Virkattua Twisteriä ja tennarikuvauksia

 

Ihana, ihana lauantai! Hyviä ystäviä, leppoista yhdessäoloa ja paljon naurua! Voi kun tällaisia päiviä olisi useammin! Ystäväni pyysi minulta viime syksynä virkattuja tennareita. Innostuin tekemään yhdet myös itselleni  ja kolmannet vielä toiselle ystävälleni. Kysyimme naapurikylän harrastevalokuvaajaa pitämään meille ihan oikeat kuvaukset ja eilen vietin unohtumattoman iltapäivän rakkaiden ystävien seurassa hänen kotistudiossaan.

Ainoa toiveeni kuvista oli, että ne eivät missään nimessä olisi mitään mallikuvia. Halusin kuvat joissa näkyy, että meillä on hauskaa ja niin minä sain toivomani. Näin jälkikäteen kuvia katsellessani kiitän onneani, että pääsimme oikean valokuvaajan luokse, sillä en olisi ikinä saanut kuvattua tennareita noin hienosti. Tennareissa oli niin iso työ, että ne ansaitsivat tulla ikuistetuiksi kunnon kuvin. Valokuvaajan ottamat kuvat pääsevät omaan postaukseensa, kunhan vain osaan päättää, mitkä kuvat siihen tulevat. Tällä hetkellä olen pystynyt valitsemaan 22 kuvaa, mutta enhän minä ihan niin montaa voi yhteen postaukseen laittaa. Vai voinko?

Meillä oli kuvausrekvisiittana virkattu Twister. Muistaakseni kuvaajan idea oli, että käyttäisimme perinteisen twisterin sijaan virkattua versiota ja viime viikon pakersin sen kimpussa paniikinomaisesti joka ilta puoleen yöhön. Ehdin tehdä parisenkymmentä noin 18 senttiä halkaisijaltaan olevia lappua ja niihin hupeni yhteensä 330 grammaa lankaa. Käytin Seiskaveikan ja Isoveljen lisäksi joitain nimettömiä villalankoja varastoistani. Keltaisia lappuja taitaa olla kolmea eri sävyä, kun sain niihin niin hyvin menemään pikkukeriä isoäitini lankakassista. Kuvauksien jälkeen Twister ei jää tarpeettomaksi, sillä se pääsee paikallisen liikuntaseuran käyttöön.