"Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita."
- Esa Saarinen
Valkeakosken Sääksmäellä on Rapolanharju ja Rapolan muinaislinna. Se on muinaismuisto- ja luonnonsuojelulailla suojeltu alue ja mielestäni yksi Suomen kauneimmista paikoista. Upeine järvimaisemineen se on kaunis ympäri vuoden, mutta varsinkin syksyisin kaipaan sinne. Vanhojen puiden katveessa kävellessä ja katsellessa esihistoriallisia jäämistöjä voi miltei kuulla tulen räiskinnän, viikinkien miekkojen kalahdukset ja ihmisten huudon, kun he pakenivat turvaan linnavuorelle. Harjun alla on Voipaalan ja Rapolan kartanoiden lisäksi muutama mökki ja talo, joissa mielestäni asutaan. Voi heitä onnekkaita, jotka sellaisen alueelta omistavat.
Viime viikolla, aamuna jolloin sumu ei hälvennyt vasta kuin
yhdentoista jälkeen, lähdimme retkelle Rapolanharjulle. Pakkasin eväät reppuun ja käänsimme kuplan keulan kohti Sääksmäkeä. Olen odottanut tätä hetkeä kauan. Harjulla on hankalaa kulkea rattaiden kanssa, emmekä sen
vuoksi ole käyneet siellä kuin muutaman kerran parin viime vuoden aikana. Viimein
molemmat poikamme jaksavat kävellä sen verran, että seikkailu harjulla
onnistuu. Kiersimme ensin harjun ja laskeuduimme sen jälkeen alas kalmistoille katsomaan, vieläkö lehmät ovat laitumilla. Palasimme autolle pitkin harjun alla kulkevaa hiekkatietä ohi kartanoiden ja navettojen.
Varmasti koko Sääksmäki kuuli retkestämme, sillä tuona päivänä harjulla ei kuulunut miekkojen kalke vaan meidän huutomme kun yritimme epätoivoisesti hillitä pikkuväen menoa. Malttoivat he eväiden ajan istua aloillaan, kunnes sama meno jatkui. Käsittämätöntä miten paljon näissä pienissä ikiliikkujissa on virtaa ja aivan käsittämätöntä, miten se sitä aina vain riittää. Kai minä olen itsekin ollut samanlainen menijä joskus, mutta en vain enää muista sitä aikaa. Ihanaa keskiviikkoa! Minä menen katsomaan Vaahteranmäen Eemeliä.
Varmasti koko Sääksmäki kuuli retkestämme, sillä tuona päivänä harjulla ei kuulunut miekkojen kalke vaan meidän huutomme kun yritimme epätoivoisesti hillitä pikkuväen menoa. Malttoivat he eväiden ajan istua aloillaan, kunnes sama meno jatkui. Käsittämätöntä miten paljon näissä pienissä ikiliikkujissa on virtaa ja aivan käsittämätöntä, miten se sitä aina vain riittää. Kai minä olen itsekin ollut samanlainen menijä joskus, mutta en vain enää muista sitä aikaa. Ihanaa keskiviikkoa! Minä menen katsomaan Vaahteranmäen Eemeliä.
Hienoja kuvia! Syksyinen usva on kiehtovaa, kaikki maisemat näyttää juuri nyt ihanilta.
VastaaPoistaKiitos <3 Tänä syksynä sumua on kyl piisannut, mutta harvemmin on tullut otettua kameraa retkille mukaan. Hiemanhan ne Rapolan komeat järvimaisemat jää sumun peittoon =)
PoistaOlipa ihania kuvia. Tuollaisissa maisemissa tykkäisin itsekin kuljeskella. Lapsissa tosiaankin riittää tuota energiaa. Jospa saisi itselleen siitä edes pienen osan.
VastaaPoistaKiitos =) Mitähän kaikkea sitä ehtisikään päivän aikana tehdä, jos olisi samanlainen tahti touhussa kuin pienillä ihmisillä =)
Poista