keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Omenoita



Omenapuiden kukinta enteili kohtalaista omenasatoa, mutta ihan tällaiseen emme olleet varautuneet. Onneksi puiden oksat ovat jaksaneet kannatella painavaa lastiaan, eivätkä tänä vuonna katkeilleet. Paikkasimme kehnoa marjasatoa puristamalla pari saavillista omenoita ja paniikissa yritin pakastaa 50 litraa omenamehua. Sukulaisemme ja mieheni työtoverit ovat saaneet osansa mehuista, mutta tuskin opimme tänäkään vuonna, että mehua on tehtävä maltilla.

Keittiössämme on pyörinyt iltaisin hillotehdas, kun olen keitellyt omenoita hilloiksi. Ensimmäisen satsin tein ihan hillosokeripussin kyljessä olevan ohjeen mukaisesti, mutta se oli niin makeaa, että jopa 2-vuotiasta poikaamme puistatti. Seuraavat hillot tein maltilla ja laitoin 2,4 kiloon omenoita vain 0,5 kiloa sokeria ja 2 ruokalusikkaa sitruuna. Siitä tuli niin hyvää, että hiivin iltaisin jääkaapille lusikan kanssa maistelemaan keitostani. Jännityksellä odotan, kuinka tämä vähäsokerinen hillo säilyy.


Tuliaismehut pääsivät vanhoihin patenttikorkillisiin limupulloihin. Koskimiehen vuonna 1946 julkaiseman kirjan kellertyneet sivut leikkelin nimilapuiksi ja sidoin ne vanhalla pitsinauhalla kiinni. Omenahillot pakkasin samaan tapaan kuin rakkaushillonkin vanhoihin salsa- ja quacamolepurkkeihin. Vanha pöytäliina jouti koristamaan kantta.

Suurin osa hilloista on syöty. Ne hupenivat nopeasti puurojen seurana. Kuopuksen synttäreillä meillä herkuteltiin suklaakakulla, jonka väliin laitoin tietysti itse tehtyä omenahilloa. Synttäreiden jälkeisenä aamuna istuin yksin aamukahvilla. Silmät ristissä ja tukka pystyssä kaavin isolla lusikalla kakunjämiä suoraan laatikosta. Se oli täydellinen suklaanautinto! Nyt loputkin omenoista on karissut alas puusta ja omenasirkus on ohi. Kerätessäni tänään viimeisiä omenoita maasta tajusin, että emme ole tehneet yhtään omenapiirakkaa. Kuinka tässä näin pääsi käymään?

4 kommenttia:

  1. Just nuo hetket "Synttäreiden jälkeisenä aamuna istuin yksin aamukahvilla." ovat niin parhaita! Ihana omppupostaus muutenkin. Ja arvaas mitä, tajusin just saman asian omenapiirakasta. Ei kertaakaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) mä veikkaan, et jos joka aamu sais juoda myöhään aamukahvit tukka pystyssä ja syödä suklaakakkua, ei se ois niin upeaa. Mut silloin harvoin kun se hetki koittaa, sitä kaiholla muistelee vielä kuukausi myöhemmin =)

      Poista
  2. Näin pari vuotta tämän postauksen jälkeen kysyn, että kuinka hyvin nuo hillot säilyivät? Tai osaatko sanoa mitään arviota sille kuinka kauan tuommoinen vähäsokerisempi hillo säilyy ylipäätänsäkin? Eilen keittelin itse satsin omenahilloa sokeripussin ohjeen mukaan ja sen verran makeaa tuo lopputulos oli, että mielellään jättäisin sokerin vähän vähemmälle, mutta tuo säilyminen vähän arveluttaa. Pakastusmahdollisuutta kun ei hillolle ole..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelisin, että me söimme nämä vähäsokeriset hillot ennen joulua eli kellarin lattialla ne säilyivät ainakin kolmisen kuukautta. Muistaakseni viime vuonna tein ohjeen mukaan omenahilloa ja mulla on ihan sellainen mielikuva, että hillon makeus tasoittui ajan mittaan eli ne eivät enää talvella olleet niin makeita. Tietenkään mä en nyt voi ihan varmaksi sanoa, kun tuo mun muisti on kovin lyhyt =)

      Poista