On aivan käsittämätöntä että tästä reissusta on jo kulunut reilu kuukausi! Vastahan tein eväitämme ja suunnittelimme ajoreittiä Fiskarsiin. Emme olleet aikaisemmin käyneet Fiskarsissa, joten sekä paikka, että tapahtuma olivat meille aivan uusia. Olimme liikenteessä vuoden -69 kuplallani ja sillä liikkuessa ajoreittiä ei kannata valita summamutikassa. Moottoritiet kierrämme kaukaa, siellä olisimme vain muiden jaloissa. Tie ei saa olla liian pieni ja töyssyinen, sillä vanhassa autossa, jossa on vanhan auton jousitus, kuoppainen tie ei ole nautinnollista ajaa. Tien on oltava hyväkuntoinen, mutta vähän liikennöity. Sen on mutkiteltava ja mielellään se kulkee välillä jonkun pienen kylän läpi. Ajellessa saamme nauttia kuplan pörinästä, suunnittelemme tulevaa tai vain istumme hiljaa ja ihastelemme ohi kiitäviä maisemia. Välillä pysähdymme syömään eväitä, tankkaamaan ja jäähdyttelemään vanhuksen moottoria. On aivan eri asia liikkua uudella autolla kuin vanhalla kuplavolkkarilla. Monesti ajomatkat ovat koko reissun kohokohtia!
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun vihdoin saavuimme Fiskarsiin. Kiertelimme ensin ulkona olevissa telttakojuissa ja vasta lopuksi menimme sisään vanhaan veitsitehtaaseen, jossa varsinaiset messut järjestettiin. Antiikkipäivät olivat jo kolmatta päivää käynnissä, joten luultavimmin ihan oikeat aarteiden aarteet olivat löytyneet ennen meitä. Toki siellä myytiin paljon muutakin kuin lastenleluja tai –tarvikkeita. Jostain syystä olen kuvannut vain niitä. Arabiaa ja kotimaista lasia oli paljon. Emalia oli tarjolla jonkun verran. Finelin pannuista tarjolla oli pelkkiä Pehtooreja ja yksi mesikalle. Jos mummon perintöastiastosta on mennyt rikki joitain osia, antiikkipäiviltä löytyy ihan varmasti siihen uudet. Tosin kannattaa varautua siihen, että niistä joutuu maksamaan melko suolaisen hinnan.
Minulla oli jo etukäteen tiedossa, että kun menemme Antiikkipäiville, hinnat ovat sen mukaiset. Erikoista kuitenkin oli, että ulkona olleilla myyjillä tuntui olevat huomattavasti korkeammat hinnat kuin sisällä. Ulkona eräs kauppias pyysi virheettömästä Finelin Nooan Arkki -mukista 200 euroa, toinen Arabian Emilia kupista tasseineen 130 euroa ja Black Sabbathin LP:n olisi saanut mukaansa 90 eurolla. En sitten ostanut mukia, enkä kuppia saati LP:tä. Mielestäni pieni tinkaus ja hinnan vääntäminen kuuluu myyjän ja asiakkaan väliseen kaupantekoon, kun kauppakohteena on vanha, käytetty tavara. Mutta jos lähtöhinta on niin huima, että jouduin hämmentyneenä kysäisemään hintaa uudestaan, on siitä tinkaaminen aivan turhaa.
Paikkana Fiskars on kaunis! Uskomattoman kaunis! Kysyin jo mieheltäni vanhojen huviloiden ohi pyyhältäessä, että mitä jos muutettaisiin tänne. Meidän on ehdottomasti käytävä siellä arkena, jotta näemme millainen paikka se on muulloin kuin Antiikkipäivien väentungoksessa. Olisi ollut ihanaa tutustua paikkaan hieman tarkemmin, mutta koska me olimme melko tiukalla aikataululla liikenteessä, jouduimme kiertämään näyttelyalueen melko nopeasti. Kiireen vuoksi meiltä jäi varmasti paljon näkemättä. Käsittääkseni Fiskarsin Antiikkipäivät ovat aika merkittävä tapahtuma, joten petyin hieman, kun emme törmänneet siellä mihinkään spektaakkelimaiseen tai sitten kuljimme laput silmillä onnemme ohi. Ensi vuonna voimme mennä uudestaan ja mikäli on mahdollista, yövymme siellä!
Ai mitäkö löysin? Löysin ihanan pikkuvikaisen, silti käyttökuntoisen Finelin emalikannun, Grapponian lautasia ja muutaman käsityökirjan. Mieheni mieliksi en löytänyt kassikaupalla kannettavaa, mutta sitäkin paremmat kotiinviemiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti