Kukkia ja käsitöitä

Kaikki eläimet, paitsi ihminen, tietävät, että elämän päätarkoitus on nauttia siitä.

- Samuel Butler

 

  

  

  

Heippa pitkästä aikaa! Siis todella pitkästä aikaa! Kuukauden mittainen lomani venähti loppujen lopuksi puolentoista kuukauden pituiseksi. Kesäisin on niin paljon tekemistä, että annoin blogin suosiolla uinua vielä pari viikkoa ja keskityin olennaiseen eli elämiseen! Olemme tehneet retkiä metsään ja lutranneet uimarannalla. Syöneet litratolkulla mansikoita ja herneitä. Ihan kaikkea suunniteltua en ehtinyt tehdä. Kaikki matot ovat vieläkin pesemättä ja suursiivoukset on tekemättä. Loman ajaksi koottu to do -lista muistuttaa tekemättä jääneistä kotitöistä, mutta pakastin pullistelee marjoja ja sieniä ja kellarissa on komea rivi hilloja. Pavut ja pinaatit ovat pakkasessa ja kehäkukka- ja sitruunamelissaöljy ovat tekeytymässä (kehäkukkaöljyn valmistamisesta voit lukea täältä).

Taisin pitää peräti pari viikkoa kesälomaa myös käsitöistä ja luin vain kirjoja. Loman jälkeen paukuttelin kangaspuilla ensin lastenhuoneeseen uudet matot ja sen jälkeen tuolinpäälisen. Loimea on vielä sen verran jäljellä, että saan loppuloimesta tehdä toisen Nurin Kurin -maton kuistille (ensimmäisen mattoni löydät täältä). Nyt minulla on pieni, mutta sitäkin värikkäämpi elefanttitehdas käynnissä. Olen tehnyt ihania kirppislöytöjä ja eilen olin huutokaupassa istumassa takamukseni kipeäksi. Ukkokulta joutui hakea ostokseni toisella autolla, kun ne kaikki eivät mahtuneetkaan kuplaan. Näihin kaikkiin palaamme vielä myöhemmin!

Suurimman osan kesästä olen kuitenkin viettänyt terassillamme ja kuistilla kukkamereni ympäröimänä. Kehäkukat valtasivat kasvimaamme ja jouduin surupuserossa kitkemään niitä pois, jotta saimme sieltä edes jotain syötävää. Auringonkukat ovat kasvaneet jo taloamme korkeammiksi ja asterit avasivat ensimmäiset kukkansa kuluneella viikolla. Nyt vain toivon, että ilmat lämpiäisivät vielä hetkeksi ja saisimme kesän takaisin edes muutamaksi viikoksi. Helteitä en kaipaa. Toivoisin vain, että syksy olisi yhtä lämmin ja aurinkoinen kuin viime vuonna. Aivan ihanaa sunnuntaita rakas lukija. Ihanaa olla taas täällä luonasi! Toivottavasti tämä on ollut sinullekin hieno kesä!

Tuiki tavallisia ja vähän erikoisempiakin kirppislöytöjä

Harvemmin esittelen ihan tavallisia kirppislöytöjä, kun ajattelen aina ettei ketään kiinnosta lukea pojille löytyneistä parin euron tennareista, vaikka ne tekevätkin niin niiden saajan kuin löytäjän niin onnelliseksi, että pari päivää hymyillään pelkkien tossujen voimalla. Nämä tennarit olette muuten jo nähneetkin mattopostauksessani, en vain voinut olla nostamatta niitä uudelleen esiin, kun ne ovat niin herkullisen väriset! Kahdeksan euron El Naturalistan nahkakenkiä en kovin usein saa vastaani varsinkaan sopivan kokoisina ja miten valtavilta ne näyttävätkään pikkuväen tossujen rinnalla. Harvemmin käy niin, että löydän kirppikseltä sellaisen kirjan, jonka ostamista olen suunnitellut jopa uutena. Eilen löysin siivousekspertti Marie Kondon Konmari - Siivouksen elämänmullistava taika -kirjan viidellä eurolla. Haluan tutustua paremmin kirjaan, josta kaikki puhuvat ja jonka oppeja kaikki tuntuvat noudattavan. Muut kirjat pääsevät lukulistalleni, jota alan lyhentää kesälomallani. 

Pari viikkoa sitten Wetterhoffilta kotiin ajellessa eksyin jonnekin pienelle kirppikselle Heinussa ja sieltä löysin ihanan keltaisen peiton, joka on nimetty Auringonpaisteeksi. Samalta kirppikseltä löysin myös puisia lankarullia, vanhan Singerin mittanauhan sekä tuon puisen "tatin". Se liittyy kehräykseen eikös vain? Enhän minä näistä mitään ihan oikeasti tarvitse, mutta ostin ne vain sen takia, että olivat niin ihania. Vanhoja käsityötarvikkeita kun on ihan mahdoton vastustaa. Kirppikselle jäi mintunvihreä vanha ompelukone, joka kovasti huutelee minua ja joudun varmasti vielä kurvaamaan sen kautta, vaikka enhän minä konetta tarvitsisi. Kopan löysin kolmella eurolla paikalliselta kirppikseltä ja ajattelin tehdä siitä itselleni uuden käsityökorin.

Paikalliselta fb-kirppispalstalta löytyi niin ihana tuolin, että pakkohan minun on esitellä sekin teille vaikka se on vielä ihan rappio kunnossa! Ajattelin ensin, että verhoilen sen kokonaan uusiksi, mutta vähän aikaa tuota kangasta katseltuani olen tykästynyt siihen niin, etten tahtoisi millään peittää sitä. Ajattelin, että ompelen repeämän päälle vain paikan nahasta tai paksummasta kankaasta. Sitten kun minulla on aikaa, niin verhoilen tuolin vaikka jollain kurssilla. Tuoli on niin ihana istua, että ajattelin sijoittaa sen käsityönurkkaukseeni, jotta saan jatkossa istua siinä virkkaamassa. Lauantaina olen menossa katsomaan kangaspuita ja minua jännittää niin paljon! Pidäthän peukkuja, että ne olisivat ne minun kauan kaipaamat puuni. Mukavaa viikonloppua! Tavataan taas sunnuntaina. Ajattelin esitellä sinulle mitä olen tehnyt kankaankuviointikurssilla.

Vastarintaliike

 "Hymy maksaa vähemmän kuin sähkö ja valaisee paremmin."
- Skotlantilainen sananlasku
 

Niinhän tässä kävi, että koko viikon on satanut eikä ole ollut toivoakaan, että aurinko näyttäytyisi edes hetkeksi. Eilen meinasin katkoa luuni, kun autosta noustessa jalan alle osui viimeiset jäänrippeet ja luiskahdin selälleni auton viereen. Pikkuväki on kuraistakin kuraisempia, kun heidät päästä pihaan viideksi minuutiksi ja pyykinpesukone jauhaa taukoamatta. Tänä aamuna viikon kestäneet vesisateet muuttuivat räntäsateeksi ja pihassa on viiden sentin lumipeite. Vaikka kuinka toivoisin, niin tuskin märkä lumi kauaa maassa pysyy. En kuitenkaan suostu vaipumaan synkkyyteen vaan taistelen tätä kurjaa talvea vastaan herkullisimmilla Instagram-kuvillani kesältä. Jos nämä ihanat kesäkuvat vaikka houkuttelisivat auringon pitkästä aikaa esiin piilostaan. Päivä päivältä olemme lähempänä kevättä ja kesää. Mukavaa viikonloppua.
 

Mitä tapahtuikaan vuonna 2015?

Joulu on juhlittu. Olemme syöneet hyvin, pitkästä aikaa luin kirjan ja telkkariakin eksyin katselemaan. Olen pitänyt vapaata niin koti- kuin käsitöistä ja päivät ovat vierähtäneet nopeasti junaratoja rakentaessa ympäri olohuonetta. Olen pysynyt nettimaailman ulottumattomista ja nauttinut sen tuomasta vapaudesta. Eilisen vietin sängyn pohjalla voimattomana. En ollut kipeä enkä kuumeinen. Olin vain niin väsynyt, etten pystynyt tekemään mitään muuta kuin ruokkimaan perheen ja vajoamaan takaisin peiton alle. Lasten mentyä nukkumaan raahauduin väsyneenä koneelle ja pakottauduin käymään läpi kuviani ja se olikin lääke tähän väsymykseeni. Olin tainnut olla liian monta päivää toimettomana ja vasta tämän tekstin myötä havahduin uupumuksestani täynnä tarmoa ja intoa edessä häämöttävään vuoteen. Voihan se olla, että näillä kuvillakin on osuutta asiaan, sillä ne saavat suupieleni nousemaan isoon irvikissamaiseen hymyyn.

Ennen kuin vuosi vaihtuu, palaan vielä hetkeksi tähän vuoteen. Bloggaamisen ihanimpia puolia on se, että tapahtumat pysyvät säilyvät blogissa, eikä niitä unohda niin helpolla. Vuoden aikana tapahtuu niin paljon, ettei kaikkea muista ellei niitä kirjoita ylös. Näin jälkikäteen on ollut ihanaa palata elokuun helteisiin ja puutarhaan, katsella kuvia kesäretkestämme ja muistella kesäillan ompeluita kuistillamme. Blogin myötä myös tulee tehtyä paljon sellaista, jota ei normaalisti tekisi, kuten pelaisi virkattua Twisteriä tennarikuvauksissa. Blogilleni tämä onkin ollut hieno vuosi. Lukijamäärät ovat mukavasti nousussa ja itseluottamukseni bloggaamiseen on kasvanut. Aivan ihanaa, kun joukkoon on tullut myös kommentoijia, jotka tekevät bloggaamisesta huomattavasti mukavempaa, eikä tämä enää ole yksinpuhelua.

Kävin läpi kuviani ilman suurempia suunnitelmia luottaen siihen, että tämän vuoden katsaus syntyy itsestään ja niinhän se syntyi. Seuraavat päivät muistellaan menneitä ja nautitaan parhaista hetkistä. Yritin jakaa näitä muistelmia edes hieman aihepiireittäin, mutta luultavimmin ne sotkeentuvat vielä moneen kertaan. Tähän ensimmäiseen postaukseeni valitsin kauneimpia kuviani ja rakkaimpia hetkiäni viime vuodelta. Mistähän johtuu, että melkein kaikki ovat kesältä? Kiitos sinulle rakas lukijani, että olet jakanut kanssani kaiken tämän. Tämä on ollut kaikin puolin hieno vuosi!