lauantai 28. kesäkuuta 2014

Kotkot siellä ja kotkot täällä...

Saanko esitellä arvon rouvat: Helga, Hertta, Henrietta ja Hilja! Pahoitteluni, etteivät kuvat ole kovin tarkkoja. Minun valokuvaustaidoillani neljä liikkuvaa kanaa on aivan mahdoton saada samaan kuvaan tarkasti. Suurimmassa osassa kuvistani oli puolikkaita kanoja tai suttuisia sulkakasoja. Yritin valita teille kuvista parhaimmat.


Ensimmäiset päivät kun kanaset asuivat takapihalla, emme mieheni kanssa saaneet tehtyä oikein mitään. Ihmettelimme niitä nenät kiinni ikkunassa ja vähän väliä juoksimme ulkona katsomassa mitä rouville kuului. Pikku hiljaa saimme luotua sellaisen hoitorytmin, että kanojen hoito alkoi sujua vaivatta ja kanatkin saivat olla edes hetken rauhassa. Kanat saavat päivät kuopsutella pihalla ja yöksi telkeämme ne yöpuulle kanalaan. Sydämeni särkyisi, jos kettu pääsisi yön aikana aitaukseen ja kanoille sattuisi jotain. Näistä hassuista siipiveikoista on tullut minulle niin rakkaita.

Kanat olivat todella arkoja muuttaessaan meille. Vaikka ne tulivat 20 kanan pienkanalasta ja olivat jonkun verran tottuneet ihmisiin, ne säikkyivät meitä paljon. Olin varma, että ne saisivat vähintään sydänkohtauksen, kun astuin samaan aikaan kanalaan niiden kanssa. Pari viikkoa rouvilla meni, että ne hieman kesyyntyivät ja tottuivat meihin. Eivät ne vieläkään syliin tuppaa, mutta eivät hypi seinille kun aitaukseen astuu. Joka kerta ne tervehtivät minua, kun astun takapihalle. Rouvien tervehtimiskotkotus kuuluu varmasti naapureille asti.


Kaksi kanoista muni alusta alkaen, mutta arimmat alkoivat munia vasta tällä viikolla. Meinasin jo luopua toivosta niiden kohdalla. Olemme luvanneet maistiaisia niin monelle, ettei kahden munan päivätahdilla lupauksia lunasteta. Ilosta itkien juoksin toissa päivänä kanalasta paidan helmassani neljä munaa. Viimeinenkin kana oli pyöräyttänyt ensimmäisen munansa. Minulle tuli ihan sellainen olo, että olemme onnistuneet jossain, kun kaikki rouvat alkoivat munia.

Olemme huomanneet, että kanojen ruokavaliolla on munintaan suuri vaikutus. Heti kun kanat saivat enemmän herkkuja eli meidän ruokien tähteitä, ei seuraavana päivänä herunut munia. Pidämme kanoilla koko ajan munintarehua ja kauraa kipossa, jotta ne voivat syödä kun niitä huvittaa. Puolen päivän aikaan vien kanoille voikukan lehtiä tai muuta vihreää. Neljän maissa kanat kokoontuvat aitauksen kulmaan ja alkavat odottaa, että tulen ulos lounaan ja päivällisen tähteiden kanssa. Tämä on ilmeisesti voikukkien ohella päivän kohokohta. Vettä saamme vaihtaa viidesti päivässä, sillä avoastiassa oleva vesi likaantuu kanalan puolella melko nopeasti.

Kertaakaan en ole katunut kanojamme. Vaikka munien saannissa onkin nykyään oma vaivansa, saamme kanoilta niin paljon muuta kuin vain munia. Monesti päivässä saamme niistä hymyn huulillemme. Poikamme saavat mielestäni hyvän mallin siitä, kuinka eläimiä kuuluu kohdella. He myös oppivat, ettei ruuan ostaminen kaupasta ole ainoa tapa hankkia ravintoa ja sen, että ruuan eteen on tehtävä muutakin kuin vain se, että otetaan paketti kaupan hyllyltä ja maksetaan se kassalla. Saamme syödä maukkaita munia, tietäen mitä kanat ovat syöneet ja millaisissa oloissa ne ovat eläneet. Voimme syödä munakkaamme puhtoisella omalla tunnolla. En ole varma, kummat ovat onnellisempia, kanat vai niiden emäntä. Ja arvatkaapa mitä, mieheni taitaa pitää niistä ihan yhtä paljon kuin minäkin.


6 kommenttia:

  1. Hei! Hyvät kuvat KanaRouvista. Kovin onnellisen oloisia ja kauniita yksilöitä. Onnea koko porukalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Rouvilla on ollut tänään onnen päivät. Ne saivat päivälliseksi muurahaisten munia (muurahaiset ovat vallanneet kasvimaani) ja pulleita kaaliperhosen toukkia (toukalla, joka erehtyy syömään salaattini, on kova kohtalo) =)

      Poista
  2. Tätä postausta olen odottanut! Kauniita kanoja ja ihania nimiä. Varmasti mukava seurata niiden touhuja. Onnea koko kanalaumalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia =) Onneksi olet jaksanut odottaa! Olisimme tahtoneet nimetä kaksi kanaa Hilkaksi ja Huldaksi, mutta emme voineet käyttää niitä nimiä sukurasitteiden vuoksi =)

      Kanalaa suunnitellessa jouduimme pitkään miettimään, että mihin sen sijoitamme. Onneksi se rakennettiin nykyiselle paikalleen, sillä sinne näkee suoraan ruokapöydästä. Kanojen touhuja tulee nimittäin vieläkin seurattua aika paljon =)

      Poista
  3. On ne vaan niin koreita. Kuitenkin lintukammosen silmin myös hurjia, vaikka näin kuvien välityksellä kovasti ihailenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos yhtään lohduttaa, niin meidän rouvat pelkäisivät sinua varmasti enemmän kuin sinä niitä =)

      Poista