Tämän vuoden kirppuilut

Nyt on kehuttava, että olen ylpeä itsestäni! En ole vieläkään luopunut kirppispöydästäni ja vaikka ole käynyt siivoamassa pöytää kerran tai pari viikossa, en ole kantanut kotiini kaksin käsin lisää tavaraa. Tässä on kaikki, mitä olen ostanut kirppikseltä tämän vuoden puolella! Olen kyllä käynyt melkoista taistelua itseni kanssa, että olen pystynyt jättämään taakseni muutamia aarteita. Vanhat puiset leikkipalikat löytyivät viidellä eurolla ja ihana ruusukuvioinen emalikattila neljällä eurolla, mutta koska en niitä tulenpalavasti tarvinnut, jätin ne ilahduttamaan seuraavaa aarteenmetsästäjää.

Meidän perheessä loppui ruokahuolet siihen päivään kun löysin Otavan vuonna 1962 julkaiseman Emännän keittiökalenterin. Kirjassa on jokaiselle vuoden päivälle lounaat ja päivälliset ja tietysti niihin löytyy myös ohjeet. Kirjan päivät eivät osu tälle kalenterivuodelle, mutta sitä pystyy kyllä noudattamaan hieman soveltaen. Tänään kun on helmikuun toinen maanantain,  kirja ehdottaa tarjoamaan lounaaksi lounaslaatikkoa ja päivälliseksi keitettyjä kalapyöryköitä ja sitruunakastiketta. Jälkiruuaksi olisi sitten ruusunmarjasosetta ja kermavaahtoa. Huomenna syödäänkin lounaaksi purjo munalohkojen kera ja päivälliseksi olisi lanttusurvosta, tirripaistia ja perunoita. Nyt en ole varma, että onko tämä viimeinen lisuke vai jälkiruoka, mutta vesipuolukoita pitäisi nostaa pöytään. Viimeisille sivuille kirjan edellinen omistaja on kirjoittanut omia ohjeitaan. Niihin tutustun, kunhan vain ensin opin lukemaan rouvan käsialaa.

Alimmaisena oleva ruskea kangas on samettihame. Se on ihana tuollainen vähän hippimäinen talvihame. Pussillisesta puuhelmiä minulla oli ostohetkellä joku visio, jota en enää muista. Ehkä keksin niille vielä käyttöä. Viiden euron Nalle-langoista taisin jo jossain välissä kehaistakin ja Instagrammissa esittelin jo viime viikolla uutta vintagehamettani. Eikö olekin ihana? Ostin sen vain tuon kankaan takia. Se on minulle aivan liian suuri, mutta jos hieman kavennan sivusaumoista, se voisi olla sopiva. Laskin sen jo kerran käsistäni, koska se ei ollut ihan parin euron hame, mutta onneksi tulin toisiin ajatuksiin. Kassalla vieressäni oleva rouva ihasteli hametta ja myyjätär osasi kertoa, että se oli pelastettu kaatopaikkakuormasta. Ajatelkaa! Miten uskomaton tuuri että joku on osannut olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pelastanut hamosen. Minulle on aivan sama, että onko pelastaja tienannut tästä muutaman euron. Tärkeintä on, että sain upean hameen! Kesä ja torikahvila, täältä tullaan!