lauantai 4. tammikuuta 2014

Kirppistelyä

Kuopuksemme kasvaa niin kovaa vauhtia että meillä pursuaa nurkat pieneksi jääneistä vauvan vaatteista. Olin pari kuukautta paikallisen kirppiksen pöytäjonossa ja joulua edeltävällä viikolla sain vihdoinkin pöydän. Kävin joulun jälkeen noukkimassa joulukoristeet pois pöydästä ja silmiini osui naapuripöydän aarteet. En meinannut uskoa silmiäni! Katsokaahan mitä löysin!

Mukaani lähti Riihimäen Lasin kantti-purkkeja, Fineliä, vanha maatuska, pari ihanaa Ivana Helsingin keittiöpyyhettä ja pienelle miehelle sain repun. Ihan kerhoa varten tuo ei ole, mutta siinä on mukava kuljettaa pikkuautoja tai legoja huoneesta toiseen. Kuvasta puuttuu vanha punainen yöpaita joka pyöri kuvanotto hetkellä jo koneessa.
 


Pyyhkeet ovat ihanat. Kunhan saan ne silitettyä, ne pääsevät aitiopaikalle keittiön seinälle. Harmikseni tiedän jo nyt, etten kuitenkaan raski käyttää niitä.   

Luulisi että olisin tohkeissani Vegetasta, mutta sinapinkeltainen pieni Mallat on saanut minut ihan sekaisin. Tämä on aivan naurettavaa miten onnelliseksi ihminen voi tulla kattilasta! Olen rakastanut uuteen perunakattilaani! Minusta tuntuu että perunat tulevat siinä normaalia paremmiksi.




Riihimäen Lasin kanttipurkit ostin teepurkeiksi. Toisessa on vihreää ja toisessa mustaa teetä. Olen aikaisemminkin katsellut niitä kirpputoreilla mutta niiden hinnat ovat olleet aivan liian korkeat. Suuren suuaukon ansioista teetä on helppo ottaa purkista ja tiivis kansi takaa, että aromit pysyvät tallessa. Vanhassa Tukon kahvilaatikossa meillä on pidetty jo ennestään isännän teepusseja, mutta huomattuaan Kantti-purkkien käytännöllisyyden, hän lupasi alkaa myös haudutetun teen juojaksi.






Eikö meidän kaappi olekin nyt siisti?


Säästän hieman teitä enkä näytä miltä vanha yöpaita näyttää päälläni. Olen aikaisemminkin hypistellyt sitä mutta jättänyt sen pöytään parin reiänalun vuoksi. Nyt se oli puoleen hintaan ja minun oli pakko napata se mukaani. Mieheni pyöritteli silmiään kun hän näki ostokseni. Odotan kesää että pääsen kokeilemaan kuinka hyviä unia siinä näkee. Vielä on liian kylmä nukkua niin köykäisessä yöasussa. Tähän aikaan vuodesta varustaudun unille pitkissä housuissa ja paidassa. Jalkaani vedän ainakin yhdet villasukat ja korvilleni kaksi peittoa. Vilukissa on vilukissa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti