torstai 1. syyskuuta 2016

Huonekaluja huutokaupasta ja kirppikseltä

 "Sovitaanko niin, ettei meille tulee enää yhtään nojatuolia?"


Pääsin taas pitkästä aikaa aarteenmetsästykseen, kun Piijuska piti muutama viikko sitten huutokaupan, missä oli huudettavana mm. verhoiluliikkeen jäämistö. Sieltä olisi saanut kankaita ihan pilkkahinnalla, mutta meillä ei ollut tilaa varastoida valtavia kangasrullia, enkä keksinyt mitä paksuista verhoilukankaista edes tekisin, joten jäin niitä ilman. Onneksi huudettavana oli taas paljon muutakin niin ei tarvinnut pelätä, että olisin lähtenyt tyhjin käsin vaikka ihan kaikki huudot eivät osuneetkaan kohdalle. Itse asiassa ukkokulta joutui hakemaan ostokseni toisella autolla, kun kaikki eivät mahtuneet kuplaan.

Ukkokulta yritti vähän estellä, ettemme tarvitse toista mankelia, mutta kun halvalla saa, niin enhän minä voinut vastustaa kiusausta. Koska mankeli ei kelvannut kellekään muulle, sain sen viidellä eurolla. Aikaisemmin käyttämäni mummon vanha mankeli meni äidilleni ja minä sain tämän "uuden", joka on muuten ihan sävy sävyyn makkarin tapettien kanssa. Kangas oli vähän likainen, mutta huomasimme, että kangastukin (vai rullan?) vasemmassa reunassa oleva tiiviste lähtee irti ja sen alta paljastuu kolo, mistä kankaan saa vedettyä pois. Kun kankaan päässä olevasta kujasta ottaa ohuen rautatangon pois, kankaan voi pestä koneessa tai tarvittaessa vaihtaa. Ei siis kannata jättää ostamatta toimivaa mankelia sen takia, että sen kangas on rikki tai likanen, sillä sen saa helposti pois ja pestyä tai sen voi tarvittaessa vaihtaa!


Ilmeisesti verhoiluliikkeen jäämistöä oli 40-luvun nojatuoli, jonka ostin kirjastohuoneeseen aikaisemmin kirppikseltä löytyneen tuolin seuraksi. Se on muodoltaan äärimmäisen kaunis, mutta sen kankaat ovat niin hirmuisessa kunnossa, ettei siihen tee mieli istua. Hoidin sen kunnostamisen pikaisesti vain levittämällä sen päälle vanhan täkin. Tuolin päällä olevan pienen hyllyn on enoni tehnyt joskus 50-luvulla koulun puukäsitöissä ja tuolien välissä oleva pieni, koivuinen pöytä löytyi parilla kympillä kirppikseltä. Se on äärimmäisen kaunis, mutta sen pinnassa on kurjia kulumia ja naarmuja. Emme ukkokullan kanssa ole vielä osanneet päättää, että pitäisikö se kunnostaa vai jättää tuollaiseksi. Se on kaunis näin elämää nähneenä, mutta toisaalta se olisi aika upea hiottuna ja lakattunakin. 

Pienen pöydän paikalla oli ennen vanha levysoitin, jonka siirsimme olohuoneeseen. Nostimme sen vain tilapäisesti ikkunan eteen, mutta oikeastaan se sopii tuohon. Sen päälle sain huutokaupasta maailman ihanimman käsityökorin, joita tosin taitaa olla meillä jo aika monta. Olen kerran aikaisemmin nähnyt tuollaisen kirppiksellä, mutta jätin sen silloin ostamatta. En vielä tänä päivänäkään ymmärrä, miten olin niin pöljä! Epäilen kyllä vähän, että koristani puuttuu joku osa, sillä sen kansi ei mene kunnolla paikoilleen. Äitini lohdutti minua, ettei se haittaa, kun kohtahan se on niin täynnä lankoja, ettei muutenkaan pysy kiinni. Taitaa äiti tuntea tyttärensä. Mukavaa viikonloppua rakas lukija. Tavataan taas viikonloppuna!

18 kommenttia:

  1. Mielettömän upeita ostoksia, tuo mankeli on kyllä ihan sävy sävyyn tapetin kanssa <3

    VastaaPoista
  2. Oi miten ihanan mankelin olet löytänyt. Tuon minäkin voisin ottaa, meiltä kun mankeli puuttuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mä olen vuoden päivät mankeloinut, enkä voi kuvitellakaan, että enää menisin nukkuun ryppyisiin lakanoihin =)

      Poista
  3. Lapsuuden kodissani oli tuollainen mankeli :) Ihania löytyjä olet tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Meillä kotona ei mankeloitu lakanoita, mutta mummo tosiaan mankeloi. Tämä mun uusi mankeli taitaa olla vähän vanhempi kuin hänen vanha. Pitääkin tutkia, että onko tuohon merkitty valmistusvuosi =)

      Poista
  4. Sait todella halvalla mankelin. Mulla on toi sama, eri väri. On toiminut jo 40 v. siis kestävää laatua.
    Olen vaihtanut mankeliliinan kolme kertaa.Tilasin suoraan Jokipiin pellavasta.
    Mankeloi hyvin, kun jaksaa odottaa !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) No niinhän mä sain! Voisi sanoa, että puoli ilman! Paikallisessa kierrätyskeskuksessa oli pari viikko sitten tällainen samanlaisen 30 eurolla, mutta se oli jo myyty.

      Kiitos vinkistä, että mistä kannattaa ostaa pellavaliina! Mulla meni edellisen mankelin liina vähän rikki, kun yksissä lakanoissa oli nepparit, enkä huomannut niitä vasta kuin liian myöhään...

      Poista
  5. Vau, mitä ihanuuslöytöjä <3

    VastaaPoista
  6. Tuo mankelikaunokainen istuu tosi hyvin tuohon tapettiin. Hienoja löytöjä myös muut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) No niinpä! Mä tuossa just funtsin, että ostinkohan mankelin vain värin takia vai olisinkohan huutanut tulipunaista mankelia... kyllä varmaan olisin senkin huutanut =D

      Poista
  7. Meillä sama mankeli, mutta sinapinkeltaisena. Anoppilan peruja. Itse inhoan silittämistä, joten anoppini jätti minulle tuon pikkumankelin muuttaessaan itse kerrostaloon, josta löytyy suurempi mankeli. Kankaan vaihdoin, koska oli jo niin kulunut, mutta muuten priimakunnossa on meidänkin "vanhus".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän! Nämä ovat kyl hyviä koneita! Ja mun mielestä paljon kauniimpia kuin ne valkoiset uudemmat mankelit. Kuinkahan monen värisenä näitä on valmistettu? Mullahan oli ennen tumman ruskea ja olen tainnut nähdä myös vaaleansinisenä =)

      Poista