Kesämekkoja kirppikseltä

Ihmetelläänkö taas kirppislöytöjä? Olen taas yrittänyt vähän himmailla romujen haalimistani, mutta toisia juttuja on vain mahdoton vastustaa kirppiksellä. Tuulikellot ovat ihania, eikä niitä mielestäni voi olla liikaa, joten paikalliselta kirppikseltä muutamalla eurolla löytynyt tuulikello pääsi koristamaan kuistiamme. Se on ulko-ovemme vieressä ja sen helinä kuuluu ihastuttavasti sisällekin ulko-oven ollessa auki. Samaiselta kirppikseltä löytyi myös ehkäpä maailman kaunein peltipurkki. Siinä ei ole mitään merkintöjä valmistajasta eikä jäljellä tarroja, joten en valitettavasti osaa sanoa siitä mitään muuta kuin kehua, kuinka ihana se on. Mielestäni sen sisään kuuluu ihan ehdottomasti toffeeta, mutta oletettavasti se täyttyy taas käsityötarvikkeilla.

Marjatta Metsovaaran Violetta kankaasta ommeltu mekko ja Kaisu Heikkilän musta kesämekko ovat huippulöydöt. Metsovaaran hameesta sain jo rasvatahrat pois, mutta siinä on vielä pari maalitahraa, jotka toivon mukaan saan vielä pois. Se on minulle vähän iso, mutta osaan varmasti kaventaa sitä sen verran, että mekko pääsee käyttöön. Kaisu Heikkilän mekko on kaunis ja kevyt päällä, mutta sekin on pari numeroa liian iso. Se on vähän erikoisen mallinen, kun yläosa kietaistaan takakautta päälle, joten sitä en uskalla alkaa kaventaa ja mekko taitaa jäädä kaappiin odottelemaan lisäkiloja tai sitä, että kehityn ompelijana. Sen kuvaaminen hengarissa oli aivan toivotonta, joten uskaltauduin kameran eteen esittelemään sitä teille, mutta enpä nyt tiedä, että näyttääkö se näissäkään kuvissa yhtään sen paremmalle. Ukkokulta joutui neljä kertaa ottamaan kuvia, kun en meinannut olla tyytyväinen kuvissa esiintyvään malliin. Uskokaa kuitenkin minua, mekko on ihana! 

Arvatkaapas mitä! Sain meidän eteisen matot vihdoin ja viimein valmiiksi, joten sunnuntaina katselemme niitä. Jos minulta kysytään mielipidettä, niin niistä tuli maailman hienoimmat matot. Mukavaa viikonloppua sinulle! Nähdään taas pyhänä!

Nokkosesta apua siitepölyallergioihin

Koivu kukkii tällä hetkellä komeasti ainakin Pirkanmaalla ja itselläni sen kukinta aiheuttaa muita pölyttäjiä enemmän allergiaoireita. Itse en enää käytä apteekin lääkkeitä vaan hoidan allergioitani toista kevättä pelkällä nokkosella. Minulla on vielä siemeniä ja kuivattua nokkosta jäljellä viime kesästä, mutta silloin kolmisen vuotta sitten aloin näihin aikoihin juoda kupillisen nokkosteetä allergialääkkeiden ohella ja huomasin, että oireeni vähenivät. Olen helmikuusta lähtien syönyt aamiaisella ruokalusikallisen nokkosensiemeniä jogurtin seassa ja huhtikuun alusta lähtien aloin juoda kupillisen nokkosteetä päivässä. Koska siitepölyä on nyt ilmassa niin paljon, en ole ollut ihan oireitta selvinnyt ja parina päivänä olen joutunut juomaan toisen kupillisen teetä. Vaikka nenäni välillä vuotaa ja jos hieraisen silmiä, alkaa niitä tietysti kutittaa, mutta en ole kipeä eikä henkeäni ahdista. Oloni on hyvä ja kaikista upeinta on se, ettei minua väsytä!

Kuivattua nokkosta käytän samaan tapaan kuin hauduttaisin teetä, eli laitan muutaman lehden teesihtiin, kaadan vettä päälle ja annan hautua hetken. Tuoreesta nokkosesta, joita löytyy jo luonnosta, tee syntyy ihan yhtä helposti. Poimin aina yhden pienen nokkosen, jonka lehdet saksin kuppiin ja kaadan päälle kiehunutta vettä. Annan hautua viitisen minuuttia ja sen jälkeen poimin lehdet pois ja juon teen. Ainakin itselläni nokkostee vaikuttaa melkein heti oireisiin, mutta nautinkin sitä päivittäin. Nokkosta poimiessa pitää kuitenkin muistaa se, ettei kerää niitä tienpientareelta tai käytä nokkosta, joka kasvaa kompostin tai huussin kupeessa, sillä silloin se sisältää liikaa nitraattia. Itse olen yrittänyt kylvää nokkosta takapihallemme, jotta saisin sitä mahdollisimman läheltä ja helposti. Nokkonen on myös luonnon oma puhdistaja ja se pistää elimistön nesteet liikkeelle, eli vettä pitää juoda reippaasti, ettei ihan kuivu.

Huom! Toivon, että kokemustani ja tästä postauksestani on jollekin apua, mutta koska minulla ei ole lääketieteellistä koulutusta saati hallitse luonnonlääketiedettä, en voi suositella hoitokeinoa muille.

Kukkia äidille

Olen viime vuosina ostanut kesäkukat vasta juhannuksen alla, mutta ihanien ilmojen ja äitienpäivän houkuttelemana koukkasin eilen kutomolta tullessa puutarhan kautta ja ostin muutaman orvokin ja pari krysanteemia. Kierrätyskeskuksesta haalitut vanhat emalikattilat pääsivät uusiokäyttöön kukkapurkkeina ja tekivät meidän terassista entistäkin viihtyisämmän. Varsinaisen kesäkodin rakennamme vasta juhannuksen tienoilla, mutta terassille nostimme jo kesäkalusteet. Torista löysimme Lumikenkä-sohvan aikaisempien rottinkituolien seuraksi ja siinä olen viime päivät istuskellut. Se on aivan ihana! Siinä on niin mukavaa istua kahvikuppi kädessä ja katsella, kuinka pikkuväki laskee kuormureilla mäkeä. Tuolit kaipaavat edelleen jotain pehmikettä, mutta en oikein osaa päättää, että millaiset tekisin. Mieleni tekisi virkata joku oikein riemunkirjava jämälankapeitto sohvalle ja tuoleille. Minun pitää varmaan penkoa vähän varastoja, jos vaikka löytäisin tarpeeksi puuvillalankoja kaappien perukoilta.

Tänään on suuri päivä! Nyt starttaan kuplan ja karkaan kutomolle. Eteisen matoistamme puuttuu enää 40 senttiä ja sitten saan ne pois puista. Tätä parempaa äitienpäivää en itselleni voisi toivoa. Mukavaa äitienpäivää!

Gluteeniton Feta-Pinaattipasta

Feta-pinaattipasta on yksi lempiruuistani ja se on yksi niistä harvoista kasvisruuista, joita lihasyöjäksi vannoutunut ukkokultakin suostuu syömään. Pikkuväelle se kelpaa myös, kun siinä ei ole lihaa. Ollessani vielä työelämässä, söin tätä usein työreissuilla eräässä helsinkiläisessä ravintolassa ja jäätyäni kotiin, jouduin opettelemaan tämän herkun tekemisen ihan itse. Normaalisti teemme tätä oman maan pinaateista, mutta tänä talvena huomasin ilokseni, että tästä tulee ihan hyvää, kun sen tekee pakastepinaatistakin. Koska pinaatin ryöppäämiset ja pilkkomiset on jo tehty, annoksen tekemiseen menee vartti.

Feta-Pinaattipasta

Näitä tarvitset:
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 150 g pinaattia - jos käytät tuoretta, muista ryöpätä se.
n. 150 g Fetajuustoa
2 dl Ruokakermaa
suolaa
mustapippuria myllystä
paistamiseen oliiviöljyä

Lisäksi pastaa oman maun mukaan. Meillä oli spagettia, koska pikkuväen mielestä parasta. Päälle raastettua parmesania.

Näin se käy:
Laita pasta kiehumaan. Pilko kuoritut sipulit ja kuullota ne öljyssä pannulla. Lisää sekaan pinaatti ja murskaa joukkoon feta. Kaada kerma päälle ja sekoita hyvin. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna muhia viitisen minuuttia. Koska meillä ei syö gluteenitonta pastaa kuin minä, niin sekoitan annokset vasta lautasella ja ripottelen päälle vähän parmesania. Maukasta, eikö olekin!

Virkataanko myssyjä?

Tänä keväänä olen tahkonnut virkattujen myssyjen kanssa saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mutta ihan hukkaan aikani ei ole mennyt sillä opin taas jotain uutta. Opin laskemaan ylhäältä päin virkattavan myssyn päänympäryksen jo tekovaiheessa, jotta osaan lopettaa lisäykset ajoissa tai tarvittaessa jatkaa niitä. Oikeastaan tämä on niin yksinkertainen ohje, että hieman minua hävetti kun tämän opin. Tähän asti olen virkannut myssyjäni vain kokeilemalla, purkamalla ja virkkaamalla uusiksi. Kyse on puhtaasta peruskoulun matematiikasta ja ympyrän piirin laskemisesta. Jos minä opin tämän, niin opit sinäkin!

Aloin virkata pienen pientä violettia myssyä ja olen nyt lisännyt viiden kierroksen verran. Jos haluan laskea tässä vaiheessa, että riittääkö lisäykseni haluamani kokoiseen myssyyn, kerron virkkaamani ympyrän halkaisijan 8,8 cm piin likiarvolla (3,14) ja saamani tulos on piiri eli myssyn päänympärys. Tässä tapauksessa se on 27,63 cm. Isomman myssyn saan virkkaamalla vielä yhden lisäyskierroksen, jolloin halkaisija on arviolta n. 11 cm ja myssyn päänympärys on tuolloin 34,54 cm. Vastaavasti pienemmän myssyn saan, jos puran kierroksen pois. Koska näissä mitoissa on melkoinen harppaus, niin koukkukokoa vaihtamalla saa tehtyä hieman erikokoisia myssyjä muuttamatta lisäyksiä. Persikan väristä myssyä varten vaihdoin koukun puolta numeroa isompaan ja siitä tuli hieman isompi, vaikka silmukoita on saman verran. Eikö ollutkin helppoa?

Helppo on myös pienen myssyn ohje, jonka voit tehdä vaikka keskosvauvalle. Lankana minulla on tässä Blend Bamboota ja kolmosen koukku. Virkkaa lenkkialoitukseen 12 pylvästä, sulje kierros piilosilmukalla ja kiristä lenkki. Virkkaa seuraavan kierroksen ensimmäiseksi pylvääksi kaksi ketjusilmukkaa ja virkkaa jokaiseen edellisen kierroksen pylvääseen kaksi pylvästä. Sulje kierros piilosilmukalla ja virkkaa taas kaksi ketjusilmukkaa seuraavan kierroksen ensimmäiseksi pylvääksi. Virkkaa joka toiseen pylvääseen kaksi pylvästä ja joka toiseen vain yksi. Seuraavalla kierroksella virkataan taas kaksi pylvästä joka kolmanteen pylvääseen ja neljännellä kierroksella joka neljänteen. Jatka niin kauan, kunnes saat haluamasi kokoisen myssyn. Kun olet tehnyt tarpeeksi lisäyskierroksia, jatka ympyrän virkkaamista ilman lisäyksiä niin pitkään, että myssy on tarpeeksi syvä. Itse tein keskosmyssyn ja lopetin lisäykset viidennen kierroksen jälkeen. Virkkasin ilman lisäyksiä kuusi kierrosta, jonka jälkeen tein koristereunuksen.

Koristereunus: Virkkaa ensin koristeraita erivärisellä langalla. Virkkaa kierroksen ensimmäiseksi silmukaksi ketjusilmukka ja tämän jälkeen aina yksi kiinteäsilmukka yhteen pylvääseen ja sulje kierros piilosilmukalla. Vaihda lankaa. Pitsireunus virkataan poimimalla aina silmukan takareuna koukulle. Virkkaa ketjusilmukka (jatkossa kiinteä silmukka), puolipylväs, pylväs, kaksi pitkää pylvästä samaan pylvääseen, pylväs, puolipylväs, kiinteäsilmukka ja piilosilmukka. Toista niin monta kertaa, että kierros on täynnä. Jos silmukkamäärä ei täsmää kuvion kanssa, jätä jostain välistä piilosilmukka pois tai lisää yksi silmukka. Itse jätin viimeisestä pitsikaaresta yhden ketjusilmukan ja piilosilmukan pois. Päättele langat. Jos et halua tehdä koristereunusta, voit jättää sen kokonaan pois.

Ihanaa aurinkoista toukokuun ensimmäistä viikkoa sinulle rakas lukija! Mukavaa, että olet siellä.

Voittajafiilis

"Olen joskus ollut kaamean, epätoivoisen, äkillisen alakuloinen, mutta siltikin tiedän aivan varmasti, että pelkkä elossa oleminen on jotakin mahtavaa."
- Agatha Christie

Heippa! Mitä kuuluu? Pahoitteluni yllättävästä blogihiljaisuudesta. Vaikka olen ollut vain viikon pois, niin tuntuu siltä, että edellisestä postauksestani on kulunut iäisyys. Saimme hirmuisen mahataudin ja kulunut viikko on vietetty siitä toipuen. Ukkokulta sattui kysäiseen minulta viime viikolla, että mihin tarvitsemme näin paljon täkkejä ja peittoja, niin tämän sairastuvan jälkeen osaisin siihen vastata. Voitte varmasti kuvitella millainen määrä pyykkiä minua odotti pesuhuoneessa, kun perheen pienin sairastui. Pikku hiljaa alan olla vahvasti siinä uskossa, että pyykit, jos nyt eivät lopu, niin ainakin ne vähenevät pesemällä ja saatamme vielä päästä normaaliin elämänrytmiin. Tuntui melko oudolta napata koukku käteen muutaman päivän tauon jälkeen ja alkaa hapuilla silmukoita. Hienointa tässä on se, että olen terve ja on kevät! Onneksi ehdin pullottaa simat ennen sairastumista ja saahan niitä munkkeja leipomon myymälästäkin. Tämän viikonlopun vietän kangaspuiden takana ja yritän saada eteisen mattomme valmiiksi. Vielä olisi viisi metriä lointa paukutettavana. Kommentteihinne vastailen hieman myöhemmin. Aivan ihanaa alkanutta viikonloppua ja hyvää Vappua!

Vaatevallankumous

Nyt vietetään Vaatevallankumousviikkoa ja olin kahden vaiheilla, että tartunko aiheeseen vai en. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että tästä aiheesta pitää sanoa sana tai pari, sillä se on lähellä sydäntäni niin ekologisuuden kuin ihmisarvojen puolesta. 24.4.2013 Bangladeshissa romahti ostoskeskus, jonka ylimmässä kerroksessa toimi vaatetehdas. Rakennus oli määrätty purettavaksi, mutta työntekijät oli pakotettu töihin. Turmassa kuoli 1134 työntekijää ja yli 2500 loukkaantui. Tästä sai alkunsa Fashion Revolution, jonka tarkoituksena on kyseenalaistaa millaisissa olosuhteissa vaatteita valmistetaan. Vaatevallankumouksessa puetaan vaatteet nurinpäin, otetaan kuva, jaetaan se sosiaalisessa mediassa ja pyydetään vaatteet valmistanutta yritystä kertomaan, kuka vaatteet on tehnyt. Tiedätkö sinä kuka sinun vaatteesi on tehnyt?

Aikaisemmin ostotottumukseni eivät olleet kovinkaan vastuullisia. Kävin muutaman kerran vuodessa vaatekaupoilla, kannoin kotiin kassitolkulla vaatteita, jonka jälkeen piilotin luottokortin, etten pääsisi ostamaan enempään. Tämä toistui aina muutaman kuukauden välein. Tänä päivänäkin minulla on kaapissa vaatteita noilta ajoilta, joista muutamaa olen käyttänyt korkeintaan pari kertaa. Jäätyäni nelisen vuotta sitten kotiin, aloin juosta kirppiksillä ja ostaa sieltä vaatteet. Päivä päivältä ehkä alun perin taloudellisista syistä johtunut päätös on alkanut muuttua enemmän eettiseksi valinnaksi ja olen nyt toista vuotta mukana Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjassa. En tarvitse uusia vaatteita, sillä voin ostaa ne myös käytettynä.

Tänä aamuna vedin päälleni farkut, jotka olen ostanut kymmenen vuotta sitten ja trikoopaidan, jonka olen ostanut kolmisen vuotta sitten. Pukemieni vaatteiden valmistamiseen on tarvittu yli 13 000 litraa vettä, mikä on hirvittävä määrä varsinkin kun ottaa huomioon millainen määrä ihmisiä tällä hetkellä on vailla puhdasta juomavettä. Tämän vuoden alussa astui voimaan laki, jonka mukaan tekstiilijätettä ei enää saa kärrätä kaatopaikoille. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkästään Suomessa arviolta 50 000 tonnia tekstiilijätettä on kerättävä talteen ja kierrätettävä. Surullisemmaksi tämän tekee, että oletettavasti suurin osa tästä tekstiilijätteestä syntyy Bangladeshissa romahtaneen vaatetehtaan kaltaisissa työoloissa. Tiedän, että päätökseni olla ostamatta uusia vaatteita on mitätön näissä luvuissa, mutta tiedän myös sen, että kaltaisiani on muita ja yhdessä meillä on sananvaltaa. Uskon siihen, että pienistä joista syntyy valtameriä.

Pyrin ostamaan myös muiden perheenjäsentemme vaatteet käytettynä ja pitämään meidän tekstiilijätteen mahdollisimman pienenä. Minulla on kuitenkin yksi heikkous, jonka suhteen en ole niin tarkka ja sehän on langat. Ostan paljon lankoja kirppiksiltä, mutta ostan niitä myös kaupoista, eikä minulla ole niiden osalta mitään tietoa, millaisissa oloissa lammas, josta villa on keritty, on elänyt. Kuka ja missä villa on kehrätty langaksi ja millaisessa työoloissa se on värjätty. Onko puuvillan viljely tuhonnut maaperää ja onko sen viljelijä saanut korvauksen tekemästään työstä. Tässä minulla on oikeasti parannettavaa, sillä on olemassa lankoja joiden valmistajat pystyvät takaamaan, että niiden valmistusolosuhteet kestävät päivänvalon.

Vaatevallankumouksen aikaan on hyvä edes kerran vuodessa pysähtyä miettimään, millainen on vaatekappaleen matka puuvillapellolta sinun päällesi. Vaikka paidassa lukee tuttu merkki ja siitä on saanut maksaa enemmän kuin halvemmista merkeistä, se ei takaa missä maassa ja millaisissa työoloissa se on valmistettu tai miten pienet sormet sen on ommellut. Kuluttajana sinä voit valita, kuka vaatteesi valmistaa ja tuetko sellaisia yrityksiä, joiden arvojen mukaista on valmistaa vaatteita olosuhteissa, joita emme toivoisi itsellemme tai lapsillemme. Jos et osaa valmistaa itse vaatteitasi, voit taistella kanssani tekstiilijäteongelmaa vastaan ostamalla käytettyjä vaatteita tai tutustua Mehukekkerit-blogin Veeran keräämään listaan, josta löytyy Suomalaisia yrityksiä, jotka vielä valmistavat vaatteitaan Suomessa. Päätös on sinun.