keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Helgan parvi


Ei ole jäänyt epäselväksi, kuka kanaparvemme pomo. Pienin ja kesyin kana, Helga pitää niin kovaa järjestystä kanalassa, ettei muut kanaset uskalla edes matoja jaloistaan syödä vaan antavat ne suosiolla joukkion johtajalle. Olemme alusta asti epäilleet Helgan johtajuutta, mutta viikonloppuna se varmistui. Kompostia tyhjentäessä heittelin kippoon pulskia kastematoja ja muut kanat saivat osansa vasta kun päästin Helgan rauhassa syömään suoraan kipolle ja heittelin madot muiden jalkojen juureen.

Viimeksi kerroin että olemme suunnitelleet ottavamme lisää kanoja, mutta olemme nyt malttaneet mielemme. Kanoilla on kaikki hyvin. Ne eivät tappele, eivätkä noki toisiaan, joten emme viitsi sotkea pakkaa. Olisihan se mukava, että saisimme munia enemmän kuin pari viikossa, mutta pitää vain toivoa, että muutkin kuin Helga alkavat vielä munia. Hilja lopetti munimisen jo kesällä sulkasatonsa myötä ja loput viimeisinä helleviikkoina. Nyt kaikilla muilla paitsi Henrietalla on uudet asut, joten sulkasadotkaan ei pitäisi olla kanoilla esteenä muninnalle. Erikoista miten erilailla kanat vaihtavat sulkansa. Helgan sulkasatoa emme edes huomanneet. Se vain hieman kevensi asuaan helteillä mutta kaikki muut ovat olleet pahimmillaan lähes kaljuja. Henrietta kasvattaa yhä pukuaan ja saa varmasti kohta uudet ihanat pyrstösulat. Se kun on ollut seurueen hieno rouva.

Olemme pikku hiljaa jo alkaneet varautua talveen. Avaamme kanalan luukun viikko viikolta myöhemmin ja myöhemmin. Yritämme tällä tavoin totuttaa kanoja edessä olevaan talveen ja kanala-asumiseen. Kanat ulkoilevat yhä päivittäin ja paistattelevat päivää piha-aitauksessaan, mutta heti kun pohjoistuuli puhaltaa, ne siirtyvät nopeasti sisätiloihin. Kanalassa on jo sähköt, mutta emme ole vielä laittaneet lämmitystä päälle emmekä valoja. Kanat saavat toistaiseksi pärjätä ikkunoista tulevalla luonnonvalolla, kun sitä tuntuu vielä piisaavan niiden ollessa hereillä. Laitoimme pienen patterin seinään paukkupakkasten varalle, mutta sitä ei taida olla järkeä pitää päällä niin kauan kun kanalan luukku on auki.

Jo viime kesänä meillä oli murheena varpuset ja nyt ilmojen viilettyä talitintit ovat meinanneet vallata kanojemme aitauksen. Vedimme aitauksen ympärille rastasverkon ja katoimme sen kokonaan pressulla, mutta sekään ei tuntunut pitävän tinttejä pois. Aina ne löysivät jonkun kolon, mistä pujahtaa sisään. Vähän väliä saimme hätistellä hätääntyneitä lintuja pois aitauksesta, kun ne eivät omin avuin sieltä enää pois löytäneet. Vasta kun laitoimme lintulaudalle pikkulinnuille omat kaurat, saivat kanat rauhan. Meillä on nyt takapihalla kanojen lisäksi, pikkulintuja, harakoita ja variksia, oravia ja rusakko. Kyyhkymme on tainnut lennellä jonkun paistinpannulle.

Yllätykseksemme postimies toi viime viikolla Kanatalouden Oppaan. Olin hieman hämmentynyt, että mikäs kirja tämä tällainen on. Hetken joudun muistelemaan, että olenko ostanut sellaisen. Eräs ystävämme oli löytänyt kanojen hoito-oppaan vuodelta 1964 ja lähettänyt sen meille. Talven pimeinä iltoina saan selata kirjaa ja opiskella vanhan kansan kanojenhoidosta. Tähän asti olen turvautunut aika paljon netin ja toisen kanaharrastajan apuun kanojenhoidossa. Kirjasta on varmasti paljon apua. Kanojen hoidossa harmillista on se, ettei niille oikein ole eläinlääkäriä, johon turvautua, jos sattuu tulemaan sellainen tunne, ettei kaikki ole hyvin. Yleensä tuo tunne on syynä koiriemme eläinlääkärikäynneille ja olemme oppineet luottamaan tuntemuksiimme. Kanojen hoidossa on selvittävä omillaan, etsittävä tietoa sieltä mistä sitä saa eli netistä ja tiukan paikan tulleen, alan piinaamaan toisia kanaharrastajia. Siis lämmin kiitos Jaanalle kanojen hoito-oppaasta. Se tuli tarpeeseen!



2 kommenttia:

  1. Yhtään vähättelemättä muitakaan postauksiasi, nämä kanaraportit on aivan huippuja! Jo pelkästään kuvista tulee hyvälle tuulelle. Osasyynä saattaa tietenkin olla että lapsuudenkotini pihalla tepasteli kanoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Niin ihana kuulla <3 Jos joskus muutamme maalle, otamme sinne ison kanaparven ja sitten meidänkin kanaset saavat tepastella vapaana pitkin pihoja. Täällä ihmisasutusten keskelle emme uskalla pitää kanoja vapaina =)

      Poista