maanantai 6. lokakuuta 2014

Drops Design Muskat



Mitä sanotte? Sain vaihtaa käsityöni hieman suurempaan vatiin, kun se ei enää mahtunut lankakoriini. Kirjoittamiseenkin keskittyminen on nyt työn ja tuskan takana, sillä haluaisin karata takaisin sohvan nurkkaan virkkaamaan. Koukullani on puhdasta onnea ja värien ilotulitusta. Viime keväänä Tampereen Lankaideasta ostetut Dropsin Muskatit ovat päässeet takaisin päivänvaloon ja koukulle. Haudoin niitä varastoissani reilun puoli vuotta, kun en tiennyt mihin raskisin käyttää ne. Vanhainkodissa pahasti dementoituneena lepäävä isoäitini tarvitsi hartiahuivia ja mieleeni muistui ylelliset puuvillalangat. Ne eivät kutittaisi ja niistä saisin tehtyä riemunkirjavan huivin 96-vuotiaalle isoäidilleni.

Yritin hieman opiskella Attic 24 -blogista värienkäyttöä, sillä en ole ennen tehnyt mitään näin monella värillä. Aloittaessani työtä olin todella epävarma lopputuloksesta. Päättäväisenä heitin epäröinnit romukoppaan, vapautin mieleni ja annoin sen tehdä värikuviot ilman suurempia suunnitelmia. Muutaman kerroksen purin eilen, mutta muuten yritän virkata huivia spontaanisti. Tarkoituksenani on tehdä huivista niin suuri, kuin mihin langat riittävät. Enempää en aio ostaa.  Koko ajan yritän työntää mielestäni pelon epäonnistumisesta. Ovatko värit isoäitini mieleen? Lämmittääkö se varmasti, kun siinä ei ole villaa? Eihän huivista tule liian painavaa? Jaksaako hentoinen isoäitini kannatella sitä? Saanko tehtyä langoista tarpeeksi suuren huivin?

Huivista tulee puolikkaan kuusikulmion muotoinen. Tutuista ja turvallisista pylväistä huolimatta, sen silmukkamäärä meinaa huomaamatta karata liikaa. Levittämällä huivin muutaman kerroksen välein pöydän reunalle, olen saanut pidettyä levenemisen kurissa. Olen yrittänyt hieman rikkoa kuviota kiinteillä silmukoilla, mutta olen aivan liian arka irroittelemaan. Pikku hiljaa minun olisi osattava päättää, millaisen reunuksen teen. Haluaisin virkata verkkoreunan nirkkoineen, mutta koska keskellä huivia oleva raita ei oikein onnistunut, epäilen sen käyttöä. Aika näyttää millaiseksi huivi muotoutuu.

6 kommenttia:

  1. Aivan ihanat värit! väriterapiaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Tän tekeminen on kyl ollut ihanaa! Noi karkkivärit pitää kyl huolen, ettei virkatessa pääse masentuun =)

      Poista
  2. Syksyisin aina tuntuu jotenkin siltä että ihmiset ihastelee luonnon ruskaa mutta samaan aikaan vaihtaa kaikki muut värit mustaan ja harmaaseen. Vaatekaupat on täynnä harmaata ja tummaa liilaa, kauppoihin ilmestyy valkoisia ja tummia kynttilöitä. Värit vaan katoaa johonkin!

    Ihanan raikkaat värit sinulla siis!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =)

      Niinhän se taitaa olla. Värit unohtuu syksyn myötä. Tosin eipä suomalaiset taida muutenkaan olla väreillä irrottelevaa kansakuntaa? Siinä missä intialainen kulttuuri pursuaa värejä, meidän supisuomalaisten värimaailma koostuu synkemmistä sävyistä. Kai se on sitä pohjoista melankoliaa, jota ruokitaan tummilla väreillä. 

      Mä oon ite yrittänyt olla ostamatta mustia vaatteita pidemmän aikaa, mut pirskatti ku se on vaikeaa =D Musta on värinä helppo. Se sopii kaiken kanssa.

      Poista
  3. Aivan upea huivi tulossa isoäidille! Nuo värit saavat hymyn huulille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Yritin jo päivällä vastailla, mutta blogger ei ollut yhteistyöhaluinen =) Värit ovat mielestäni niin pirtsakat, että tekisi mieli tehdä joku toinenkin työ noilla langoilla. Herkullisten värien lisäksi ne ovat ihanan pehmeää virkata <3

      Poista