perjantai 20. kesäkuuta 2014

Kesäkukkia ja keskikesän juhlaa


Vettä tihuuttaa ja mittari näyttää kymmentä astetta lämmintä eli on ihan perinteinen juhannussää. Keskikesän juhla on tänäkin vuonna kovin kylmä ja kolea. Jos pitää miettiä asian positiivisia puolia, viileä ilma hieman hillitsee humalaisia törttöilemästä maalla ja vesillä. Meille säällä ei ole merkitystä, sillä pienten lasten kanssa juhannus ei paljoa poikkea arjesta. Tänä vuonna emme edes talkoile. Pidämme rauhallisen kotijuhannuksen ja nautimme olostamme.

Kävimme tänään paikallisella uimarannalla katsomassa kokkoa. Uimaan emme uskaltautuneet, mutta kaksivuotiaamme sai tutustua paloautoon. Palomiesten ihmetykseksi hän ehti painella varmasti kaikkia nappeja ja väännellä kaikkia vipuja ennen kuin kerkesin hätiin. Vasta huomenna grillaamme sen mitä voimme, sillä meillä ei ole kaasua kuin se, mitä viime kesältä on jäänyt. Kumpikaan meistä ei ole muistanut ostaa uutta kaasupulloa. Onneksi uunissamme on grillivastukset ja saamme tehtyä aurajuustosienet ja vuohenjuustotomaatit.

Alkuviikosta ostin puutarhalta kesäkukat ja vasta tänään sain viimeiset kukat multaan. Kaivelin taas esiin kellarin kätköistä padat ja pannut, jotta sain istutella niihin kukkia. Vanhat maiharini ja vuosi sitten kierrätyskeskuksesta löytynyt työkalupakki saivat tänäkin kesänä kukat sisäänsä. Terassille ostin suuret amppelipetuniat. Ne ovat uskomattoman kauniit! Amppelit näkyvät suoraan olohuoneeseemme ja saan ihastella niiden kukkaloistoa myös sohvalta. Hieman minua jännittää, kuinka petunioiden käy, sillä olen varmasti maailman laiskin nyppijä.

Ihana yllätys oli, kun huomasin, että viime kesänä padassa kasvaneet orvokit, olivat siementäneet ja kasvattavat uusia orvokkeja pataan. Enää minua ei harmita, etteivät pataan viime syksynä istutetut narsissit selvinneet talvesta. Kukkapenkkini päähän, johon meinasin ensin istuttaa tomaatin taimet, istutinkin perunaa. En keksinyt perunan taimille mitään muuta paikkaa, joten siirsin ne nyt liljojen ja daalioiden seuraksi terassin eteen. Onhan se nyt hieman epätavallinen kukkapenkkikasvi, mutta kukkiihan se perunakin.

Minun piti jo eilen illalla toivottaa teille juhannukset, mutta olin niin lopen uupunut isovanhempieni vanhainkotivierailun jäljiltä, etten jaksanut enää avata konetta. Sopii kai ne jussit nytkin toivottaa vaikka on jo aattoilta? Viettäkäähän ihana juhannus! Älkää törttöilkö! Ja pitäkää ystävistä huolta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti