maanantai 2. kesäkuuta 2014

Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja.


Siinä se nyt on! Puutarhavajamme on valmis. Minun on taas kehuttava miestäni. Hän on oikea timantti! Mieheni naputteli viimeisetkin naulat ja laittoi ovet paikoilleen. Vajan kylkeen hän teki pienen luukun, jota pitkin kanat voivat astella. Päivisin luukku on auki ja kanat saavat kulkea siitä edes takaisin mielensä mukaan. Illalla saamme kätevästi suljettua luukun ja teljettyä kanat suojaan pedoilta. Puutarhavaja sai saman värin pintaansa kuin mitä talomme on. Viimeisenä urakkana hän vielä teki kanoille aitauksen vajan edustalle.

Meillä kävi uskomaton tuuri. Mieheni työpaikalla vaihdettiin tehdasalueen aidat ja saimme ilmaiseksi pätkän verkkoaitaa, josta teimme aitauksen. Tukevasta teräsverkosta nälkäisten vierailijoiden ei pitäisi ainakaan ihan heti päästä läpi. Aita on kaivettu maahan, jotta sen alta ei pääse sukeltamaan. Ilmahyökkäysten varalta aitaus on katettu kanaverkolla. Laudat aitauksen reunoilla ovat vain poikiamme varten. Kokemuksesta tiedämme, että esikoisemme mielestä verkkoaidassa on hauskaa roikkua. Yritämme laudoilla hieman estää vaahtosammuttimen kokoista pientä tuholaistamme repimästä koko aitaa irti.


Puutarhavajan eteiseen teimme pienet säilytystilat. Haluamme erottaa kanalassa käytettävät tarvikkeet muista pihan välineistä ja säilytämme niitä kanalassa. Hyllyille saamme kaurat ja rehut omiin astioihin. Onhan kanojen hoito huomattavasti helpompaa, kun päivittäin tarvittavat tavarat ovat heti käden ulottuvilla. Meidän on vielä metsästettävä muutama koukku, jotta saamme lapion ja haravan ripustettua seinälle.

Puutarhavajamme perälle tuli kanoille viihtyisä koti. Ehdimme kertaalleen levittämään turpeet lattialle, kun tulimme toisiin ajatuksiin ja maalasimme kanalan sisältä. Mieheni suti kellarista löytyneillä jämämaaleilla seinät, katon ja lattian. Toivottavasti maalattu pinta estää hieman kanojen ulosteiden imeytymistä puupintaan ja kanalan puhtaanapito olisi helpompaa.

Kanoilla on orsi katon rajassa ja pesäpaikat. Teimme kaikille kanoille omat pesät ja vasta sen jälkeen luimme, että kanat tuppaavat munia samaan pesään. Tuskin tuo pesähotellimme maata kaataa. Ystäväni suosituksesta päädyimme käyttämään kuivikkeena turvetta ja pesiin saimme tuttavaltani heinää.

Mielestäni meillä ole nyt hyvät puitteet onnellisille kanasille. Olen viimeisen viikon lukenut netistä hoito- ja ruokintaohjeita ja uskon, että pärjäämme kanojen kanssa. Puutarhavajamme saikin pari päivää sitten ensimmäiset asukkaat ja voin nyt kertoa, ettei meillä ole enää puutarhavajaa. Takapihallamme on kanala. Saatte kuvia asukeista kun he hieman tottuvat ja kesyyntyvät. He ovat vielä kovin arkoja.

4 kommenttia:

  1. Aivan ihana juttu! Odottelen kovasti seuraavaa postaustasi ja tietoa kanojen kotiutumisesta. Onnea kanalan omistajille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaana =) Kanat on kyl aikas ihania. Me ollaan koko konkkaronkka nenät kiinni ikkunassa katselemassa mitä ne touhuaa =) Toivottavasti tämä menee ohi. Meillä alkaa kohta kotityöt kasaantua =)

      Poista
  2. Onnellisten kanojen koti! Innolla ootan jatkoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jatta =) Ilmeisesti kaksi kanoista munii ja ollaan muutama munakin jo saatu (jee!). Toivottavasti rouvat kesyyntyisivät pian, niin saisin teille kuvia =)

      Poista