Vanhoja ja hyviä keittokirjoja

Vanhat keittokirjat ovat aivan ihania kirppislöytöjä. Niistä löytyy hyviä reseptejä penninvenytysviikoille, koska resepteissä käytetään usein melko yksinkertaisia raaka-aineita ja kirjoista saa myös hyviä vinkkejä, mitä tehdä tähteille, sillä ennen vanhaan säästeliäisyys oli itsestäänselvyys, eikä ruokaa heitetty roskiin niin kuin nykyisin. Näissä vanhoissa kirjoissa minua viehättävät ohjeet, kuten Wsoy:n Keittotaidon (1939) ohjeistus paistaa leivoksia kuumanlaisessa uunissa ja se, miten maailma on muuttunut. Tämän päivän resepteissä harvemmin kehoitetaan linturuokia tehdessä kynimään ensin kana tai hanhi. Kirjoista löytyy myös mielenkiintoisia, uusia ohjeita, kuten nokkosolut ja lähestyvän pinaattikauden varalle mm. pinaattivanukas (molemmat ohjeet vanhassa Wsoy:n Keittotaidossa).

Emännän keittiökalenterin (Otava 1962) löysin aikoinaan kirppikseltä muutamalla eurolla ja siitä löytyy lounas-ja päivälliskalenteri ohjeineen vuoden jokaiselle päivälle (osa ohjeista toistuu). Minun tekisi mieli kokeilla, että söisimme kuukauden kirjan kalenterin mukaan, mutta luulen, että viikossakin olisi tekemistä. Oma gluteeniton kasvisruokavalioni vaatii hieman kalenterin muokkausta, eikä ihan kaikki ruuat kuulosta houkuttelevilta kuten toukokuussa tarjolla oleva silavapannukakku. Myös ruokatottumukset ovat sen verran muuttuneet, että ukkokullalla olisi varmasti sanottavaa, jos lounaalla olisi pelkkiä karjalanpiirakoita ja munavoita tai purjoa munalohkojen kera. Kirjan ruokakalenterissa noudatetaan tietysti kausia eli näin toukokuussa syödään korvasieniä ja vasta huomasin, että siellä on valtavasti silakka ja silliruokia. Huhtikuun kohdalta löysin ohjeen Aprillipuuroon (kaurapuuroon sekoitetaan hunajaa, sitruunaa ja keltuainen), jota suositellaan kevätväsymystä poteville lapsille.

Kaikista parhain ja käytetyin keittokirjani on kuitenkin Kotitalouden oppikirja (Wsoy 1966). Tämä kirja on ollut koulussa äidilläni ja anopillani. Omani olen ostanut joskus kirppikseltä ja minun pitää vielä etsiä pojillekin omat kirjat. Tästä kirjasta aloin ensimmäisenä etsiä ohjeita mankelointiin ja kirjan lopussa olevien reseptien ja ohjeiden mukaan olen aikoinaan oppinut leipomaan. Tänäkin päivänä leivon aina täytekakun kirjan sienikakun ohjeella ja kirjasta haen myös ohjeet kääretorttuihin, pannukakkuihin ja lettuihin. Ohjeet ovat vehnäjauhoille, mutta niiden korvaaminen gluteenittomilla onnistuu, kun vähentää jauhojen määrää.

Täällä Pirkanmaalla on satanut vettä koko päivän ja nyt aurinko tuli esiin pilvimassan takaa. Taidan pistää lettutaikinan turpoamaan ja me vietetään tänään lettukestit terassilla. Mukavaa viikonloppua!

Vierailulla Wetterhoffin talossa

"Wetterhoffissa oltiin niin tarkkoja, että oppilaiden töitä tarkistettiin suurennuslasilla ja joka päivä joku lopetti, kun koulu oli niin vaativa. Koulusta valmistuivat vain ne kaikista taitavimmat ja kunnianhimoisimmat oppilaat."
- Tuntematon rouva parkkipaikalla

Varmasti jokaiselle käsityöharrastajalle nimi Wetterhoff on tuttu ja tietää sen käsityöalan oppilaitoksena Hämeenlinnassa. Tänä päivänä Wetterhoffin talo ei enää toimi kouluna vaan se on luovien alojen talo, joka tarjoaa asiakkailleen koulun perustajan arvomaailman mukaisia laadukkaita, käsintehtyjä tuotteita ja palveluita. Saman katon alta löytyy niin kirjansidontaa ja kalligrafiaa kuin kenkien valmistusta mittatilaustyönä. Katutasosta löytyy Wetterhoffin ja Sibelius Centerin myymälät sekä Kide-myymälä, josta voi ostaa vanhoja tekstiilejä. Wetterhoffin talon palveluihin kannattaa lähteä tutustumaan vaikka vähän pidempääkin.

Sain kutsun Wetterhoffin talolla viime lauantaina järjestettyyn bloggaribrunssiin, eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä, että osallistunko. Nykyisin kokoustilana toimivaan vanhaan kutomoon kokoontui parikymmentä bloggaria ja pääsimme tutustumaan taloon sekä sen tarjoamiin palveluihin hieman tarkemmin. Imagokouluttaja ja Prinsessakoulun rehtorin Isa Karlssonin ohjeistamana opimme hovitervehdyksen ja -niiauksen ja meidät aateloitiin kruununprinsessoiksi. Herkullisen brunssin päälle pääsimme pääsimme kiertämään taloa omaan tahtiin ja osallistumaan erilaisiin työpajoihin. 

Sain kokeilla mm. korujen valmistusta, ryijyn ompelua ja kudevirkkausta. Ihana-lehden Kaarina Korventaan ohjauksella askartelin paperikukkia, enkä suureksi yllätyksekseni liimannut itseäni kiinni pöytään tai kuumaliimapistoolia käteeni. Wetterhoffin myymälässä tutustuin koukkuneulontaan, jota tuskin olisin ilman kädestä ohjausta oppinut. Koukkuneulomalla syntyy hieman samannäköistä pintaa kuin olisin neulonut, mutta kädessäni oli puikkojen sijaan virkkuukoukku, jonka päässä oli parsinneulan reikä. Koukkuneulonta oli sen verran mielenkiintoinen tekniikka, että eilen istuin terassin nurkkaan kokeilemaan osaisinko vielä oppimiani silmukoita ja voitte olla varmoja, että tämä ei jää viimeiseksi neulomuksekseni koukulla.

Päivä Wetterhoffilla oli aivan uskomattoman ihana ja oli hienoa päästä kokeilemaan myös sellaisia asioita, jotka olivat ns. mukavuusalueen ulkopuolella. Kotiinviemisiksi saimme muhkeat goodiebagit ja paljon uusia ideoita. Nyt voin kehua käyneeni Wetterhoffissa, jos nyt en kuitenkaan opiskelemassa niin oppimassa uutta, kokemassa elämyksiä ja tapaamassa aivan ihania ihmisiä. Suuri kiitos kaikille päivän järjestäneille yrityksille.

Arkkitehtitoimisto Arcare

Belik

Cafe Hoffi

Cobblerina

Ihana-lehti

Isa Karlsson 

Jenni Saksa Design

Kude ja Kide myymälät

Korttien talo

Koruverstas Klova
Niittyvilla

Pikkusitomo Kirjanen

Sarka Design
Sibelius Center

Wetterhoffin myymälä

Fredrika Wetterhoff-säätiö

Kiitos myös muille tapaamiseen osallistuneille bloggareille. 

Moon shaped little box
SaraS
Peace&Style
Diagnoosi Sisustusmania
Sukkelat puikot
Unelmien silmukat
Hetkiä Heimolasta
Majaillaan
Susien lampaat
Koukutettu
Näppituntuma
Hupsistarallaa
Kardemumman talo
Mehukekkerit
Parolan Asema
Ristiin rastiin
Annan Aarteet
Villakoiria ja kissankarvaa
Sydämestä sormenpäihin
Misorella
Pehmeitä Paketteja 
Villawalo

Kesäfarkut ja virkatut rannerenkaat

"Pitää uskaltaa olla oma itsensä, vaikka oma minä osoittautuisikin pelottavaksi ja omituiseksi."
- May Sarton

Sain ystävältäni kassillisen farkkuja leikeltäväksi, mutta minulle sopivia, ihanan pehmeäksi käytettyjä farkkuja, en raskinut saksia vaan otin ne käyttöön. Niissä oli pari tahraa, jotka eivät lähteneet pesussa, joten peitin ne virkatuilla kukilla ja mandaloilla. Virkkasin koristeet kakkosen koukulla vanhoista virkkauslangoista ja ohjeet näihin löysin Pinterestistä (isomman ohje on tämän linkin takana ja pienemmän tämän takana. Kukkien ohjeita löytyy mm. tämän linkin takaa). Isompi mandala ei onnistunut ihan ohjeen mukaisesti vaan parilla kierroksilla jouduin lisäämään silmukoita. Kukat ja mandalat olivat yön yli pingotettuina ja ompelin ne kiinni käsin. Jos haluan vaihtaa koristeita vaikkapa eri värisiin, niiden irrottaminen onnistuu ihanan helposti.

Koska minulla on nyt uudet ja hienot farkut, tarvitsin myös niihin sopivat rannerenkaat. Korujen ohje löytyi Pinterestistä mandaloiden ohjeita metsästäessä ja nämä ovat niin hienot, että taidan tehtailla näitä muutaman lisää! Nämäkin olen tehnyt ihan virkkauslangasta ja kakkosen koukulla. Toinen rengas pysyy kiinni pienellä napilla ja toinen solmitaan, mutta taidan vaihtaa siihenkin nappikiinnityksen, sillä nauhojen solmiminen ilman toisen apua on hankalaa. Minulla ei mennyt tuntiakaan yhden rannerenkaan tekemiseen eli tämä oli ihanan nopea työ eikä vaadi paljoa materiaaleja. Näillä asusteilla mennään kohti kesää! Aurinkoista sunnuntaita!

Kesäverhot

Vaihdoin jo kesäverhot ikkunaan! Olohuoneen ikkunoihin en tänäkään kesänä vaihda verhoja, vaikka se kyllä käväisi mielessä, mutta pikkuväen huoneen eläinverhot kääräisin pakettiin ja ripustin tilalle PMK:n ihanat kukkaverhot. Löysin nämä muutama vuosi sitten Lempäälän Klaffista ja Piirongista puolen hinnan pöydästä. Jouduin pulittamaan täyspitkistä verhoista neljä euroa ja nämä ovat luultavammin yksi kaikkien aikojen hienoimpia löytöjäni. Ihanaa kun meidän pikkuväki vielä hihkuu ilosta ikkunassa roikkuvista vihreistä jättikukista. Ei taida enää mennä kauaa, kun he vaativat ikkunaan kaiken maailman Transformersseja ja Spidermaneja.

Keittiön verhot löytyivät muutama viikko sitten paikalliselta kirppikseltä, mutta jätin ne pois edellisestä kirppispostauksesta, koska halusin esitellä ne vasta kun ne ovat ikkunassa. Verhot olivat huomattavasti kalliimmat kuin normaalisti kirppikseltä ostamani kankaat ovat, mutta ne ovat niin upeassa kunnossa ja koska olen jo vuoden päivät kaipaillut kesäverhoja, raskin ostaa nämä. Harmikseni en tiedä kuka kankaan on valmistanut, mutta paksusta ja laadukkaasta puuvillasta päätellen nämä ihanuudet ovat vanhaa tuotantoa. Keltaiset verhot saavat koko keittiömme hehkumaan. Aivan ihanat verhot!

Gluteenittomat Tosca-Raparperipiiraset

"Eläkäämme siten, että kuolemamme hetkellä hautausurakoitsijakin on surullinen."
- Mark Twain

Olen kevään taistellut toscakakkureseptin kanssa ja joudun tunnustamaan, että jäin taistelussa toiseksi. En yksinkertaisesti onnistunut leipomaan haluamaani toscakakkua. Leivottuani, paistettuani ja maistettuani paria kymmentä toscakakkua, luovutin. Olisin halunnut tehdä kuohkean kakun, jonka päällä on mehevä ja pinnasta rapea toscakuorrute, mutta kakkuni imaisivat toscien rasvat sisäänsä, eikä se ollut oikein herkkua. Tosca on kuitenkin niin herkkua, että ajattelin yhdistää sen näihin aivan ihaniin raparperipiiraisiini. Tein jo aikaisemmin julkaisemallani raparperipiirakkareseptillä, mutta leivoin sen vain eri muotoon. Kevyemmästä päästä nämä piiraani eivät ole, sillä yhdeksän piiraan tekemiseen tarvitset 3 dl sokeria ja 175 grammaa rasvaa, mutta eihän näitä ihan joka päivä tarvitse syödä?

RAPARPERI-TOSCAPIIRASET

 
Näitä tarvitset pohjaa varten:
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 luomumuna
1 dl perunajauhoja
2 dl Semperin Fin Mix
1 tl leivinjauhetta

n. litra raparperia pilkottuna ja huuhdeltuna 

Tosca:
75 g voita
2 dl sokeria
2 dl mantelilastuja

Ja näin se käy:

Ryöppää ensin raparperi ja kippaa se sen jälkeen siivilään valumaan. Valmista pohja. Vatkaa margariini ja sokeri. Sekoita joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne margariini-sokeri-munaseokseen. Laita taikina jääkaappiin lepäämään. Ota hieman jähmettynyt taikina jääkaapista ja tee siitä tanko, jonka jaat kahdeksaan tai yhdeksään palaan. Leivo paloista lättyjä, jotka laitat leivosvuokien pohjalle (halk. n. 9 cm). Laita päälle ruokalusikallinen ryöpättyä raparperia. Lado piiraset uunipellille ja paista 180 astetta ja n. 15 min. Valmista tosca sulattamalla voi ja lisäämällä siihen mantelilastut ja sokerin. Jaa se piiraiden päälle ja paista vielä 15-20 min. tai niin kauan, että piiraset ovat kauniin ruskeita. Tarjoa kermavaahdon tai jäätelön kanssa tai syö sellaisenaan. Herkkua eikö olekin?

Kesäiset Tuike-matot

"Kaikki mikä kannattaa tehdä, kannattaa tehdä myös hyvin."

    - Adolphe Monod

Nämä matot ovat kolmas työni kangaspuilla ja uskotteko, että olen näistä valtavan ylpeä! Mattojen mallina on Tuike-matto, jonka ohje löytyy ilmaiseksi Lankavan sivuilta. Kuteet ostin jo helmi-maaliskuussa, kun virkkasin torkkupeittoani ja se näkyy värivalinnoissa. Väreinä on vaaleanpunaista, pinkkiä, mintunvihreää ja tummaa turkoosia. Kuteet ovat vähän eripaksuisia, mikä näkyy kuvioiden leveydessä. Minun piti ensin tehdä punasävyiseen mattoon  turkooseja ja mintun värisiä paltinaraitoja, enkä ajatellut, että kuteiden paksuudella olisi tämän takia merkitystä. Kokeneemmat kutojat kuitenkin varoittelivat, että mattoni voi kaveta raitojen kohdalta, joten pelasin varman päälle ja tein raidat samalla kuviolla. En halunnut tehdä ihan samanlaisia mattoja, joten toisessa matossa keskimmäisen raidan pohjaväri vaihtuu mintuksi, mutta toisessa matossa on koko ajan pohjalla vaaleanpunainen kude ja vain kuviokude muuttuu. Yllätyksekseni mintun vihreä muutti vaaleanpunaisen pohjakuteen melkein harmaaksi, joten mielestäni tuo mintun ja tumman turkoosin yhdistelmä on raikkaampi. 

Aloin kutoa näitä jo huhtikuun alussa, mutta en osannutkaan kutoa kuviota vaan pari ensimmäistä viikkoa kudoin, purin ja kudoin uusiksi ymmärtämättä, miksi kuvio menee koko ajan väärin. Sitten yhtäkkiä oivalsin ohjeen ja matot syntyivät melkein itsestään. Nyt en taas ymmärrä, että mikä siinä aluksi oli niin vaikeaa.  Ollakseen vasta kolmas työni kangaspuilla, sain tehtyä mattojen reunoista mielestäni siistit. Minulla oli reunimmaiset loimilangat pois niidestä ja pujottaessa sukkulan sisään viriöön, se meni reunimmaisen loimilangan päältä ja ulos tullessa se sukelsi reunimmaisen loimilangan alta. Näin jälkikäteen mattoja katsoessa, olen äärimmäisen onnellinen jokaisesta purkukerrasta ja siitä, etten jättänyt niihin polkuvirheitä tai anopin hampaita reunoihin vaan kiltisti pakittelin korjaamaan nekin. Taas se nähtiin, että purkaminen kannatti! Mattojen päiden loimilangat nyöritin ja laitoin sekaan kahta eri väristä virkkauslankaa tuomaan vähän väriä.

Kyllä näillä kelpaa kesällä tassutella ja luotan siihen, että kuvissa näkyvät loputkin rutut ja rytyt oikenevat, kunhan matot ovat hetken lattiassa. Opin taas mattojen myötä niin paljon kudonnasta ja värien käytöstä, että minulla on ihan pakko ostaa ne omat puut, sillä kudonta on aivan mahtavaa! Kuteita jäi niin paljon, että saan niistä vielä vaikka jonkun pikkumaton, mutta senhän voisin vaikka virkata. Mukavaa sunnuntaita ja ihanaa alkavaa viikkoa!