tiistai 2. syyskuuta 2014

Rakkaushilloa


Kesällä kerran poimin mustikoita ja vadelmia.  Torilta kipaisin pikaisesti mansikoita. Putsasin roskat, noukin matoset ja keitin hilloksi. Vanhat salsa- ja quacamolepurkit kuumensin uunissa ja niihin sen purkitin. Ihana poksahtelu kuului illalla keittiöstä, kun purkeista karkasi viimeisetkin ilmat ja kannet painuivat sisään. Liinan palaset kietaisin päälle koristeeksi ja nimilaput tein vanhan kirjan kellertyneistä sivuista.

Sain seitsemän purkkia hilloa, joka on niin makeaa, että suu menee solmuun sitä maistellessa. Niissä seitsemässä purkissa oli niin iso työ, ettei hilloa tehdä rahan vuoksi. Sitä tehdään suuresta rakkaudesta ja sitä annetaan vain niille, joita rakastaa koko sydämensä pohjasta. Se on rakkaushilloa.

6 kommenttia:

  1. Ihan validi kierrätysidea. Kaunista.

    VastaaPoista
  2. Hui, voikun olis joskus tuollaisen purkin ansainnut, joltakulta läheiseltä ja rakkaalta ihmiseltä ♥♥tai kun sais itse tehtyä tuollaista ja sais itse antaa jollekulle rakkaalle..

    Hep ja tässä samalla siis ilmoittautuu tässä ja nyt blogillesi uusi lukija, heippa Hei :)) sulla kaunis ja ihana blogi ★★

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Paula, kiitos kommentistasi ja kehuista =) Tervetuloa lukijaksi <3 Toivottavasti viihdyt!

      Sun tarvii ensi kesänä keitellä Rakkaushilloa. Jos marjametsään menee ajoissa eikä jätä sitä loppukesään, marjojen poiminta on varmasti helpompaa ja nopeampaa. Mä olin Matti Myöhäisenä poimimassa muiden rippeet =)

      Poista