Lankalaihis 1/4

Se olisi lankalaihiksen ensimmäisen vuosineljänneksen aika. Myönnetään, että meinasin jättää koko raportoimisen väliin, kun alkuvuosi on ollut niin tahmea. Tämän vuoden aikana olisi tarkoitus, että vähennän 29,27 kilon lankavarastojani viidellä kilolla. Melkein koko alkuvuoden virkkasin torkkupeittoa, joka on tällä hetkellä jo matkalla uuteen kotiinsa. Vaikka virkkasin peiton lahjaksi, minun on myönnettävä, että pakatessani peittoa pala nousi kurkkuun ja joudun halaamaan peittoa oikein kunnolla ennen kuin sujautin sen pakettiin. Peitto vei niin paljon aikaa, etten sen lisäksi ehtinyt tehdä kuin muistilapuille paikan työpöytäni yläpuolelle ja kangaspuilla kudotut tupsutyynyt, joiden kutomisen aloitin jo viime vuoden puolella. Kokonaiskulutukseni viimeisen kolmen kuukauden aikana on yhteensä 3,49 kg.

Harmi vain, etten ole selvinnyt ilman lankaostoksia ja olen ostanut ja saanut lankoja yhteensä 3,2 kiloa (auts!). Kun lasken kulutuksen ja ostot yhteen, niin ahkerasta käytöstä huolimatta varastoni ovat keventyneet vaivaisella 300 grammalla. Onneksi vuosi on vasta alussa ja voin vielä parantaa tahtiani. Facebook- ja Instagram-seuraajani ovatkin jo nähneet vilauksia uusista siivousliinoistani, jotka toivottavasti esittelen teille tarkemmin viikonloppuna. Suunnittelen jo kovasti seuraavaa peittoani ja toivon mukaan pystyn käyttämään siihen mahdollisimman tehokkaasti varastolankojani. Ennen peittoa pikkuväen pitäisi saada uudet myssyt ja pitsiliinan aion virkata ennen kesää, jotta saan kesäksi sen kauan kaipailemani pinkin liinan pöytään. Onneksi en ottanut tähän haasteeseen mukaan kuteita, sillä eteisen nurkassa odottaa taas yli kymmenen kiloa trikookudetta kerijäänsä. Löytyisikö siihen hommaan vapaaehtoisia? Mukavaa keskiviikkoa iltaa kaikille.

Värjäyskurssilla

Osallistuin pari viikkoa sitten kansalaisopiston järjestämälle värjäyskurssille, jolla värjäsimme reaktioväreillä kankaita ja lankoja. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta ja uskotteko, miten pihalla olin, kun kerrottuaan ohjeet opettaja kehotti tarttumaan kattilaan ja aloittamaan työt. Ensimmäinen ilta oli melkoista pyörimistä, mutta onneksi kurssilla oli kokeneempia värjäreitä tukena ja turvana, silloin kun opettaja oli auttamassa toisia. Nopeasti kuitenkin opin ja seuraavana aamuna jo tiesin, että mitä alan tekemään ja mihin ryhdyn seuraavaksi.

Kahdeksan vanhaa, rikkinäistä reunapitsilakanaa sai uuden ihanan keltaisen värin. Hiemanhan niissä näkyy kokemattomuus, kun värjäsin ne ihan ensimmäisinä ja ajatuksissani sulloin ne myttynä pataan ja vasta sen jälkeen ilmakuplia katsellessani ymmärsin, että nämä eivät taida värjäytyä tasaisesti. Värjäsin lakanat kahdessa erässä ja toisen kanssa olin jo vähän viisaampi ja laskin ne hieman avonaisempana pataan. Epätasaisuudet eivät tosin haittaa, sillä aion ottaa pitsit talteen ja leikata värjäämäni lakanat kuteiksi ja tehdä niistä ensi syksynä meille eteisen matot. Joulun alla suihkuttelin tekstiilispraylla kauppakasseja ja pilalle menneet kassit pääsivät vihreä-mustaan värikylpyyn. Vaikka väri ei olekaan ihan lemppareitani, niin tumma väri peittää hienosti sotkut ja kasseista tulee varmasti aivan ihanat, kun vähän koristelen niitä.

Minulla on siitä mahtava opettaja, että hän on päästänyt minut kokeilemaan kaikkea vaikka olen vasta-alkaja niin kudonnassa kuin tässä värjäyksessä. Puolituntia ennen kurssille lähtöä nappasin mukaani pari vuotta sitten kirppikseltä löytyneet, luonnonvalkoiset puuvillalangat ja tiesin heti, etten halua niistä mitään tavanomaista vaan niiden kanssa pitää vähän leikkiä. Opettajan ehdotuksesta laitoin kattilan pohjalle mittakupit, niihin väriaineet ja kattilaan kolmannen väriliemen ja puuvillalangat sekaan. Sain nieleskellä onnen kyyneliä, kun näin, miten värit alkoivat nousta lankoja pitkin ja sekoittua. Kun kippasin keitokseni huuhtelualtaaseen, näytti siltä kuin koko allas olisi ollut liekeissä. Lopputuloksena on maailman upeinta puna-keltaista lankaa, joka suorastaan uhkuu energiaa ja voimaa. Aivan uskomatonta, että minä ensikertalaisena olen ne värjännyt! Ajattelin ensin, että virkkaan näistä itselleni pusakan, mutta taidan sittenkin kutoa näistä tuoliini päällisen.

Kiitos kaikille Kevätmessujen pääsylippujen arvontaan osallistuneille. Ajattelin, että pääsen arvonnassa helpommalla, kun en sotke sekaan kommenttejani, joten vastailen sinne vasta vähän myöhemmin. Arvoin liput taas Random Number Generaattorilla ja pääsyliput voitti Susanna Pitkänen. Onnea voittajalle! Mukavaa huhtikuun ensimmäistä sunnuntaita kaikille! Tavataan taas muutaman päivän päästä.

Kirjastohuone

Olen jo moneen kertaan puhunut teille kirjastohuoneestamme ja olettehan sen monesti nähneetkin kuvissani taustalla, mutta en ole aikaisemmin varsinaisesti esitellyt sitä teille. Ainoa syy taitaa lähinnä olla se, että kirjahylly, joka huoneen tekee kirjastoksi, on aina niin sekaisin, ettei sitä kehtaa kenellekään näyttää. Aikaisemmin hylly oli niin, ettei sitä näkynyt olohuoneeseemme ja pystyin rauhassa kuvaamaan niin, että kirjastohuoneesta näkyi vain isovanhempieni vanha sohvakalusto. Kaipaisin vähän vaihtelua ja meidän piti tapetoida sohvan takana oleva seinä uudelleen, mutta en yksinkertaisesti osannut päättää millaisen tapetin sen tilalle haluaisin. Mistä lie sitten sain päähäni, että pääsemme helpommalla, kun hyllyn ja sohvan paikkoja vaihdetaan ja tapetti jää kirjahyllyn taakse piiloon.

En osannut kuvitellakaan millainen työ on, kun ensin tyhjensin kirjahyllyn kirjoista ja muusta tarpeellisesta ja sen jälkeen yritin tunkea saman määrän tavaraa hyllyille, mutta mahdollisimman siististi. Yhdestä kaapista otin pois kaikki dvd:t, joita ei olla katseltu pariin vuoteen ja täytin sen paljon hyödyllisemmin eli laitoin sinne lankojani. Enää minun ei tarvitse kaivella vaatehuoneetta, kun eniten käyttämäni langat ovat silmien edessä. Samalla sain lankalaatikoihin niin paljon tilaa, että ensimmäisenä tuli mieleen, että nythän voisin vaikka lähteä vähän ostoksille. Ainoa huono puoli tässä on se, että  jos ukkokulta ei aikaisemmin ole tiennyt vaimonsa lankavarastojen suuruudesta, niin viimeistään nyt hän tietää. Varsinkin kun vaatehuone on edelleen täynnä lankanyssäköitä ja pussukoita.

Hieman minua jännitti, että miltä kirjahylly näyttää vanhojen huonekalujemme seassa, mutta ihan hyvin se tuntuu sopivan sekaan. Jotenkin olohuoneemme näyttää nyt kokonaisuutena paremmalta, kun se päättyy kirjahyllyyn. Hyllyn eteen nostin tuolini ja siinä istun käsitöideni kanssa. Vastapäätä minua on mummolan vanha sohva, jonka ajattelin täyttää kaikilla ihanilla pehmoisilla sohvatyynyillä ja pitäähän siihen joku torkkupeittokin virkata. Sohvan yläpuolella olevalle tyhjälle seinälle suunnittelen parhaillaan jotain mahtavan upeaa, mitä kukaan ei ole koskaan tehnyt (onkohan se edes mahdollista?). Istuessani lempipaikassani minun ei tarvitse kuin kääntää päätäni ja silmieni alla on iloisen värisiä lankakeriä. Sain aivan täydellisen käsityönurkkauksen. Pystyttekö ollenkaan kuvittelemaan, miten onnellinen olen istuessani omassa tuolissani? Aurinkoista ja leppoisaa viikonloppua kaikille! Tavataan taas sunnuntaina!

Käsityökirjahaaste

Ihan uskomattoman hienoa, että niin moni teistä tarttui haasteeseeni, jossa kehotin tekemään jotain sellaista, mitä ette ole ennen tehnyt. Itselläni on jo ensimmäinen työ koukulla ja olen taas riemunnut onnistumisesta ja hetken päästä päästellyt ärräpäitä, kun olen saanut taas purkaa. Näette sitten taas vähän myöhemmin, mitä olen tekemässä. Jos koko juttu on mennyt ohi, niin ehdit vielä hyvin mukaan! Hiemanhan minua pääsiäisen pyhinä huvitti, kun luin uusinta Novitan lehteä ja pääkirjoituksessa kehotettiin tarttumaan uusiin haasteisiin ja oppimaan uutta. Että sattuikin.

Tunsin pienoisen piston omassa tunnossani vastaillessani kommentteihinne, kun muistin lupailleeni muutama viikko takaperin, että tartun käsityökirjahaasteeseen. Haaste on lähtöisin Abstrakti-blogista ja tarkoituksena on siis poimia hyllystä ne käsityökirjat, joista ei ole ennen tehnyt mitään ja asettaa itselleen määräaika, johon mennessä pitää tehdä edes yksi työ valitsemistaan kirjoista. Itse rakastan käsityökirjoja ja minulla on paha tapa hamstrata niitä. Selaan niitä aika usein, mutta vain pari on sellaista, joiden ohjeita ihan oikeasti käytän.

Ajattelin yhdistää vähän näitä haasteita ja valitsin kirjoiksi sellaisia, joista voisin tehdä jotain ihan uutta. Melkein kaikki kirjat ovat virkkauskirjoja, mutta joukossa on myös Uusi askartelun pikkujättiläinen sekä ompelukirja, Ihanat Tunikat ja mekot, jonka löysin kirjahyllystäni tietokirjojen seasta. Ilmeisesti olen ostanut sen kirppikseltä, vaikka en muista koko kirjaa. Siinä on niin kauniita tunikoita, että minun ihan pakko surauttaa joku kesämekko siitä itselleni. Edie Eckmannin kirjan otin jälkikäteen mukaan. Se on varmasti yksi selatuimpia kirjojani, mutta en ole ikinä tehnyt mitään siitä. Ajattelin, että voisin virkata sen ohjeen mukaan jonkun kivan reunuksen kierrätyskeskuksesta löytyneeseen maatuskahuiviin, kun sille on käynyt vähän hassusti pesussa.

Listaltani löytyy:

Molla Mills Virkkuri 2 & 3

Mary Olki / Uusi Pitsikirja

Lyn Morton Tatting Patterns

Sanna Vatanen / Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta!

Pirkko Niemistö ja Anu Turu / Uusi askartelun pikkujättiläinen

Nicki Trench / Uudet ja Iloiset Virkkausideat

Catherine Hirst / Mummon ruutuja ja Raitoja

Edie Eckman / Virkkaa ja viimeistele

Yoshiko Tsukioro / Ihanat mekot ja tunikat

Sitten siihen torkkupeittoarvontaan. Kiitos vielä kerran kaikille aivan uskomattoman ihanista sanoista! Kommenttejanne on ollut aivan ihanaa lukea. Lupaan jatkaa samaa värikästä ja iloista linjaa, millä on tähänkin asti porskuteltu. Tänä keväänä on vielä paljon ihania töitä luvassa. Laskin arpojanne kymmeneen kertaan ja annoin True random number Generatorin suorittaa arvonnan ja se valitsi voittajaksi Jenni Jaakolan. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Olen ottanut häneen jo yhteyttä.

Kudotut tupsutyynyt

Lupailin jo viime viikolla, että esittelen seuraavan kudontatyötäni ja tässä ne nyt olisivat – Kangaspuilla kudotut tupsutyynyt! Aloitin viime syksynä kudonnan opiskelun paikallisella kansalaisopistolla ja nämä tupsutyynyt olivat toinen työni. Jos olisin ollut fiksu, olisin kysynyt opettajalta oikeat termit tähän postaukseen, mutta enhän minä nyt sellaista huomannut tehdä. Toivottavasti ymmärrätte, että mitä tarkoitan, kun yritän kertoa näiden tekemisestä. Aloitin näiden kutomisen jo viime vuoden puolella, mutta tyynyjen sivusaumojen ompeleminen ja tupsujen avaaminen vei minulta yli kaksi kuukautta. Tiedän. Olen toisissa asioissa todella saamaton! Jos ollaan ihan rehellisiä, niin taisin vähän jännittää tupsujen leikkaamista, sillä jos kynin niitä liikaa, niin sitä virhettä ei enää saa korjattua.

Tyynyjen pohjakankaan olen kutonut varastostani löytyneellä mustalla villalangalla, jonka taisin muutama vuosi sitten ostaa kirpikseltä. Se kuitenkin loppui kesken, joten ostin lisäksi Novitan Sointua pari kerää lisää. Langat olivat eri paksuisia, mutta sitä ei onneksi huomaa, kun kangas jää tupsujen alle piiloon ja reunat sain piilotettua saumojen taakse. Tupsut on tehty Teeteen Sagasta kieputtamalla sitä pahvin ympäri, niin että syntyi pieniä vyyhtejä, jotka sujautin loimen väliin ja kudoin ne kankaaseen. Lankaa näihin kului yhteensä 1390 grammaa eli varastoni kevenivät tämän myötä melkoisesti. Mattojen jälkeen villalangan kutominen oli aivan ihanaa, kun sitä ei tarvinnut hakata luhalla niskat kipeänä vaan kevyt painallus riitti.

Tein vähän erilaisia tyynyjä ja mielestäni tuo missä on oikein isot tupsut on kaikista ihanin! Isot tupsut antavat myös anteeksi kokemattomalle parturoinnille, sillä niissä ei huomaa niin helposti erikokoisia tupsuja, kun pienemmissä sen huomaa heti. Loimilankaa jäi vielä sen verran jäljelle, että ajattelin lähteä vähän leikkimään ja sain kudottua vielä kolmannen tyynyn. Sydäntyynyn kohdalla en huomannut, että kohdissa joissa tupsut kulkee vinottain, olisi pitänyt olla lyhyempi väli kuin niissä, missä ne ovat päällekkäin tai vierekkäin. Noh, taas opittiin uutta! Pohjakankaan olen kutonut valkoisella villalangalla ja toisen puolen ompelin vanhasta tyynynpäällisestä. Nämä tyynyt olivat aivan ihanat tehdä ja minun on taas pakko hehkuttaa, kuinka ylpeä olen näistä! Näitä kuvia on muuten aivan ihanaa katsella, kun sohvalla on tyynyt, jotka olen tehnyt ja taustalla näkyy vielä tekemäni kirkonkaarimatto. Ihanaa, kun kodistamme alkaa löytyä lankakerien lisäksi myös valmiita käsitöitä!

Torkkupeittoarvonta päättyi eilen, mutta arvon voittajan vasta seuraavan postauksen myötä. Olen ollut koko aamupäivän kutomolla rakentamassa puita, jotta pääsen taas kutomaan. Instagrammissa minua seuraavat ovatkin jo nähneet millaisista herkkukuteista seuraava mattoni syntyy. Mukavaa päivää sinulle. Tavataan taas parin päivän päästä.

ARVONTA! VOITA PÄÄSYLIPUT KEVÄTMESSUILLE!

Kevätmessut on Helsingin messukeskuksessa 7.-10.4.2016 järjestettävä suurtapahtuma, joka viime vuonna houkutteli paikan päälle 55 000 messuvierailijaa.

 Tapahtuma sisältää viidet messut:

Oma Piha

Oma Koti

Oma Mökki

Sisusta!

Lähiruoka ja Luomu

Nämä kuvat olen ottanut viime kevään Kevätmessuilla ja on taas aika valmistautua tämän keväisiin messuihin. Pidempään blogiani seuranneet tietävätkin, että pidän kukista. Uusille lukijoille pieni varoitus, että pidän niistä ihan valtavasti! Kesäisin kuljen pitkin puutarhaamme ja silittelen ja nuuskin kukkiani, joten Helsingissä järjestettävät Kevätmessut ja varsinkin niiden puutarha-alue ovat minulle kevään kohokohta. Itse odotan messuilta taas värikkäitä kukkameriä, jotka viime vuonna mykistivät minut täysin. Tänä vuonna aion hyödyntää messutarjoukset ja aloin jo kerätä muistikirjaan ylös, että mitä kaikkia siemeniä ja sipuleita tarvitsenkaan kesäksi.

Messuohjelmaa selatessa menin sanattomaksi. Miltä kuulostaa Puutarhauni-alue ja kesäkukkabaari tai blogikylä (wautsi)? Ne kaikki löytyvät Kevätmessujen OmaPiha-alueelta ja sieltä löytyy myös Piha-lava, jolla on messujen ajan kaikkea mielenkiintoista ohjelmaa tomaatin kasvattamisesta englantilaisiin puutarhoihin. Lähiruoka & Luomu-osastolla pääsee tutustumaan paikallisiin palveluihin ja tuottajiin. Viime vuodesta oppineena tälle osastolle pitää varata isompi laukku heräteostoksien varalle, että kaikki herkut mahtuvat kyytiin. Oma Koti on asumisen, rakentamisen ja remontoinnin tapahtuma. Omakotiliiton osastolla pääsee osallistumaan linnunpönttötalkoisiin ja laskettamaan maksutta kannattaako ottaa käyttöön aurinkosähkö omassa kodissa. Oma Mökki alueella pääsee tutustumaan vapaa-ajan asumisen uusiin tuotteisiin ja palveluihin ja Sisusta! tapahtumasta puolestaan löytyy kaikkea kivaa kotiin. Aika näppärää, kun yhdellä kerralla pääsee viisille messuille.

Sain bloggaajapassin kevätmessuille ja passini mukana saan pari pääsylippua arvottavaksi. Minulla kävi sellainen kömmähdys, että vasta huomasin, että messuihin on enää pari viikkoa eli jos haluan arpoa liput kanssanne, ne on arvottava nyt eikä vasta viikon päästä. Arvottavana on yksi lippupaketti, jossa on yksi lippu sinulle ja yksi ystävällesi. Pääsylipuilla pääsette tutustumaan messuihin haluamanne päivänä. Palkinnon arvo on 36 euroa.

Arvonta on kaikille avoin ja voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta viimeistään lauantaina 2.4.2016 klo. 21:00 ja arvonta suoritetaan sunnuntaina 3.4.2015. Ilmoitathan kommentoidessa sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa yhteyttä. Liput toimitetaan postitse. Onnea arvontaan ja iloista pääsiäistä kaikille!

Arvonta päättynyt!

Ikinä en ole...

 "Ajatukset eivät säily. Niistä pitää tehdä jotakin."
    -Filosofi Alfred North Whitehead

Onko olemassa sellaisia ihan tavallisia käsitöitä, joita jokaisen käsityöharrastajan olisi pitänyt tehdä, mutta jostain syystä te olette niiltä säästyneet? Minulla on. Vaikka keittiönpöydällämme on joka päivä pitsiliina, en ole koskaan virkannut sellaista itse. Tähän on lähinnä syynä vain se, että pitsiliinoja saa kirppiksiltä eurolla tai kahdella, joten olen katsonut kannattavammaksi ostaa pitsiliinat valmiina. Harmi vain, että pitsiliinoista, varsinkin niistä värikkäistä, pitää lisäkseni moni muu ja niitä löytyy todella harvoin kirppiksiltä. Olen jo pitkään haaveillut fuksian värisestä liinasta ja näyttää nyt siltä, että saadakseni sellaisen, minun on virkattava se ihan itse. Vaikka meillä käytetään pestäviä ja kestäviä siivousliinoja ja vaikka minulla olisi bambulankaa puolen kylän tarpeisiin, en ole koskaan virkannut siivousliinaa. Aloittanut olen, mutta purin tekemäni muutaman ensimmäisen kerroksen jälkeen. Sama juttu kävi maton kanssa. Virkatun maton kuteet päätyivät kangaspuihin ja kirkonkaarimattoon. 

Kuten melkein jokainen tekstiilitöitä koulussa valinnaisena opiskellut olen minäkin neulonut villasukat koulussa. En kuitenkaan ole koskaan neulonut kahta samanlaista villasukkaa, sillä ainokaisiksi jääneet sukkani ovat eriparia. Toinen on punainen ja toinen sukka on sininen, jossa roikkuu pieni tupsu, eivätkä ne ihan samankokoisiakaan taida olla. Jo teini-ikäisenä olen nähtävästi ollut sitä mieltä, että kaikki saavat olla erilaisia, niin ihmiset kuin villasukat. Kertaakaan en tekemiäni sukkia ole jalkaani laittanut. Sen vuoksi ne luultavimmin ovatkin säilyneet yli kaksikymmentä vuotta. 

Ajattelin, että tässä voisi olla tälle vuodelle hieno haaste. Haastaisin itseni tekemään muutaman sellaisen jutun, mitä en ole ikinä tehnyt. Aloittaisinko siivousliinoista vai pitsiliinoista? Villasukkia tarvitsisin varmasti eniten, mutta niiden tekoon minun on vielä kerättävä rohkeutta. Ensin virkkailen pikkuväen myssyt valmiiksi ja sen jälkeen taidan haastaa itseni tekemään jotain tuiki tavallista, jota jokainen on tehnyt. Lähdetkö haasteeseen mukaan? Tee sinäkin jotain sellaista, mitä et ikinä ennen ole tehnyt? Ei sen tarvitse olla isoa. Se voi olla vaikka vain lasinalunen tai se siivousliina. Mukavaa keskiviikkoiltaa! Taidamme nähdä seuraavan kerran vasta lauantaina. Olen kahden vaiheilla, että esittelenkö teille taas kotiamme vai sittenkin kutomiani tyynynpäällisiä.