tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kesäkoti



Juhannus on ohi. Minulla on ihanan raukea ja rauhallinen olo. Emme ole tainneet aikaisemmin viettää tällaista juhannusta. Lauantaiaamuna lähdimme tutustumaan Veturimuseoon, mikä on mahtava vierailupaikka hieman vilkkaan kaksivuotiaan kanssa. Kerrankin saimme olla museossa levollisin mielin eikä tarvinnut pelätä, että lapsemme olisi kaatanut tai rikkonut jotain. Sunnuntaiaamuna pakkasimme eväät ja lähdimme koko konkkaronkka metsään seikkailulle. Oli ihanaa haistella sateista metsää ja kuunnella lintujen liverrystä. Olen nukkunut, ulkoillut ja välillä syönytkin hyvin. Ei siis ole ihme, että oloni on kevyt.

Jokavuotisiin juhannusperinteisiimme kuuluu myös kuistin siivous ja sen kokoaminen kesäkodiksi. Taloa ostaessa emme ymmärtäneet, kuinka tärkeä kuisti tulee olemaan meille. Talvisin se on käyttämättä, mutta kesäisin saamme siitä yhden huoneen lisää. Ennen lapsia istuimme siellä mieheni kanssa pelaamassa korttia yömyöhään. Nykyään vietämme siellä paljon aikaa lasten kanssa. Kuisti on sen verran suuri, etteivät edes vesisateet haittaa ulkoilua. Sateiden yllättäessä poikamme mahtuu leikkimään siellä pikkuautoilla. Välillä hän kirmaa sukkasillaan kesäiseen sateeseen kokeillakseen kasteleeko se hänet. Olemme kesäisin valtavasti pihalla!

Kuisti on kalustettu lähes kokonaan vanhoilla kalusteilla. Puisen sohvan mieheni pelasti serkkunsa kaatopaikkakuormasta. Pöytä on isovanhempieni vanha keittiönpöytä ja tuolit vanhempieni vanhat. Ne kaipaavat jo uutta maalipintaa, mutta tämän vuoden kalusteet saavat kelvata tuollaisina. Keinutuoli on minulle erityisen rakas. Lähes sokea isoisäni sekoitti kaikki maalipurkkien pohjat keskenään ja maalasi keinunsa marjapuuron väriseksi. Odotin keinua kolme tai neljä vuotta ennen kuin isoisäni raski antaa sen meille. Siinä on monet kerrat keinuteltu pienet pojat uneen.

Grillin ostimme ystävältäni muutama vuosi takaperin. Haaveilemme kunnon kesäkeittiöstä, joten vanha kaasugrilli saa kelvata siihen asti. Matto on isovanhempieni vanha olohuoneen matto. He toivat sen matkalaukussa Turkista. Voi pappa parkaa, tiedättekö kuinka paljon paksu villamatto painaa? Pystyn hyvin kuvittelemaan, kuinka mummoni on komentanut miestään laukunkannossa. Puramme kuistin aina syksyisin ja varastoimme kalusteet talveksi suojaan. Kuistin kalustaminen merkitsee meille yleensä kesän aloitusta.

Viime juhannuksena rakennettua terassia en ole aikaisemmin tainnut esitellä teille. Saimme sinne mieheni isän vanhat terassikalusteet. Haaveissani on, että ostamme terassille parimetrisen pirttipöydän ja saamme istua kaikki seinustalla katselemassa maisemia. Tarpeen tullen toiselle puolen pöytää voisi istuttaa vieraat ruokailemaan. Nykyiset kalusteet saavat kelvata siihen asti kunnes löydämme mieluisat. Niillä ei ole kiire.

Rottinkikalusteista tuli mieheni ja minun uusi korttisoppi. Toinen tuoleista on isoisäni vanha ja toisen ostin viime kesänä kirpputorilta. Ne taitavat olla vielä tämän kesän olla käyttämättä, mutta emmeköhän ensi kesänä taas pääse läiskimään korttia ja turisemaan jonnin joutavia. Minulla ei ole kuin toiseen tuoliin päällinen eli nyt on hyvää aikaa etsiä tai tehdä toinen. Terassimme on nyt ensimmäistä kesää kalustettuna. Siitä tuli mielestäni niin hieno, että pillahdin itkuun, kun näin sen valmiina. Vietämme siinä varmasti monia onnellisia hetkiä.

2 kommenttia:

  1. Onpas viihtyisä kuisti teillä, paljon kaikkia kivoja yksityiskohtia ja väriläiskiä (varsinkin kiikkustuoli ja teräskärkimaihareissa olevat kukkaistutukset! Itseltäkin löytyisi punamustat, mutta niillä taitaa vielä jokuset rokit kävellä läpi.. :) jotka ottaisin mieluusti myös osaksi omaa kotiani :) Meilläkin on rivitalonpäädyssä pieni takapiha, en osaisi enää kuvitellakaan asuvani kerrostalon vankina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Maiharit on mun teinivuosien jäämistöä. Olin 90-luvulla olevinani punkkari (niin kuin kaikki muutkin ikäiseni) =) ne käveli tiensä loppuun ja päätyi kukkaruukuiks =)

      Ennen omakotitaloa mekin asuttiin kerrostalossa. Enää ei ois mustakaan asuun ilman omaa pihaa. Pidän niin paljon puutarhassa tonkimisesta, etten luultavasti tyytyis parveketarhaan =)

      Poista