maanantai 24. elokuuta 2015

Matkalla Juthbackaan

Miltä kuulostaa n. 750 km vuoden -69 kuplalla ja majoitus 60-luvun soputeltassa, määränpäänä Uusikaarlepyy ja Juthbacka-markkinat? Viime vuonna vietimme päivän kesäloman Fiskarsin Antiikkipäivillä. Tänä kesänä käänsimme kuplan kohti pohjoista ja lähdimme metsästämään aarteita Suomen suurimmalle romutorille.  Me olimme lomalla!


Aivan uskomatonta, että tähän aikaa vuodesta on näin lämmintä. Elokuu on jo pitkällä, mutta silti iltapäivällä aurinko paistaa niin kuumasti, että sitä alkaa jo kaivata varjoa. Lähdimme matkaan puolen päivän aikaa, kun päivä oli kuumimmillaan. Saimme ajella koko matkan pikkuikkunat auki ja vilvoitella itseämme lämpimässä ilmavirrassa ja ihastella maisemia. Olimme vapaita kuin taivaan linnut. Lapset olivat mummolassa ja kotonamme oli talonvahti, joka huolehti eläimistä. Meillä ei yksinkertaisesti ollut mitään mistä murehtia. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun olette niin onnenne kukkuloilla, että haluatte huutaa sen koko maailmalle? Minulla oli koko matkan sellainen olo. Olisin halunnut nousta penkistä, työntää pääni ulos ikkunasta ja kiljua niin lujaa kuin ääntä lähtee, että ELÄMÄ ON IHANAA! En tiedä johtuiko tuo päätä huumaava onnen tunteeni siitä vapaudesta jota koin, kun pääsin pitkästä aikaa yhdessä rakkaani kanssa reissuun, ihanasta kesästä vai siitä bensan hajusta, joka kuuluu lähes poikkeuksetta kuplan kuin kuplan ominaispiirteisiin.

Hiemanhan olin suunnitellut erilaista reissua. Ajattelin, että ajomatkan aikana virkkailen ja napsin kuvia ohi kiitävistä maisemista, mutta koska ukkokullan käsi oli leikkauksen jäljiltä paketissa, sainkin ajaa ihan koko matkan. Ajoin melko säälimättömästi, emmekä pysähtyneet kuin muutaman kerran antaen kuplalle pienen levähdystauon. Lähtömme venyi kahdella tunnilla ja halusin kiriä kiinni aikataulua, jollaista ei lomalla pitäisi olla. Meillä oli eväät mukana kylmälaukussa, jotta säästäisimme menomatkalla muutaman kympin, kun ei tarvitsisi pysähtyä syömään huoltoasemille. Levähdyspaikoilla kuulimme hieman huvittuneita kommentteja automme takapenkillä olevasta tavaramäärästä, mutta eiväthän he osanneet arvata kuinka kaukaa olimme ja että tarkoituksenamme oli yöpyä reissussa. Onneksi kukaan ei nähnyt, millaisen tavaramäärän kuplan tavaratila kätki sisäänsä.

Ajoimme läpi Suomen kauniin maaseudun kohti Pohjanmaata. Kuljimme pitkin kantateitä välttäen tylsiä moottoriteitä, sillä siellä olisimme olleet vain jaloissa ja monesti ajomatka on koko reissun kokokohta, ei niinkään se määränpää. Matkamme Juthbackaan taisi kestää viitisen tuntia. Päästyämme perille, mahduimme viimeiselle paikalle veteraaniparkkiin, joka sijaitsi markkina-alueen vieressä. Muut parkkialueet olivat läheisillä peloilla ja kaukaisimmilta oli varmasti viisisataa metriä matkaa kävellä. Ehdimme jo perjantaina kierrellä alueella muutaman tunnin ennen kuin lähdimme etsimään yöpymispaikkaa, josta meillä ei ollut harmainta hajuakaan.

Ukkokulta löysi 33 km päästä Ruskorannan leirintäalueen jonne suuntasimme. En huomannut tankata ja tankki tyhjänä saavuimme pienelle ja rauhalliselle leirintäalueelle. Onneksi saimme alueen hoitajalta pienen tipan bensaa ruohonleikkurista, jotta pääsimme seuraavana aamuna lähimmälle huoltoasemalle. Pystytimme autokatokseen kuplaakin vanhemman soputeltan ja kävimme nukkumaan. Vaikka nenän pääni oli aivan kylmä, makuupussin sisällä oli suloisen lämmin. Yöllä heräsin kylmään. En muista, koska viimeksi olen palellut niin paljon kuin tuona yönä. Kaikki varavaatteeni oli kuplassa ja makasimme varapeiton päällä, enkä raskinut herättää ukkokultaa repimällä peittoa altamme eikä mielessäni edes käynyt, että olisin noussut ja pukenut päälleni kylmän kosteat vaatteet. Jossain kohtaa vaivuin taas uneen ja heräsin lämpimässä teltassa ukkokullan suukkoihin. Oli aamu, aurinko paistoi ja oli aika käydä aamiaiselle, jonka olimme pakanneet toiseen kylmälaukkuun. Juthbacka markkinat jo kutsuivat.


14 kommenttia:

  1. Ihana tarina! Ihanasti pääsi fiilikseen mukaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Meillä kävi uskomaton tuuri, kun ilmat oli näin hienot. Voi olla, että tarina olisi ihan erilainen, jos olisi satanut vettä. Mun on myönnettävä, että kun saavuimme leirintäalueelle tankki tyhjänä ja väsyneenä, mun teki mieli kysyä mökkiä vuokralle =)

      Poista
  2. Voijjettä. (: Tuommoset reissut on just parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! Mä aloin jo ukkokullan mieliksi suunnitella seuraavaa reissua =) Ajattelin, että lähdettäisiin vielä ylemmäs =)

      Poista
  3. Voi, meilläkin oli joskus kuplavolkkari. Vanhin poikani nukahti aina tyytyväisenä sen hurinaan. Kylmähän se talvella oli, mutta muuten aivan ihana. Harmi, kun silloin ei osattu säästää sitä kesäautoksi.
    Ihana kesäinen tarina sinulla, osaat kertoa niin että tuntuu kuin olisi itse mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuplatarinoita on aina niin ihana kuulla <3 ja kiitos <3 Kupla on tosiaan vähän kylmä talvella. Mun ensimmäisellä kuplalla ajelin ympäri vuoden. Kyydissä piti olla aina repsikka raaputtamassa laseja sisäpuolelta auki. Enää musta ei olis talviajeluun. Kuplalla ajelut vähenee heti, kun syksy ja sateet kun tulee =)

      Poista
  4. Kuulostaapa kivalta reissulta! Ihana kupla ja tuo virkkaamasi teksti on niin mahtava tuolla ikkunassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ei tuo virkutus sitten jäänytkään lastenhuoneen seinälle. Se on kuplassa keikkunut kesän, mutta hieman mun on sen kiinnitystä parannettava. Se meinaan tippui menomatkalla muutaman kerran ja ukkokullalla meni varmasti jo hermot, kun olin koko ajan korjaamassa sitä =)

      Poista
  5. Kivaa jutustelua.. Mahtava kupla teillä =))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kuplaa oltiin taas muutaman kerran ostamassa, mutta ei me raskita luopua siitä. On se niin ihana <3

      Poista
  6. Mä en välitä autoista yhtään, kun olen ajokortiton ja autoton ihminen. Mutta kyllä täytyy sanoa että tuo kupla sai sydämeni sykähtämään. Aivan ihana!!!
    Ja kiva matkakertomus, ihan pääsi fiilikseen mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Eihän tuo reissu olisi ollut mitään ilman kuplaa =) Olisi varmaan jäänyt koko Juthbacka näkemättä, jos kupla ei olisi ollut kunnossa.

      Poista
  7. Oi kupla tuo ihmeellinentilaihme, johoin mahtui isä, äiti ja kaksi lasta ja kamalasti tavaraa.Tunnelmallisia kuvia, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Kuplaan mahtuu kyl yllättävän paljon tavaraa, mutta pidempää reissua varten pitää varmaan ostaa jo kattoteline =)

      Poista