Koiran säärystimet ja takki

Tämä on hyvä hetki! Käsityöni lepää vieressäni valmiina ja kuvattuna. Nyt saan vain ihastella sitä ja hymyillen muistella sen tekoa. Aloitin virkkauksen tammikuussa ja luulin saaneeni työn valmiiksi jo kuukausi sitten, mutta jouduinkin vielä korjaustöihin. Uskotteko kuinka paljon harmittaa, kun joutuu purkamaan valmiin, päätellyn ja silitetyn työn? Olen monesti uskotellut itselleni, että purkamalla kasvatan kärsivällisyyttäni. Uskoni oli kuitenkin koetuksella metsästäessäni pääteltyjä langan pätkiä pylväiden seasta.

Virkkasin seiska veikasta koirallemme takin ja säärystimet. Olisimme molemmat päässeet helpommalla, jos olisin etsinyt valmiit ohjeet ja tehnyt niiden mukaan, mutta eihän se sopinut! Halusin tehdä ihan omanlaiset. Käytin apuna koiramme vanhaa takkia, jonka päälle kokosin isoäidinneliöitä. Välillä kokosin takin harsimalla ja tarkistin miltä se näyttää päällä. Koiramme sai toimia mallina kyllästymiseen asti. Viimeisinä kokeilukertoina hän lähti jo minua karkuun.

Selkä- ja vatsakappaleiden kanssa minulla oli murheita. Jouduin purkamaan ja tekemään ne uusiksi melko moneen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Alun perin minun piti ommella fleesekankaasta takkiin vuori, mutta siitä olisi tullut niin paksu ja lämmin, ettei sitä olisi voinut käyttää kuin tulipalopakkasilla. Malliltaan takki muistuttaa hieman hevosen loimea, mutta halusin koirallemme sellaisen takin joka peittää koko selän.

 

Koiramme jalkoja vaivaa nivelrikko ja niitä kolottaa kylmällä säällä. Säärystimet olivat jo pitkään tekolistallani, mutta niistä ei ihan tulleet sellaiset kuin olin ajatellut. Tein säärystimiin henkselit, joiden avulla toivoin säärystimien pysyvän koiralla jalassa. Kuvatessani niitä huomasin, että ne lähtivät valumaan. Jouduin tekemään selkään vielä yhden välikappaleen, jolla yhdistin etu- ja takajalkojen kappaleet yhteen. Pukemista helpottamiseksi laitoin toiseen päähän nepparikiinnityksen.

Tunsin itseni voittajaksi kun uusia kuvia ottaessa, koiramme otti muutaman juoksuaskeleen ja säärystimet pysyivät jalassa. Kovasta kiertämisestä ja pyörimisestä huolimatta, ne eivät valuneet alas. Aloitin puvun virkkauksen kylmimpien pakkasten aikoihin ja sain sen sopivasti valmiiksi kun kevät alkoi lämmetä. Onneksi talvia on vielä edessä. Saanpahan kesän ajan suunnitella mahdollista vaihtoehtoa säärystimille.