Gluteenittomat perunarieskat

Ette uskokaan, kuinka onnelliseksi teitte minut edellisen postauksen kommenteilla. Me saatiin sitkeämmän sortin flunssa ja ollaan porukalla sairastettu. Onneksi ei tultu ukkokullan kanssa kipeäksi samaan aikaan, jotta toinen pysty katsomaan pikkuväen perään toisen maatessa kuumehorkassa sängyn pohjalla. Melkein viikko vierähti neljän seinän sisällä maatessa ja piirrettyjä katsellessa. Sen verran olin kipeä, etten ole jaksanut edes koukkuun tarttua, mutta kommenttejanne oli aivan ihanaa lukea. Uskotteko, että tuntui lähes lottovoitolta päästä eilen ensimmäistä kertaa ulos haukkaamaan raitista ilmaa, vaikka loppupäivä menikin taas maatessa ja tämän postauksen kirjoittaminen alkoi sängynpohjalta.

Pakastin pelasti meidät nakkien ja ranskalaisten yliannostukselta. Teen aina kerralla ison kattilallisen kasvissosekeittoa, josta vähintään puolet painan pakkaseen. Oli melkoinen helpotus, kun selvisin ruokahuolista pelkällä pakastimeen kurkkaamisella. Sosekeiton kanssa meillä oli jämämuusista tehtyjä perunarieskoja, jotka tein jo aikaisemmin. Ainakin meille sopivan muusiannoksen tekeminen on osoittautunut sulaksi mahdottomuudeksi ja jälkeenpäin lämmitettynä se maistuu ihan hirveälle. Rieskoihin onkin helppo hyödyntää vanha muusi ja vaikka siirtää leipomiset vasta seuraavalle päivälle, ei rieskoissa silti maistu sitä "vanhan muusin" makua. Hyvän maun lisäksi rieskat ovat ihanan helppoja tehdä.

 

Gluteenittomat perunarieskat

Näitä tarvitset:
2,5 dl (n.250 g) Perunamuusia
2,5 dl Semper Fin Mixiä
1,5 dl Vettä tai maitoa 
Suolaa
Luomumuna

Ja näin se käy:
Sekoita ainekset keskenään kattilassa tai kulhossa. Tee taikinasta kekoja uunipellille ja painele niistä n. puolen sentin paksuisia lättyjä (kastele käsiä välillä vesihanan alla, niin taikina ei tartu käsiin). Töki haarukalla reikiä ja paista n. 200 asteessa n. 20-25 min. Rieskat ovat parhaillaan uunilämpöisinä, mutta maistuvat hyvälle vielä myöhemminkin.

Pari sanaa väreistä

"Äiti! Toi on meidän lelukoppa!"

Olen opintomatkalla värien ihmeellisessä maailmassa. Minulla ei sellaista värisilmää enkä ole saanut alan koulutusta, että tietäisin kokeilematta, mitkä värit sopivat keskenään ja mitkä ei. Olen yrittänyt selvittää täydellisen väriyhdistelmän salaisuutta koko viime vuoden tutkimalla niin omia kuin muiden töitä, joista varsinkin Attic24 on ehtymätön värien aarreaitta. Haluan selvittää, miksi toiset väriyhdistelmät hivelevät silmää ja miksi taas toiset ovat tuhoon tuomittuja. Mielestäni vuorottelemalla vaaleita ja tummia sävyjä saa melko varmasti toimivan väriyhdistelmän. Tämä tietysti edellyttää sitä, että värit sopivat yhteen. Tämän työn myötä olen päässyt kokeilemaan teoriaani ja taas toisaalta olen saanut rikkoa tuota kaavaa. Olen sekoittanut pelkästään voimakkaampia värejä ja taas pelkkiä vaaleita keskenään. Olen tehnyt uskomattoman kauniita väriyhdistelmiä, mutta olen saanut myös sellaisia lappuja, joita en toiste tee.

Virkkaan torkkupeittoni lappuset luonnonvalkoisen lisäksi viidellä seiskaveikan eri värillä (limen vihreä, tumma turkoosi, kirkkaan keltainen, fuksia ja vaaleanpunainen), joista kaikki muut paitsi lime löytyvät Novitan tämän kevään valikoimasta. Yritin sekoittaa tähän vielä kaapista löytynyttä vihreää, mutta se sai yllätyksekseni turkoosin näyttämään tunkkaiselta, joten jätin sen pois. Jos olisin ollut todella rohkea ja repäissyt oikein kunnolla, olisin tehnyt peiton ilman valkoista, mutta sitä en uskaltanut tehdä. Valkoinen on niin helppo väri, kun se sopii kaiken kanssa ja sillä on helppo yhdistää muita värejä. Olen käyttänyt valkoista vain reunohin ja lapun keskellä olevat pyörylät olen tehnyt värikkäiksi. On ollut mielenkiintoista huomata, miten lapun ulkonäkö muuttuu vaihtamalla värien järjestystä. Esim. neljännen kuvan laput on tehty samoilla väreillä, mutta silti ne ovat aivan eri näköisiä, kun tummat värit ovat reunoilla ja vaaleat keskellä. Kolmannessa kuvassa olen vaihtanut fuksian hempeään vaaleanpunaiseen ja lapun tunnelma muuttuu taas täysin.

Puolet lapuista on nyt tehty ja kaikki väriyhdistelmät on kokeiltu. Olen nyt virkannut pelkkiä pyörylöitä, koska joka kerta aloitettuani virkkaamaan valkoista reunusta, aloin virkata pylväitä yhteen isoäidinkuvion sijaan ja sain taas purkaa. Toinen syy tähän on se, että haluaisin kokeilla erilaista tapaa yhdistää palat toisiinsa. Olen tainnut aikaisemmin ommella laput yhteen tehden pitkiä kaistaleita ja sitten virkannut ne yhteen. Haluaisin tehdä mahdollisimman saumattoman peiton, mutta onkohan tuolloin ompelu ainoa ratkaisu? Saatuani loput lapuista tehtyä, pääsen reunojen kimppuun ja viimeistään silloin pitäisi tietää, miten kokoan peiton. Ehdotuksia otetaan vastaan! Mukavaa viikonloppua!

Muisto kesästä

Voidaanko palata kesään vielä kerran? Ihan vain hetkeksi? Löysin nämä ihanat kuvat viime syksyltä. Istuin keittiön pöydän ääressä kahvini kanssa ja harjoittelin tarkentamista syksyn myöhäisiin kukkijoihin. Silloin oli vielä niin lämmin, ettei tarvinnut pukea puolta vaatekaappia päälleen vain sen takia, että pystyi kävelemään postilaatikolle. Vaikka tammikuu antaakin nyt parastaan, ei ole enää montaa kuukautta ensimmäisiin leskenlehtiin. Toivottavasti te tulette näistä kuvista yhtä hyville mielin kuin minä. Taidan huomenna koukata kaupan kautta ja ostaa itselleni tulppaaneja! Ihanaa tiistai-iltaa sinulle!

Kupilla on väliä

"Pitää uskaltaa olla oma itsensä, vaikka oma minä osoittautuisikin pelottavaksi ja omituiseksi.
- May Sarton

Onko teille yksi ja sama mistä mukista kahvinne juotte? Vai metsästättekö omaa kuppianne kissojen ja koirien kanssa, vaikka tarjolla olisi kymmenen muuta kuppia? Myönnän kärsiväni vakavasta kuppiriippuvuudesta, sillä en juo kahviani mistä tahansa mukista. Olen aukonut tiskikonetta kesken ohjelman saadakseni sen lempimukini ja siitäkin huolimatta, että olen äärimmäisen laiska tiskaaja, olen tiskannut käsin mukini vain saadakseni siihen kahvini. Ukkokulta on joutunut kaatamaan kahvinsa pois kupistaan, kun oli kerran erehtynyt ottamaan mukini. (Kyllä. Olemme vieläkin naimisissa ja ei, tätä ei tapahtunut toiste.)

Kahvini juon joko isoisän vanhasta kupista, jonka tassi on yhä mummolassa tai kirppikseltä löytyneestä norsumukista, joka saa minut aamuisin hymyilemään. Hätävarana ovat keräämäni englantilaiset matalat mukit, mutta ei niistä kahdestakymmenestä erilaisesta mikä tahansa kelpaa vaan ainoastaan harvat ja valitut. Niistä mukeista myös vieraat pääsevät juomaan kahvinsa paitsi vanhempani, heitä varten meillä on kaapissa pienet kupit, koska he eivät halua juoda kahviaan mukista. Koska juon teetä yhtä paljon kuin kahvia, sitä varten on luonnollisesti ihan omat mukinsa, tosin ukkokulta juo taas niistä kahvinsa.

Liekö syynä lähestyvä keski-ikä, kun viime syksynä aloin haikailla uuden teekupin perään ja tietysti jo tiesin millaisen haluan. Koska sitä juuri oikeaa kuppia ei eteeni kirppiksillä tupsahtanut, lainasin äidiltäni Lomonosovin Golden Gardenin teekupin tasseineen. Olen nyt muutaman päivän juonut iltapäiväteeni tästä ohuttakin ohuemmasta posliinikupista ja uskotteko, ettei teeni ole ikinä ennen maistunut näin ihanalle. Ainoa haittapuoli tässä on se, että kuppi on liian pieni ja nyt olen vailla teekannua. Teen juonnistani taitaa olla kehittymässä jo ihan oma taiteenlajinsa ja jos se nyt jo on tällaista, niin miettikääpä mihin mittasuhteisiin se ehtii kasvaa, kun ole siinä oikeassa Hyacinth Bucket iässä. Mukavaa sunnuntaita!

Virkattu kukkaneliö

 "En epäonnistunut. Löysin 10 000 keinoa, miten hehkulamppu ei syty." 

Thomas Edison

Palaan nyt ihan ajan kanssa näihin aikaisemmin näyttämiini pyörylöihin. Viime syksystä asti olen odottanut, että pääsisin aloittamaan työtä, jossa saan leikkiä väreillä ja oppia niistä samalla lisää. Virkkasin viime keväänä graffitiini isoäidinkuviolla kukan, josta pidin niin, että koko viime vuoden suunnittelin, mihin kaikkeen voisin sitä käyttää ja vuoden vaihteen jälkeen aloin sovittaa kukkaani neliöön. Siitä olisi tullut mielestäni liian iso ja kun pienensin kukkaa, se ei enää sopinutkaan neliöön, joten annoin kukkani olla ja aloin etsiä valmista kukkakuviota.

Ajattelin tehdä Sunburst Granny Squereja, joka on mielestäni yksi kauneimpia neliömalleja, mutta enhän minä osannutkaan tehdä puff-silmukoita. Katselin ohjevideolta kuinka helposti ne pyörähtivät koukulta kun taas oma bambukoukkuni jäi joka kerta kiinni silmukoihin. Voin paljastaa, että tässä kohtaa olin jo virkannut ja purkanut kukkiani neljä päivää saamatta ainuttakaan neliötä valmiiksi, joten kärsivällisyyteni uuden silmukan harjoitteluun oli yhtä pitkä kuin 2-vuotiaalla pojallani. Luovutin ja menin siitä mistä aita on matalin ja tein kuviosta sellaisen, että osasin sen tehdä. 

Kokeilen nyt ensi kertaa erilaista värinvaihtoa, jossa työ päätetään joka kierroksen jälkeen ja tehdään uusi ketjusilmukka-aloitus muutamaa silmukkaa aikaisemmin. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja värinvaihdosta tulee todella siisti (tässä youtube-videossa näytetään kuinka se tehdään, mutta yhden solmun sijaan olen tehnyt kunnon umpisolmun). Lankana käytän seiskaveikkaa ja nelosen koukkua. Minulla on luonnonvalkoisen lisäksi viittä eri väriä, mutta haluaisin ottaa vielä muutaman värin lisää. Nallea olisi aivan ihanana mintun vihreänä, mutta hieman minua arveluttaa sekoittaa sitä näiden seiskaveikkojen kanssa. Niissä kun on vähän paksuuseroa eikä tuota nallea tulisi kaikkiin neliöihin. Taidan palata näiden lankojen kanssa asiaan vasta myöhemmin, niin saan vähän lisää aikaa pohtia.

Googlettelin muutaman kerran neliötäni ja koska en saanut vastaani toista samanlaista, voin varmasti antaa tämän ohjeen myös teille. Koska olen niin mahdottoman huono kirjoittamaan ohjeita, ajattelin kertoa omin sanoin, kuinka neliön virkkasin. Piirsin myös kaavakuvan, jos siitä vaikka olisi jollekin vähän apua. Valmis neliö on n. 12 cm leveä, mutta joudun virkkaamaan näitä melko napakalla käsialalla, jotta bambukoukkuni ei avaa lankaa. Koukkuni on ihan uusi ja vaikka olen muutaman kerran jo viilannut sitä, se silti kiusaa minua vähän väliä takertumalla lankaan tai juurikin avaamalla sitä.  Ilmeisesti nämä koukut pitää ensin ajaa sisään ennen kuin toimivat kunnolla. Minulla oli nimittäin samoja ongelmia edellisen bambukoukkuni kanssa.

Mitä ajattelin näistä tehdä? No torkkupeittoa tietysti ja siitä tulee muuten mahdottoman upea! Enää puuttuu 116 neliötä eli sehän on jo melkein valmis!  Mukavaa viikonloppua sinulle! Nähdään taas sunnuntaina!

Lyhenteet:
ps piilosilmukka
ks kiinteä silmukka
kjs ketjusilmukka
pp puolipylväs
p pylväs
kp kaksois- /pitkäpylväs

1. krs: Virkkaa lenkkialoitukseen 2 kjs, p ja 1 kjs. (Virkkaa 2 p yhteen ja 1 kjs) tee tämä 7 kertaa. Kiristä lenkki. Sulje kerros ps:lla. Katkaise lanka ja vaihda väri.
 

2. krs: Tee ps edellisen kierroksen pylväsrykelmän väliin. Virkkaa 2 kjs ja 2 p yhteen. Virkkaa 1 kjs, 3 p yhteen ja 1 kjs. (Siirry seuraavan pylväsrykelmän väliin ja virkkaa 3 p yhteen, 1 kjs, 3 p yhteen ja 1 kjs) tee tämä 7 kertaa. Sulje kerros ps:lla ja vaihda väri.
 

3. krs: Tee ps edellisen kierroksen pylväsryhmien väliin. Virkkaa 2 kjs, 4 p yhteen ja 2 kjs. (Siirry seuraavan pylväsrykelmän väliin ja virkkaa 5 p yhteen, 2 kjs) tee tämä 15 kertaa. Sulje kerros ps:lla ja vaihda väri.
 

4. krs: Siirry ps edellisen kierroksen pylväsrykelmien väliin. (Virkkaa 2 kjs (1.pp), 2 pp, 3 p, 3 kp, 3 kjs, 3 kp ja 3 p.) tee tämä 3 kertaa. Sulje kerros ps:lla ja vaihda väri.
 

5. Krs. Virkkaa 1 kjs ja 1 ks kuhunkin edellisen kerroksen silmukkaan ja 4 ks neliön kulmissa oleviin kjs-kaariin. Tee kierros loppuun ja sulje kierros ps:lla. Katkaise lanka ja päättele.

Olen tehnyt kukkaneliöistä torkkupeiton (löydät sen tästä) ja tyynynpäällisen (löydät sen tästä).

Huom! Alkuperäisessä kukkaneliön ohjeessa oli virhe, mutta se on korjattu.

Nuutinpäivä

"Viimeinen joulunpyhä oli Hiiva-Nuutti. Silloin miehet ajelivat talosta taloon. Usein oli valjastettu jopa kuusi hevosta pitkän reen eteen. Jouluoluet juotiin miesjoukolla loppuun joka talossa ja tynnyrintapit vietiin mukana. Kulkiessa hoilattiin: Nuutin nuppi, joulun loppu, hiiva hattuun, tappi taskuun!” 

Kotiliesi (1/1930)

Luin vuoden 1930 Kotiliedestä vanhoista uuden vuoden ja joulun jälkipyhien viettotavoista ja hiemanhan ne ovat tässä ajan saatossa muuttuneet. Hiiva-Nuuttia luonnehdittiin Kotiliedessä pohjolan karvevaaliksi, mutta siinäkään ei kerrottu, että koska sen juhlinnasta on luovuttu. Tänäkin päivänä monet riisuvat joulun vasta Nuutinpäivänä, mutta meillä joulunvietto päättyy aina loppiaiseen. Vaikka joulukoristeet on kerätty jo pois, niin joulukukat pitävät vielä sitkeästi kiinni joulusta ja keittiön ikkunassa roikkuu vieläkin jouluverhot. Huomasin, ettei minulla ollut verhoja näin kevättalveksi ja jotenkin tuntuu hieman aikaiselta laittaa kevätverhoja ikkunaan, joten jouluverhot saavat kelvata vielä hetken.

Ihana tuttu ja turvallinen arki on täällä taas. Esikoisemme kerho alkoi ja huomenna kudontaryhmäni palaa joulutauoltaan. Olen kaavoihin kangistunut arki-ihminen ja vaikka loma-aika on ihanaa vaihtelua, on normaaliin arkirytmiin palaaminen jopa sellaista, että vähän odotan sitä. Meillä mennään maanantaista sunnuntaihin aina samalla kaavalla, mutta joka kerta ukkokullan lomailut sotkevat sitä. Kai sitä itse laiskistuu, kun toinen on siinä vieressä ja ihan joutilaana touhuamaan. Lisäksi ukkokullan lomien aikana unirytmimme menee aina sekaisin, kun valvomme ihan liian myöhään ja varmaan sanomattakin selvää miten aamulla väsyttää, kun pikkuväki vaatii nousemaan kesken makeimpien unien.

Viime syksystä asti olen odottanut, että saan aloittaa tämän työn ja kun vihdoinkin oli sen aika, olisin vain halunnut tarttua vielä yhteen kirjaan. Käynnistymisvaikeuksista huolimatta olen taas päässyt uuden virkkuutyön makuun ja seuraavalla kerralla ajattelin kertoa vähän enemmän näistä pyörylöistäni. Mitä sanotte? Eikö olekin ihanan värisiä? Nämä värit saavat minut niin hyville mielin.

Isoisän työkalukaappi

Isoisän verstaasta löytyi lastenhuoneen seinälle kaappi. Se oli sen verran huonossa kunnossa, että ukkokulta lupasi hattua nostaa, jos saan sen kuntoon, mutta on varmasti sanomattakin selvää kuka kaapin kunnosti.  Harmi, etten ottanut kuvia kaapista ennen kuin päästin ukkokullan sen kimppuun, jotta näkisitte millaisen raasun hän taas pelasti minun mielikseni. Hän maalasi kaapin valkoisella ja samalla vihreällä kuin toinen lastensänky on maalattu. Ovien sisäpuolelle oli kirjoitettu muistiinpanoja ja toiseen oveen isoisä oli kirjoittanut nimensä, joten ne jätettiin maalamatta. Taustalevy ja hyllyt oli pakko vaihtaa, kun ne olivat nähneet jo parhaat päivänsä.

Kaapista tuli aivan ihana! Isoisän työkalut ja ruuvit vaihtuivat pikkuväen tusseihin ja piirustuspapereihin. Hieman olen värin kanssa kahden vaiheilla, että olisiko se sittenkin pitänyt maalata samalla turkoosilla (vaaleansinisellä), millä poikien kattolamppu maalattiin, mutta en taida uskaltaa kysyä, että maalataanko kaappi uudestaan. Äitini tuumasi sen nähdessään, että meillähän on kellarissa vähän tuon tyylinen kaappi eli ei kai tässä auta muu kuin lähteä seuraavaksi kellaria penkomaan. Mukavaa sunnuntaita ja aivan ihanaa alkavaa viikkoa! Nähdään taas tiistaina!