tiistai 5. tammikuuta 2016

Bussi(t)

"Haluatko sä niitä remonttikuvia?
Kulta, ei nyt millään pahalla, mutta mä luulen, ettei mun blogin lukijoita kiinnosta sen hitsaus. Niitä kiinnostaa minkä värinen se on ja minkä väriset verhot sinne tulee. Niin ja koska se on valmis?"

Jep. Tällaisen naisen ukkokulta meni naimaan!


Lupaan, etten ota tavakseni kertoa autoista tai niiden korjaamisista, mutta tämä juttu on niin suuren suuri, että se on jaettava teidän kanssa. Palataan vuoden takaiseen postaukseen, jossa vilahtaa vanha volkkarin merkki. Vuoden päivät lykkäsin tätä, kun aina tuli jotain muuta kerrottavaa, mutta nyt ajattelin kertoa teille, minkä takia kerään Sarviksia. Niin kauan kuin muistan, on ukkokulta etsinyt meille 60-luvun pakettivolkkaria ja viimein meillä oli onni myötä. Harmiksemme emme löytäneet Sonderbussia tai Kleinbussia. Löysimme vuoden 1966 Kastenwagenin tai jos ollaan ihan rehellisiä, niin se löysi meidät. Koska tarina on pitkä kuin nälkävuosi, pistin sen ruuvipuristimen läpi ja kerron teille vain lyhyesti, että ostimme bussin ja koska nämä tuntuvat olevan lisääntyvää mallia, niitä on meillä nyt kaksi ja puoli.

Kuvat on otettu silloin kun auto ostettiin eli suunnilleen puolitoista vuotta sitten. Edellinen omistaja oli jo purkanut auton, hiekkapuhaltanut sen ja puhkaissut sen kylkiin ikkuna-aukot. Vuoden päivät ukkokulta on raapinut autoa kasaan ja pikku hiljaa se alkaa olla hitsattu. Seuraavaksi hän pääsee tekemään siihen pohjia, jotta se voidaan maalata ja sitten hän käy moottoriin kimppuun. Olen auttanut parhaani mukaan opettelemalla puhumaan pakettivolkkarin sijaan bussista, etsimällä netistä kaikkia ihastuttavia kuvia hippibusseista ja yritän olla kyselemättä joka kerta kun hän tulee tallilta kotiin, että joko se on valmis. Olemme kinanneet auton moottorista (kyllä, minulla oli siihen mielipiteeni) ja sen väristä (kyllä, ukkokullalla oli siihen oma mielipiteensä) ja näyttää siltä että olemme päässeet molemmista kompromissiin. Varovaisesti ukkokulta arvioi, että auto saattaa olla liikenteessä jo ensi syksynä.

Miksi me ostimme bussin? Tarkoituksenamme on, että lähdemme sillä maailmalle. Varmasti ensin kierrämme vain ympäri Suomea, mutta jos vaikka joskus pääsisimme sillä Eurooppaan. Haaveenani on, että ukkokulta vie minut bussilla Itävaltaan ja ajelemme sillä pitkin pieniä alppiteitä kohti Pohjois-Italiaa ja päädymme lopuksi Ranskan Rivieralle. Aika näyttää, että toteutuuko haaveeni koskaan vai onko Hanko eteläisin merenrantakaupunki, jonne bussilla ajelemme. Sitä ennen ukkokullan pitää kuitenkin tehdä auto lähes tyhjästä ja verhoiltava se. Minun on päätettävä millaiset verhot sinne laitetaan, millaisen piknik-kaluston haluaisin ja minkä värisistä Sarviksista juomme aamukahvit. Tietysti minun pitää virkata bussi täyteen kaikkia ihania tyynyjä ja torkkupeittoja. Niin. Tällaisen naisen hän meni naimaan. Mutta ajatelkaahan, millaisen miehen minä olen itselleni löytänyt!

Ne puolitoista muuta bussia? Niiden kohtalosta me kinaamme ja senkin aika näyttää, mitä niille tapahtuu. Alla olevissa kuvissa näkyvä bussi oli alunperin tarkoitettu varaosiksi, mutta koska se on alkuperäisessä kunnossa, on varmasti parempi antaa sen vain olla rauhassa. Voitte varmasti kuvitella mielessänne, miltä näyttää puolikas auto, jos luen tämän yhdeksi bussiksi. Mukavaa loppiaista. Tavataan taas perjantaina.

26 kommenttia:

  1. Ai kuinka ihana tarina! Tähän odotan kyllä nyt innokkaasti jatkoa, ja voinkin sitten kuukauden välein kysellä että joko se on valmis, onhan se kohta valmis! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa =D Mä opin kummasti oleen kyselemättä, kun ukkokulta rupesi kysyyn multa aina kun tulin kutomasta, että joko se matto on valmis, vaikka mä en ollut vielä saanut edes loimilankoja puihin =D

      Poista
  2. Suloista tuo teidän unelmointinne. (: Mut oon aina ollu sitä mieltä, että haaveet on tarkoitettu toteutettaviksi! <3 Ps. Saatoin mainita blogisi postauksessa tänään... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman haaveita arki olis huomattavasti tylsempää ja nämä meidän haaveet on oikeastaan aika vaatimattomia, kun ei me ihan kuuta taivaalta olla hakemassa =)

      Kiitos vinkistä! Mä kävinkin jo ihastelemassa ihanaa kattilaasi =)

      Poista
  3. Nyt kyllä mun silmät näyttää tältä ♥.♥ Aivan ihana projekti ja en malta odottaa mitä lopputulos on. Tässä se oma volkkariunelma kasvaa näiden ihanien kuvien myötä. Ja muutenkin ihanan värikäs blogi, nuo nallet ovat useammin jo vinkkailleet mulle, että munkin pitäs semmonen jossain vaiheessa virkkailla. Kunpa aikaa ois vuorokaudessa enemmän.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mä monesti tuskailen tuota samaa, kun mieli tekisi tehdä vaikka mitä, mutta yksinkertaisesti aika loppuu kesken.

      Toivottavasti pääset nallejen kimppuun vielä jonain päivänä. Ensimmäisten kanssa mulla meni useampi päivä, mutta poikien nallet taisi tulla valmiiksi jo parissa päivässä =)

      Poista
  4. Minulta joskus kysyttiin, että mikä on minun unelmaauto, näissä kuvissa semmoinen nököttää ja on muuten aika hienossa mallissa :)
    Unemat ovat ihania ja kun unelma toteutuu niin tunne on sanoinkuvaamaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää paikkansa <3 Vanhoissa volkkareissa on kyl sitä jotain <3 Mä olen kans haaveillut bussista niin kauan kuin muistan, mutta kun ne tuppaa tänä päivänä oleen niin hirvittävän hintaisia ettei niitä niin vain osteta. Onneksi kärsivällisyys palkittiin, kun me löydettiin vihdoinkin sellainen, mihin meillä oli varaa =)

      Poista
  5. Aivan mahtavaa! Tosi hienoa, kokonaisuudessaan. Jään odottelemaan tarinaa teidän Alppi-matkasta...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Alppi-matkaa voit joutua odottaan vielä muutaman vuoden, mutta Hankoonhan ukkokulta ainakin lupasi mut viedä eli sitä odotellessa =)

      Vakavissaan... tuo Alppireissu vaatii aika paljon niin autolta kuin matkustajilta, eli varmasti ihan hyvä harjoitella ensin täällä Suomen rajojen sisällä. Sitähän voi vaikka sillä välin tutustua ihan rauhassa Euroopan kirppiskulttuuriin näin netin välityksellä =)

      Poista
  6. Ihania unelmia teillä. Ne varmasti myös toteutuu. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Työtä kyllä vaatii vielä tuo bussi. Lopputulos on varmasti sen arvoinen.. jään odottelemaan lisää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mä varmaan palaan aiheeseen seuraavan kerran vasta, kun bussi on saanut maalia pintaan. Mä en ymmärrä noista autoista yhtään mitään, joten varmaan parempi, etten ala käsitellä niiden korjaamista sen enempää. Parempi pysyä vain tekstiileissä ja niiden väreissä =)

      Poista
  7. Upea rojekti teillä,ihan tuosta autosta tulee nuoruus mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa <3 Tiedätkö, että on ihan parasta, kun ajelen kuplalla ja ventovieraat ihmiset pysähtyvät jutteleen ja muisteleen millaisia kuplia heillä on ollut. Ihan jännittää, että millaisia tarinoita tämän meidän vanhan rouvan myötä saan kuulla =)

      Poista
  8. Ihana tarina! Kun on yhteisiä haaveita ja unelmia, niin se kantaa parisuhdetta pitkälle. Ja vaikka kaikki ei toteudu, niin yhdessä haaveilukin on ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Niinhän se tekee =) Ukkokulta meinaa mun Alppiteilleni vaan aina pyöritellä päätään. Mun pitää alkaa puhuun, että tullaan kotiin Normandian kautta, niin se varmasti innostuis taas Alpeistakin =)

      Poista
  9. Käsityötä se on auton laittokin. Vaatii paljon taitoa, tietoa ja kärsivällisyyttä tuossa mittakaavassa, kuin projektinne. Mie pidän tällaisista jutuista, mutta olenhan autonainen, kaksi omaa harrasteautoa ja yksi käyttökottero.
    Jospa keväällä ehtisimme mieheni kanssa paneutua pakettiautooni, joka on GMC Vandura. Autolla ja minulla taitaa tulla jo 12 vuotta yhteistä taivalta täyteen. Mie tosin ajelen autolla mieluiten metsään, niin että mukana on mies, evästä, nuotiopuut, patja ja makuupussit sekä peräkärryssä mönkkäri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoilta kuulostaa tuo sunkin projekti ja reissut ♥ Mun Alppitieni on peräisin yhdestä Top Gearin jaksosta, jossa pojat etsi Euroopan upeinta tietä (löytyy Youtubesta In Search of Driving Heaven -pätkänä). Maisemat noilla pienillä, mutkaisilla teillä oli niin henkeäsalpaavat, että ne on koettava itse ♥

      Poista
  10. Tämä on niin mahtava tarina ja mieletön projekti. Saa minut ihan hymyilemään, kun vain kuvitteleekin teidän huristelevan tällä kaunottarella. Meillä olisi haussa vähän vastaava projekti. Tuo miekkoseni, kun on koko ikänsä laiteltu vanhoja autoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siinä vielä tehtävää, mutta olihan ukkokullalla kova työ mun kuplanikin kanssa, vaikka siinä taisi olla kyl vähemmän hitsattavaa =) Mä oon niin onnekas, kun sain tuollaisen murusen rinnalleni, kun se jaksaa tällaisia tehdä mun mieliks vaikka taitaahan toi volkkarikärpänen olla siihenkin jo tarttunut =D

      Onnea etsintöihin ♥

      Poista
  11. Olen pitkään seurannut sinua Instassa ja löysinpäs nyt tämän ihanan blogisikin! Mukavaa vuoden alkua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sinä ♥ Tervetuloa lukijaksi! Toivottavasti viihdyt seurassa ♥

      Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle =)

      Poista
  12. MOI! Täällä yksi volkkariharrastaja kuolaa projektianne. Ihania unelmia ja toteuttamiskelpoisiakin :) Mulla on hirvee hinku bussia, mutta ku... äh, kupla makaa osina tallissa, en ehkä uskalla hankkia bussia siihen. Meikäläinen kun ite ei osaa mitään laittaa ja omaa ukkokultaa ei ole. Odotan innolla projektin etenemiskuva ja lopputulosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ♥ Mä oon huomannut kans, että kuplan omistaessa olisi ihan hyvä, jos osaa edes vähän korjata niitä. Ymmärrettävästi niitä joutuu ajan myötä hieman hienosäätään =D Mä palaan bussiin, kun se on saanut vähän väriä pintaan =)

      Poista
  13. Mä täällä mielenkiinnolla odotan, että mitä tuosta bussista tulee ja pääsetkö Rivieralle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa <3 Mä luulen, ettei mun tarvitse ainakaan vielä alkaa stressaan bikinikuntoon pääsemisestä =D Tässä voi mennä vuosi jos toinenkin ennen kuin näen mitään Rivieraa =D

      Poista