani. Työssä oli melkoinen päätteleminen, sillä useiden purkauskerojen jäljiltä langat olivat jo lyhyitä pätkiä. Viikon nopeaan virkkaustyöhön kului huomaamatta lähes kuukausi.
Minulla oli kahdeksan kerää, kuutta eri väriä Dropsdesignin Muskattia, merseroitua egyptiläistä puuvillaa. Se oli aivan luksusta käsitellä. Huivissa on kerroksittain pylväitä ja sekaan tein piristykseksi muita kuvioita. Reunukseen virkkasin verkkoa ja siihen tein pienet nirkot. Jouduin tekemään reunuksen kahdella eri värillä sillä kumpikaan väreistä ei olisi yksin riittänyt. Turkoosi lanka loppui kesken kerroksen ja muitakin lankoja jäi niin vähän, ettei niistä taida enää riittää kuin kukkiin.
Minulla olisi ollut myös kolme kerää valkoista lankaa, mutta ne jäivät kokonaan käyttämättä. Käytin vain kirkkaita värejä, joista toivon mukaan on iloa isoäidillen. Uskoisin, että hänestä on mieluisaa katsella värikästä ja kuvioitua hartiahuivia ja verkkoreunuksessa olisi jotain mitä näpertää sormilla. Käyttämäni värit saavat väkisinkin hymyn huulilleni. Varmasti juuri värien vuoksi huivia oli aivan ihana virkata vaikka monesti sadattelinkin sitä purkaessa.
Tosi kaunis. :) Ihanan aurinkoinen.
VastaaPoistaIloinen mummon huivi.<3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaKaunis huivi <3 varmasti piristää isoäidin miletä :)
VastaaPoistaKiitos <3 Mä toivon kovasti et piristäis =)
PoistaIhania virkkauksia.
VastaaPoistaHeitän sua haasteella, otatko vastaan viiden värin haasteen?
Kiitos =) Voin ottaa haasteen vastaan =)
PoistaIhana huivi ja ihanasti olet ajatellut mm. tuota reunusta ja sormilla näpräilyä.
VastaaPoistaTuli niiiiin kovin ikävä omaa mummoani joka sairasti alzheimerintautia. Mummon mieli karkasi luotamme monta vuotta sitten mutta se käsillä näprääminen jäi. Ihan loppuaikoinaan halusi vielä tehdä käsitöitä mutta taidot riittivät vain pienten tilkkuken neulomiseen ainaoikein-neuleena.
Mummoni kuoleman jälkeen tätini teki tilkuista minulle ja serkulleni pienet vauvanpeitot.
Nyt peitto on vihdoin käytössä kun sillä makailevat vuoroin pieni poikani (1v 8kk) ja pieni tyttöni (5kk). Se viltti on yksi tärkeimmistä asioista joita omistan.
Rakkaat mummot :)
Kiitos <3 Isovanhemmilla on aina ihan oma paikka sydämmessä <3
PoistaMä itse toivon, etten joutuisi samaan tilaan vanhetessa. Muistisairaudet taitaa olla lähimmäisille paljon rankempia kuin itse vanhukselle. Vaikka isoäitini on ihan onnellisen oloinen, hänen luonaan vierailu on aina yhtä raskasta.
Sun täytyy säästää viltti omille lapsenlapsillesi mummolaviltiksi =)
Ihanan iloinen huivi ja kaunis malli. Isoäiti varmaan ilahtuu ♥
VastaaPoistaMuscat-lanka on minun suosikkini, kauniita värejä ja laatulankaa muutenkin.
Kiitos =) Tervetuloa lukijaksi ♥
PoistaEn ole ennen virkannut Muskatista, mutta toivottavasti tämä ei jää viimeiseksi kerraksi. Lanka oli aivan ihanaa käsitellä, eikä levinnyt käsiin vaikka purin aika moneen kertaan =)