Kukkia äidille

Olen viime vuosina ostanut kesäkukat vasta juhannuksen alla, mutta ihanien ilmojen ja äitienpäivän houkuttelemana koukkasin eilen kutomolta tullessa puutarhan kautta ja ostin muutaman orvokin ja pari krysanteemia. Kierrätyskeskuksesta haalitut vanhat emalikattilat pääsivät uusiokäyttöön kukkapurkkeina ja tekivät meidän terassista entistäkin viihtyisämmän. Varsinaisen kesäkodin rakennamme vasta juhannuksen tienoilla, mutta terassille nostimme jo kesäkalusteet. Torista löysimme Lumikenkä-sohvan aikaisempien rottinkituolien seuraksi ja siinä olen viime päivät istuskellut. Se on aivan ihana! Siinä on niin mukavaa istua kahvikuppi kädessä ja katsella, kuinka pikkuväki laskee kuormureilla mäkeä. Tuolit kaipaavat edelleen jotain pehmikettä, mutta en oikein osaa päättää, että millaiset tekisin. Mieleni tekisi virkata joku oikein riemunkirjava jämälankapeitto sohvalle ja tuoleille. Minun pitää varmaan penkoa vähän varastoja, jos vaikka löytäisin tarpeeksi puuvillalankoja kaappien perukoilta.

Tänään on suuri päivä! Nyt starttaan kuplan ja karkaan kutomolle. Eteisen matoistamme puuttuu enää 40 senttiä ja sitten saan ne pois puista. Tätä parempaa äitienpäivää en itselleni voisi toivoa. Mukavaa äitienpäivää!

Voittajafiilis

"Olen joskus ollut kaamean, epätoivoisen, äkillisen alakuloinen, mutta siltikin tiedän aivan varmasti, että pelkkä elossa oleminen on jotakin mahtavaa."
- Agatha Christie

Heippa! Mitä kuuluu? Pahoitteluni yllättävästä blogihiljaisuudesta. Vaikka olen ollut vain viikon pois, niin tuntuu siltä, että edellisestä postauksestani on kulunut iäisyys. Saimme hirmuisen mahataudin ja kulunut viikko on vietetty siitä toipuen. Ukkokulta sattui kysäiseen minulta viime viikolla, että mihin tarvitsemme näin paljon täkkejä ja peittoja, niin tämän sairastuvan jälkeen osaisin siihen vastata. Voitte varmasti kuvitella millainen määrä pyykkiä minua odotti pesuhuoneessa, kun perheen pienin sairastui. Pikku hiljaa alan olla vahvasti siinä uskossa, että pyykit, jos nyt eivät lopu, niin ainakin ne vähenevät pesemällä ja saatamme vielä päästä normaaliin elämänrytmiin. Tuntui melko oudolta napata koukku käteen muutaman päivän tauon jälkeen ja alkaa hapuilla silmukoita. Hienointa tässä on se, että olen terve ja on kevät! Onneksi ehdin pullottaa simat ennen sairastumista ja saahan niitä munkkeja leipomon myymälästäkin. Tämän viikonlopun vietän kangaspuiden takana ja yritän saada eteisen mattomme valmiiksi. Vielä olisi viisi metriä lointa paukutettavana. Kommentteihinne vastailen hieman myöhemmin. Aivan ihanaa alkanutta viikonloppua ja hyvää Vappua!

Kevään merkit

 

Ihana, ihana viikonloppu! Sitruunaperhoset lentelevät pihassamme ja 

ampiaiset pörräävät kukissa. Linnut livertää ja ensimmäinen kärpänen eksyi jo surisemaan keittiön ikkunaan. Raparperin päät kurkkii maasta, sinivuokot ja leskenlehdet kukkivat. Aamulla huomasin, että naapurin pihasta on levinnyt takapihallemme krookuksia. 

Torstaina kaadettiin pihakoivu. Itku siinä tuli, kun koivuvanhus kaatui maahan niin että maa vavahteli. Parempihan se on, että puu lepää metsurin toimesta keskellä pihaamme kuin seuraavassa myrskyssä talon päällä. Ukkokulta on pilkkonut sen klapuiksi ja sillä lämmitetään vielä monet saunat. Olemme istuneet terassilla iltapäiväkahvilla ja tänään on vielä luvassa pannukakkukestit. Illalla jatkan taas graffitien virkkausta. Ihanaa kun on kevät ja viikonloppu! Nyt voisi aika pysähtyä hetkeksi.

Leppoisaa sunnuntaita!