Me ollaan ihan pihalla!

Pitkä ja pimeä talvi on ohi. Siipikarjan ulkonapitokielto on ohi. Koko ihana kesä on edessä. Koska kanatarhassa ei enää kasva edes rikkaruohot, päästimme pitkän harkinnan jälkeen rouvat pihaamme kulkemaan vapaana ja uusi ihmeellinen maailma aukeni niiden silmien eteen. Sammalet lensivät orapihlaja-aidan vierestä, kun rouvat kuopsuttivat matosia ja kaiken maailman ötököitä esiin nurmesta. Tuulen lennättämät omenankukan terälehdet osoittautuivat suureksi herkuksi. Istuimme ukkokullan kanssa pihakeinussa ja katselimme rouvien touhuja, enkä ole ihan varma kummat olivat onnellisempia, kanat vai me. Ihanaa torstai-iltaa ja leppoisaa viikonloppua sinulle rakas lukija. Elämä on ihanaa!

Yläkuu ja alakuu

Pidempään blogiani seuranneille on jo tuttua, että touhuan puutarhassa Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa -kirjan (Johanna Paungger ja Thomas Poppe, Yläkuu kustannus 2013) ohjeiden mukaan. Tapasin muutama kuukausi takaperin Kevätmessuilla kirjan suomennoksen kustantaneen Anne Pöyhösen ja hän antoi minulle mukaani aikaisemmin kirjoittamansa kirjan Yläkuu ja alakuu, Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä ja vuoden 2015 kuukalenterin. Ahmin jo kotimatkallani junassa puolet kirjasta, mutta sitten se jäi kaikkien kevättouhujen ja graffitikiireiden jalkoihin. Kirjan loppuun luku oli yksi tehtävälistani töistä ja nyt voin hyvin mielin kertoa, että se oli tutustumisen arvoinen.

Aikaisemmin käyttämäni Kuun vaikutus -kirja perustuu itävaltalaiseen kansanperinteeseen, kun taas Yläkuu ja Alakuu puolestaan meidän supisuomalaisten esi-isien tietoon, joka on karttunut vuosisatojen saatossa heidän kokemusten kautta. Verrattuna itävaltalaisen kirjan oppeihin, se perustuu hieman yksinkertaisemmin ylä- ja alakuuhun ja vanhan kansan uskomuksiin tiettyjen viikonpäivien vaikutuksesta työn aloittamiseen ja sen lopputulokseen. Ennen vanhaan oli tarkkaa ajoittaa työt oikeaan aikaan kun hengissä pysyminen oli kiinni omasta maatilkusta ja sen sadosta. Ei ollut saman tekevää milloin heinä niitettiin tai kaivo pestiin. Omatkin isovanhempani pitivät huolen, että peruna istutettiin tiettynä päivänä ja ettei puita kaadettu vääräänä ajankohtana.

Tämän päiväisessä tehoviljelyssä ei enää kuun vaikutusta huomioida ja kehityksen myötä esi-isiemme opit ovat unohtuneet. Emme enää tunne yläkuun kasvattavia voimia ja alakuun hävittäviä ominaisuuksia saati kuolleita päiviä. Aikaisemmin opit kulkivat perimätietona isältä pojalle, mutta enää niitä ei ole kerrota jälkipolville. Onneksi nämä tiedot on kerätty kirjoihin talteen, ennen kuin ne kokonaan vaipuvat unholaan. Kirjallisuuden avulla kaltaiseni luomuviljelijä voi niiden avulla parantaa mahdollisuuksiaan parempaan satoon ilman, että turmelen maaperää lannoitteilla tai myrkytän lautastani.

Onhan kirjassa paljon muutakin kuin ohjeet maanviljelystä. Se neuvoo oikean ajoituksen mm. kalastuksesta, kotieläintenpidosta, metsän ja talouden hoidosta ja jopa saippuan valmistuksesta. Hieman kirja sisältää toistoa, kun siinä on kerrottu samat ohjeet useaan kertaan eri kertojan sanoin ja siinä on myös sellaisia ohjeita, joita en itse usko ihan heti tarvitsevani. Pitää kuitenkin muistaa se, että vaikka minä en tarvitse niitä, ei tarkoita, etteikö joku muu tarvitsisi. Ihmiset ja meidän tarpeemme ovat niin erilaisia.

Aion käyttää kirjaa jatkossa aikaisemmin ostamani itävaltaisen kirjan rinnalla oppaanani kotona ja puutarhassa, sillä se oli mielenkiintoista luettavaa. Kiinnostavinta kirjassa oli ohjeistus sään ennustamiselle, jonka opit aion ottaa käyttöön heti kun tämä kuun kierto vaihtuu seuraavaan. Tästä lähtien meidän talossa ei myöskään luututa lattioita enää auringon laskettua. Mikäli sinua kiinnostaa Yläkuu ja alakuu -kirja tai Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa -kirja, niitä voi tilata ainakin Yläkuu kustannuksen kotisivuilta.

Vieroitusoireita

Jep. Niitä on ja ne ovat jo pahoja! Olen tehnyt viimeisen vuoden lähes joka päivä käsitöitä ja useamman päivän kestänyt toimettomuus tuntuu jo hieman tukalalta. Olen varmasti monet kerrat kertonut, että teen vain yhtä käsityötä kerralla ja varsinkin näiden isojen projektien jälkeen pidän aina hetken tauon ennen kuin aloitan uuden. Tavallaan hieman kiusaan itseäni, kun en heti hyökkää seuraavan kimppuun vaan laadin itselleni tehtävälistan, joka on hoidettava ennen kuin saan aloittaa uuden käsityön.

Tämä kuulostaa varmasti naurettavalta, mutta tämä kiristyskeino on melko tehokas tapa saada tehtyä sellaisia töitä joiden kanssa olen vitkutellut. Kuukauden myyntiin menossa ollut ylimääräinen sohvapöytä on jo myyty! Kattilalaatikon aluspaperin vaihtoon kului peräti kymmenen minuuttia ja keväiset raitamatot ovat eteisen lattiassa uudestaan sotkettuina. Miljoonalokerikko on maalattu ja kaikki sen laatikot on pesty. Olo on kuin maratoonarilla kun sain hiottua viisi vuotta kellarissa seisseet vanhat tuolit ja tänään ukkokulta sutii niihin uuden maalin pintaan. Päikkäreitä olen tainnut nukkua varmasti neljät ja taas on akut täynnä virtaa, sillä nipistin taas yöunistani saadakseni lisää aikaa graffitin tekoon.

Nyt listani alkaa olla käyty läpi ja melkein kaksi viikkoa olen pantannut koukkua. Aloin olla jo huolissani, kun en heti kaivannut käsitöitä, kunnes huomasin vasta pari päivää kuluneen graffitin valmiiksi saamisesta. Pikku hiljaa aloin taas kaivata koukkua käteeni ja nyt on ihanaa palata rakkaan harrastuksen pariin. Varsinkin poikien päiväuniaika on sellaista toimetonta aikaa, jonka pyrin pyhittään vain itselleni ja silloin on hyvä tehdä käsitöitä ja samalla suunnitella kaikkea mukavaa. Toinen aika on illalla, kun rauha laskeutuu taloon.

Ajattelin tehdä myöhästyneen äitienpäivälahjan, kun en sitä ajoissa saanut annettua graffitikiireideni vuoksi. Olen jo selaillut Caitlin Sainion Pitsikukkakirjasta sopivia kukkamalleja ja langatkin on valittu. Tänä vuonna teen tosin hieman pienemmän lahjan kuin vuosi sitten tehdyn kranssin. Tämän kesän aikana aion tehdä vain sellaisia pieniä, nopeita ja leppoisia töitä, joita on mukava ottaa pihakeinuun ja kesäretkille mukaan. Kesä kun on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi neljän seinän sisällä oloon. Aurinkoista viikonloppua!

Kesä

Kukkien väriloistoa.

Ulkonaoloa aamusta iltaan.

Iltapäiväkahveja terassilla.

Päiväunia auringon paisteessa.

Kauppareissu kaatosateessa.

Ensimmäinen kutiava hyttysen pisto sääressä.

Kesä, kuinka olenkaan sinua kaivannut.

Ihana gluteeniton raparperipiirakka

Olen hionut raparperipiirakkaohjettani viimeisen pari viikkoa ja nyt se hipoo täydellisyyksiä. En voinut enää käyttää aikaisemmin julkaisemaani ohjetta, koska siinä oli käytetty vehnätärkkelystä sisältävää jauhoa. Muokkasin reseptiä hieman, jotta se sopi Semperin luontaisesti gluteenittomille jauhoille ja tässä on lopputulos. Vatsani ei kestä ryöppäämätöntä raparperia, joten en osaa sanoa tuleeko piirakasta kuiva, jos ryöppäyksen jättää tekemättä. Vielä en ole kyllästynyt tähän ihanaan alkukesän herkkuun vaan aion tänäänkin leipoa iltakahville piirakan. Onneksi raparperipuskamme vaikuttaa edelleen ehtymättömältä, joten siitä riittää vielä moneen piirakkaan ja kiisseliin.

Vapuksi tekemäni sima oli niin hyvää, että olen tehnyt sitä vielä pari satsia lisää. Teen sen muuten fariinisokeripussin kyljessä olevan ohjeen mukaisesti, mutta lisään yhden ylimääräisen sitruunan mehun simaan ja annan sen tekeytyä jääkaapissa pullotettuna parhaillaan pari viikkoa. Patenttikorkillinen pullo pitää komean poksauksen, kun sen avaa ja silloin tietää, että sima on valmista. Ylimääräinen sitruuna hieman tasoittaa makeutta ja kuplien ansiosta se on vähän kuin limua. Meillä kun ei limppareita kaupasta kanneta, niin pojat saavat viikonloppuna herkutella lasillisella simaa. Löysin kuvissa näkyvän pöytäliinan viikko sitten kirppikseltä.  Hulpiossa komeilee Marjatta Metsovaaran nimi. Eikö olekin upea?

GLUTEENITON RAPARPERIPIIRAKKA

Näitä tarvitset:

100 g margariinia
1 dl sokeria
1 luomumuna
1 dl perunajauhoja
2 dl Semperin Fin Mix
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

n. 1 l raparperia

n. 2 rkl sokeria

n. 2 tl vaniljasokeria

Ja näin se käy:
1. Vatkaa margariini ja sokeri. Sekoita joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne margariini-sokeri-munaseokseen.
2. Laita taikina jääkaappiin lepäämään.
3. Kuori ja pilko raparperi. Ryöppää raparperit ja jätä ne rauhassa valumaan lävikköön.
4. Ota hieman jähmettynyt taikina jääkaapista ja ota sivuun kahvikupillinen taikinaa. Painele loput taikinasta voideltuun piirakkavuokaan.
5. Sekoita raparperin joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. Kaada taikinan päälle.
6. Ripottele päälle nokareita kahvikuppiin otetusta taikinasta. Paista 180 astetta ja n. 50 min tai niin kauan kuin piirakka on kauniin ruskea.
7. Tarjoa kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

Knit 'n' Tag Turku 2015. Osa 3. Turkulaisesta puusta Maireksi

Päätän Knit 'n' Tag -viikkoni kertomalla vähän enemmän Mairesta ja koko projektista. Huomasin helmikuussa jossain Facebookin käsityöryhmässä ilmoituksen Knit 'n' Tag -neulegraffititapahtumasta ja seuraavana päivänä ilmoittauduin mukaan. Minun piti aloittaa työni teko jo maaliskuun lopussa, mutta koska vanhainkotiin lahjoituksena menneen peiton virkkaus venyi, pääsin graffitin kimppuun kuukautta myöhemmin. Yritin graffitia virkatessa olla stressaamatta aikataulusta, joka oli kovin lyhentynyt suunnittelusta. Onneksi mieheni jäi toukokuuksi viimeisille isävapailleen ja hänen touhutessa lasten kanssa, virkkasin graffitiani välillä kuusikin tuntia päivässä.

Olen kerran aikaisemmin tehnyt neulegraffitin, eikä minun pitänyt toistaa itseäni ja tehdä tälläkin kertaa köynnöstä. Alkuperäinen suunnitelma oli, että teen puun rungon ympärille peiton, jonka alaosassa olevat mandalat pienenevät ylöspäin noustessa ympyröiksi ja muuttuvat japanilaisiksi kukiksi ja erään kukkamallin kautta taas pikkukukiksi. Pikkukukat virkattuani huomasin, että nehän ovat melkein samankokoisia kuin japanilaiset kukat, joten vaihdoin toisen suunnitellun kukkamallin lasinalusiin. Viikkoa ennen tapahtumaa minulla oli kaikki palat tehtynä ja aloin koota työtä lattialle. Kauhukseni huomasin, etten osaa toteuttaa suunnitelmaani vaan työstä tulee tökerö. Lannistuneena menin nukkumaan ja juuri ennen nukahtamista mieleeni juolahti, että mitä jos asettelen ne erilailla. Seuraavana iltana aloitin kokeilla erilaisia asetelmia ja nykyinen muoto syntyi vahingossa. Virkkaamani ympyrät eivät enää sopineet graffitiin, joten purin niistä uloimman kerroksen pois ja tein niistä kukkia.

Tarmoa täynnä aloitin graffitin kokoamisen harsimalla mandalat letkaksi nurjalta puolen. En kääntänyt työtä kertaakaan ja seuraavana aamuna aloin purkaa ompeleitani. En yksinkertaisesti voinut jättää työtä sen näköiseksi kuin se oli. Kun mandalat olivat uudelleen kiinni, nostin työtäni ja huomasin suurien mandaloiden venyvän lähes muodottomaksi. Seuraavan päivänä juoksin ostamaan juuttinarua ja virkkasin työni taakse tukirannan, joka hieman estää sen venymisen, mutta valitettavasti ei poista sitä ihan kokonaan. Onneksi olen tehnyt muutaman kukkatyön jo aikaisemmin, joten kukkien kiinnitys ei ollut enää mikään iso juttu. Terälehti terälehdeltä ompelin pikkukukat kiinni ja huokasin helpotuksesta, kun sain torstain ja perjantain välisenä yönä puoli kolmelta viimeisen langan pääteltyä. Perjantaiaamuna silmät ristissä kiinnitin perhoset ja työni oli valmis. Pakkasin graffitin kassiin, kävin punnaamassa sen kaupassa hedelmävaa'alla ja tulin kotiin nukkumaan päikkärit. Olin ne ansainnut.

Teostani virkatessa mietin moneen kertaan, että onko graffitin tekeminen langan tuhlausta. Työ on esillä pari viikkoa ja sen jälkeen sitä ei luultavimmin enää tarvita. 1,2 kilolla lankaa olisi kuitenkin tehnyt aika monta sukkaparia, mutta uskon että sain tästä projektista niin paljon, että siihen osallistuminen kannatti. Minun piti opetella värien käyttöä, mutta huomaamattani opin paljon muutakin. Sen näkee ehkä parhaiten mandaloissa, joita tein ensimmäisenä ja viimeisenä. Alussa mandalani olivat vain pyöreitä lappuja, joissa oli erivärisiä kerroksia pylväitä ja kiinteitä silmukoita, mutta viimeisissä olen käyttänyt jo hieman enemmän ajatusta. Ympyröitä virkatessa olen aikaisemmin käyttänyt ketjusilmukka-aloitusta, mutta japanilaista kukkaa varten minun oli opeteltava lenkkialoitus. Mehukekkerit-blogista löytyi onneksi tähän hyvä video-ohje ja nyt kun olen tehnyt sen reilun sata kertaa, ei ole enää paluuta vanhaan. Tuo lenkkialoitus on paljon siistimpi kuin perinteinen ketjusilmukka-aloitus.

Tämä on ollut uskomattoman hieno projekti ja olen äärimmäisen onnellinen, että lähdin tähän mukaan. Graffitia tehdessä voi unohtaa kaikki pilkun viilaukset ja pikkutarkan näpertämisen. Koska kyseessä on "vain" graffiti, virkkaaminen on paljon vapautuneempaa enkä takerru virheisiin niin helposti kuin tavallisia töitä tehdessä. Uskalsin kokeilla sellaisia väriyhdistelmiä, joita en kuuna päivänä olisi muuten kokeillut. Säästin lähes kaikki graffitia päätellessä yli jääneet langanpätkät vanhaan Riihimäen Lasin kolmen litran lasipurkkiin. Tiedän jo mihin käytän ne, mutta toitaiseksi pidän sen omana tietonani. Lämmin kiitos tapahtuman järjestäneelle Åbolands hantverk rf:lle hienosta kokemuksesta. Odotan innolla seuraavaa Knit 'n' Tagia!