Virkatut kattausliinat

Kyllä! Virkkasin mustat kattausliinat! Mieleni teki kirjoittaa se otsikkoonkin isolla, sillä tämä taisi olla koko virkkaushistoriani ensimmäinen kerta, kun virkkasin koko työn mustalla langalla. Kaikista maailman väreistä äitini halusi kattausliinoistaan mustat. Vuoden päivät siirsin työtä ja keksin erinäisiä tekosyitä, miksi en niitä nyt voi tai ehdi tehdä, sillä äitini lankavalinta ei oikein houkutellut. Ajattelin, että kesä olisi hyvää aikaa työskennellä mustalla, kun kukat oli kauneimmillaan ja luonto vihreänä. Musta virkkauslanka oli kokemus, jota en taida ihan heti uusia. Virkatessa piti olla todella hyvä valo, jotta näin silmukat, sillä tuo musta imi kaiken valon. Kattausliinojen kuvaus olikin sitten taas ihan oma haasteensa.

Malli on omani ja olen virkannut nämä Novitan Kotiväki-langasta. Koukkuna minulla oli Knitpron kolmosen koukku, joka on lankaan nähden hivenen suuri. Se on kuitenkin niin hyvä koukku virkata, etten halunnut vaihtaa sitä pienempään. Pingotetun kattausliinan halkaisija on 29 senttiä ja siihen kuluu lankaa 32 grammaa. Yksi liina valmistui suurin piirtein päivässä, mutta sain kulumaan neljän liinan parissa yli kaksi viikkoa. Minulla on nyt ollut työn alla niin paljon muutakin eli en ole ihan täysipäiväisesti päässyt virkkaan. Käsityö kulki mukanani taas ihan kaikkialla ja yritin aina pienenkin mahdollisuuden tullen virkata edes pari silmukkaa.

Olen yhtä huono ohjeiden kirjoittaja kuin ennenkin, mutta yritin taas parhaani ja kirjoitin kattausliinojen ohjeen, jotta sinäkin voit virkata tällaiset. Meinasin luopua koko hommasta, mutta en ikinä opi kirjoittaan ohjeita, jos en harjoittele. Jos ohjeessa on jokin virhe tai et ymmärrä jotain kohtaa, niin ole ystävällinen ja kysy. Neuvon ja selitän parhaani mukaan! Olisi myös mukavaa kuulla, millaista ohjetta sinä haluat lukea. Itse virkkaan aina kaavakuvien perusteella ja varsinaisen kirjoitetun ohjeen lukeminen on minulle todella hankalaa. Jos et ole kokenut virkannut, suosittelen valitsemaan hieman pienemmän koukun, jotta silmukat pysyvät napakoina ja käsialasi siistinä.

VIRKATUT KATTAUSLIINAT

Lyhenteet:
Piilosilmukka ps
Ketjusilmukka kjs
Kiinteä silmukka ks
Pylväs p

1. Virkkaa lenkkialoitukseen 1 kjs ja 11 ks. Yhdistä kierros ps.
2. 3 kjs ja samaan silmukkaan 1 p. Jokaiseen kiinteään silmukkaan 2 p. Yhdistä kerros piilosilmukalla kolmanteen kjs:an.
3. 5 kjs, ( hyppää yhden silmukan yli ja tee 1 p, 3 kjs) tee tämä 11 kertaa, Yhdistä kerros piilosilmukalla ensimmäisten 5 kjs:n kolmanteen kjs:aan.
4. Siirry piilosilmukalla silmukkakaareen. Tee 1 kjs. ja virkkaa 2 p yhteen. 1 kjs, 3 p yhteen, 1 kjs. (Virkkaa seuraavaan silmukkakaareen 3 p yhteen, 1 kjs, 3 p yhteen ja 1 kjs) tee tämä 11 kertaa. Yhdistä kerros piilosilmukalla ensimmäisiin yhteenvirkattuihin pylväisiin.
5. 5 kjs, ( 1 p, 2 kjs) tee tämä 23 kertaa. Yhdistä kerros piilosilmukalla ensimmäisten 5 kjs:n kolmanteen kjs:aan
6. Siirry piilosilmukalla silmukkakaareen. Tee 1 kjs. ja virkkaa 2 p yhteen. 3 kjs, 3 p yhteen, 3 kjs. (Hyppää yhden silmukkakaaren yli ja virkkaa vasta seuraavaan silmukkakaareen 3 p yhteen, 3 kjs, 3 p yhteen ja 3 kjs) tee tämä 11 kertaa. Yhdistä kerros piilosilmukalla ensimmäisiin yhteenvirkattuihin pylväisiin.
7. Virkkaa 3 kjs, 4 p ja 4 kjs. (5 p, 4 kjs) tee tämä 11 kertaa. Yhdistä kerros piilosilmukalla kerroksen alussa tehtyyn kolmanteen kjs:an
8. 3 kjs, 3 p ja viimeiseen pylvääseen 2 p, 4 kjs (4 p, 2 p viimeiseen p, 4 kjs) tee tämä 11 kertaa, Yhdistä kerros piilosilmukalla kolmanteen kjs:an.
9. 3 kjs, tee samaan pylvääseen p, 4 p, viimeiseen silmukkaan 2 p. 3 kjs (2 p ensimmäiseen p, 4 p, 2 p viimeiseen p, 3 kjs) tee tämä 11 kertaa. Yhdistä kerros piilosilmukalla kerroksen alussa tehtyyn kolmanteen kjs:an.
10. 3 kjs, 6 p ja viimeiseen silmukkaan 2 p, 3 kjs (7 p, 2 p viimeiseen p, 3 kjs) tee tämä 11 kertaa. Yhdistä kerros piilosilmukalla kerroksen alussa tehtyyn kolmanteen kjs:an
11. 3 kjs, tee samaan silmukkaan pylväs, 7 p, viimeiseen silmukkaan 2 p. 2 kjs (2 p ensimmäiseen p, 7 p, 2 p viimeiseen p, 2 kjs) tee tämä 11 kertaa. Yhdistä kerros piilosilmukalla kerroksen alussa tehtyyn kolmanteen kjs:an.
12. 3 kjs, 9 p ja viimeiseen silmukkaan 2 p, 2 kjs (10 p, 2 p viimeiseen p, 2 kjs) tee tämä 11 kertaa. Yhdistä kerros piilosilmukalla kerroksen alussa tehtyyn kolmanteen kjs:an.
13. 3 kjs, tee samaan silmukkaan pylväs, 10 p, viimeiseen silmukkaan 2 p. 1 kjs (2 p ensimmäiseen p, 10 p, 2 p viimeiseen p, 1 kjs) tee tämä 11 kertaa. Yhdistä kerros piilosilmukalla kerroksen alussa tehtyyn kolmanteen kjs:an
Tämän kerroksen jälkeen alkaa terälehtien kavennukset:
14. 1 kjs, 10  p, 2 p yhteen, 6 kjs, ( jätä ensimmäinen p virkkaamatta, 2 p yhteen, 9 p, 2 p yhteen, 6 kjs ) tee tämä 11 kertaa. Yhdistä kierros piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen pylvääseen.
14. 1 kjs, 7  p, 2 p yhteen, 6 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 6 kjs ( jätä ensimmäinen p virkkaamatta, 2 p yhteen, 6 p, 2 p yhteen, 6 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 6 kjs ) tee tämä 11 kertaa. Yhdistä kierros piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen pylvääseen.
15. 1 kjs, 4  p, 2 p yhteen, 6 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 6 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 6 kjs ( jätä ensimmäinen p virkkaamatta, 2 p yhteen, 3 p, 2 p yhteen, 6 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 6 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 6 kjs ) tee tämä kertaa. Yhdistä kierros piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen pylvääseen.
16. 1 kjs 3 p yhteen, 7 kjs , ps 1. kjs:an, 10 kjs, ps samaan silmukkaan mihin edellinen ps tehtiin, 6 kjs, ps samaan kahden edellisen ps:n kanssa. 5 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 6 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 6 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 5 kjs, ( jätä ensimmäinen p virkkaamatta, 4 p yhteen, 7 kjs , ps 1. kjs:an, 10 kjs, ps samaan silmukkaan mihin edellinen ps tehtiin, 6 kjs, ps samaan kahden edellisen ps:n kanssa. 5 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 6 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 6 kjs, ps edellisen kerroksen silmukkakaaren keskelle, 5 kjs,) tee tämä 11 kertaa. Yhdistä keerros piilosilmukalla ensimmäiseen yhteen virkattuihin pylväisiin. Päättele langat ja pingota! Ihastele kaunista kattausliinaasi.

Jalkakylpyjä ja sitruunamelissateetä

"On kamalan työlästä olla tekemättä mitään."

    - Oscar Wilde (1854-1900)

Nyt syksy antaa parastaan! On syyskuu ja istuin tänään kesämekossa terassilla ottamassa aurinko- ja jalkakylpyjä. Mittari näytti yli kahtakymmentä ja kukat kukkivat. Elämä ei voi olla tätä ihanempaa! Olen vasta-alkaja yrttien käytössä ja vaikka sitruunamelissaa on kasvanut yrttipenkissämme jo muutaman vuoden, tutustuin siihen vasta tänä kesänä. Se on hermostoon yrtti, joka nostaa mielialaa, lievittää stressiä ja parantaa keskittymiskykyä. Teenä se rauhoittaa, rentouttaa ja auttaa nukahtamaan. Kansan kielessä sitä on muinoin kutsuttu naistenyritiksi ja naisten parhaaksi, sillä se lievittää kuukautiskipuja ja helpottaa PMS-oireita. Itse en ole kokeillut käyttää sitruunamelissaa siitepölykautena, mutta sen pitäisi auttaa myös antihistamiinin tavoin heinänuhaan ja ihottumaan.

Sitruunamelissatee on maukasta. Yrttioppaissani kehoitetaan juomaan tee rauhaksiin ja istunkin usein terassimme nurkassa ja pyrin olemaan tekemättä mitään (se on oikeasti vaikeaa!). Leikkaan kupin pohjalle pari sitruunamelissan lehteä, kaadan kuumaa vettä päälle ja annan hautua viitisen minuuttia. Ennen juomista sihtaan lehdet pois ja maustan teeni hunajalla. Älä tee ihan niin tujua teetä kuin kuvissa on, sillä vaikka kuvassa näkyy vain yksi muki, niin tuosta kannullisesta tuli useammalle teenjuojalle kupillinen. Sitruunamelissan annostuksen kanssa on syytä olla varovainen, sillä liian vahva tee voi nousta päähän.

Olen käyttänyt sitruunamelissaa myös kehäkukan seurana jalkakylpyihin. Eteeriset öljyt eivät liukene lämpimään kylpyveteen, joten yrtit on ensin haudutettava kuumassa vedessä. Kerään sitruunamelissan lehtiä sekä kehäkukan lehtiä ja terälehtiä kumpiakin kouralliset ja haudutan niitä kuumassa vedessä viidestä kymmeneen minuuttiin, sihtaan ne ja kaadan kylpyveden sekaan. Jalkakylvyissä sitruunamelissa piristää ja kehäkukan eteeriset öljyt taas parantavat ja auttavat ihoa uusiutumaan. Teeheni kerään aina puhtaat lehdet, mutta näissä jalkakylvyissä menee vähän vaurioituneetkin.

Talven varalle yritin uuttaa sitruunamelissaöljyä, mutta se ja kehäkukkaöljyni meni pilalle. Kuivatin sitä myös, mutta sen kuivaamisesta on kahdenlaista ohjeistusta. Toisessa yrttioppaassani kehoitetaan kuivaamaan lehdet nuorena, mutta toisen mukaan sitä ei kuulu kuivattaa vaan se kuuluu pakastaa. Sitruunamelissan lehtiä kuuluu kerätä ennen kukintaa ja ainakin meillä on yrttipenkissä vielä pieniä melissan alkuja isojen kukkivien seassa, joten ehdin kerätä niitä vielä pakkaseen, jotta voin talvellakin keitellä teetä. 

Ensi yöksi on luvattu jo hallaa. Minun pitää varmaankin mennä pelastamaan edes osa kukistani paleltumiselta. Mukavaa viikonloppua sinulle rakas lukija! Ethän unohda, että sunnuntaina järjestetään Tampereella Moron peräkonttikirppis.

Luonnonvärityöpajassa

Osallistuin lauantaina Neulovillan järjestämään luonnonvärityöpajaan, jossa Aurinkokehrä-langoistaan tuttu Anna Vasko avasi ovia luonnonvärien ihmeelliseen maailmaan. Edellisenä yönä purkaessani villalankoja keriltä vyyhdeille vielä tarkistin, ettei kurssille tarvinnut ottaa mitään kasveja mukaan. Tuntui uskomattomalta lähteä kurssille tyhjin käsin, kun olen elänyt siinä uskossa, että kun luonnonväreillä värjätään niin silloin tarvitaan vähintään pari ämpärillistä kaiken maailman naatttia ja lehteä. Aamulla Viialaan päästyäni katselin tilojamme hieman epäuskoisena, kun käytössämme oli pöytä, yksi keittolevy ja siivouskomeron pesuallas. Jos tämä on yhtä sotkuista kuin reaktiiviväreillä värjäys niin tilamme saattaa päivän päätteeksi olla hieman eri näköinen.

Sillä aikaa kun villalangat olivat purettumassa alunassa ja viinikivessä, saimme kattavan opastuksen luonnon- ja kasvivärien maailmaan. Tuorekasvien sijaan käytimme valmiiksi kuivattuja ja jauhettuja luonnonvärejä. Puretuksen jälkeen väriaineet ruiskutettiin lääkeruiskulla lankoihin ja väri kiinnitettiin lankoihin mikrossa (Kyllä! Luit oikein! Langat laitettiin mikroon!). Minulla oli mukana puhtaan valkoista Novitan Woolia ja väreinä käytin on kokeliinia, krappia ja resedaa. Tarkoituksenani oli, että langat olisivat valkoiset joissa on väriläiskiä, mutta kokeliini tai krappi vähän värjäsivät lankoja vaaleanpunaiseksi ja niistä tuli aivan mielettömän upeita! Neulovillalta saimme kokeeksi Blockwallahin silkkiä ja sen värjäsin sinipuulla yksiväriseksi. Lankaa on vain 10 g ja ottaisin mielelläni vastaan ideoita, mitä tuosta pienestä, mutta sitäkin ylellisemmästä vyyhdistä voisin tehdä?

Itse innostuin tästä värjäysmentelmästä, sillä se on ihastuttavan siistiä ja periaattessa tällä tavoin voi värjätä vaikka kerrostalon keittiössä, sillä puretus on ainoa mihin tarvitset isoa kattilaa ja hellaa. Lankojen huuhtelukin onnistui vyyhtikerrallaan pienemmässä astiassa, kun värilientä ei ole litratolkulla. Anna lupaili laittaa luonnonvärejä myyntiin verkkokauppaansa, josta niitä voi ostaa pienempiä määriä kotikäyttöön eli ei muuta kuin tilailemaan ihania värejä! Itse ostin jo kotiin kokeliinia ja viinikiveä, kun ajattelin vielä tänä syksynä kokeilla kasvivärjäystä ja kokeliinilla saan vähän lisää potkua pihamme antimiin. Nähtäväksi jää ehdinkö ennen ensimmäisiä yöhalloja. Aineet minulta jo löytyy, mutta kattila taitaa olla ainoa mikä puuttuu eli se taitaa tarkoittaa kirppisreissua! Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle! Nähdään taas muutaman päivän päästä.

Huonekaluja huutokaupasta ja kirppikseltä

 "Sovitaanko niin, ettei meille tulee enää yhtään nojatuolia?"

Pääsin taas pitkästä aikaa aarteenmetsästykseen, kun Piijuska piti muutama viikko sitten huutokaupan, missä oli huudettavana mm. verhoiluliikkeen jäämistö. Sieltä olisi saanut kankaita ihan pilkkahinnalla, mutta meillä ei ollut tilaa varastoida valtavia kangasrullia, enkä keksinyt mitä paksuista verhoilukankaista edes tekisin, joten jäin niitä ilman. Onneksi huudettavana oli taas paljon muutakin niin ei tarvinnut pelätä, että olisin lähtenyt tyhjin käsin vaikka ihan kaikki huudot eivät osuneetkaan kohdalle. Itse asiassa ukkokulta joutui hakemaan ostokseni toisella autolla, kun kaikki eivät mahtuneet kuplaan.

Ukkokulta yritti vähän estellä, ettemme tarvitse toista mankelia, mutta kun halvalla saa, niin enhän minä voinut vastustaa kiusausta. Koska mankeli ei kelvannut kellekään muulle, sain sen viidellä eurolla. Aikaisemmin käyttämäni mummon vanha mankeli meni äidilleni ja minä sain tämän "uuden", joka on muuten ihan sävy sävyyn makkarin tapettien kanssa. Kangas oli vähän likainen, mutta huomasimme, että kangastukin (vai rullan?) vasemmassa reunassa oleva tiiviste lähtee irti ja sen alta paljastuu kolo, mistä kankaan saa vedettyä pois. Kun kankaan päässä olevasta kujasta ottaa ohuen rautatangon pois, kankaan voi pestä koneessa tai tarvittaessa vaihtaa. Ei siis kannata jättää ostamatta toimivaa mankelia sen takia, että sen kangas on rikki tai likanen, sillä sen saa helposti pois ja pestyä tai sen voi tarvittaessa vaihtaa!

Ilmeisesti verhoiluliikkeen jäämistöä oli 40-luvun nojatuoli, jonka ostin kirjastohuoneeseen aikaisemmin kirppikseltä löytyneen tuolin seuraksi. Se on muodoltaan äärimmäisen kaunis, mutta sen kankaat ovat niin hirmuisessa kunnossa, ettei siihen tee mieli istua. Hoidin sen kunnostamisen pikaisesti vain levittämällä sen päälle vanhan täkin. Tuolin päällä olevan pienen hyllyn on enoni tehnyt joskus 50-luvulla koulun puukäsitöissä ja tuolien välissä oleva pieni, koivuinen pöytä löytyi parilla kympillä kirppikseltä. Se on äärimmäisen kaunis, mutta sen pinnassa on kurjia kulumia ja naarmuja. Emme ukkokullan kanssa ole vielä osanneet päättää, että pitäisikö se kunnostaa vai jättää tuollaiseksi. Se on kaunis näin elämää nähneenä, mutta toisaalta se olisi aika upea hiottuna ja lakattunakin. 

Pienen pöydän paikalla oli ennen vanha levysoitin, jonka siirsimme olohuoneeseen. Nostimme sen vain tilapäisesti ikkunan eteen, mutta oikeastaan se sopii tuohon. Sen päälle sain huutokaupasta maailman ihanimman käsityökorin, joita tosin taitaa olla meillä jo aika monta. Olen kerran aikaisemmin nähnyt tuollaisen kirppiksellä, mutta jätin sen silloin ostamatta. En vielä tänä päivänäkään ymmärrä, miten olin niin pöljä! Epäilen kyllä vähän, että koristani puuttuu joku osa, sillä sen kansi ei mene kunnolla paikoilleen. Äitini lohdutti minua, ettei se haittaa, kun kohtahan se on niin täynnä lankoja, ettei muutenkaan pysy kiinni. Taitaa äiti tuntea tyttärensä. Mukavaa viikonloppua rakas lukija. Tavataan taas viikonloppuna!

Pienen pieni elefanttitehdas

Jokaisen lapsen oikea nimi on Rakas
- Tommy Tabermann

Nyt on uskomattoman upea fiilis! Sanoin kuvailemattoman upea! Tehtailin pieniä ja pehmoisia elefantteja ja nyt viimeinenkin on valmis. Yhden elefantin virkkasin ja kokosin parissa päivässä, mutta viimeisen kanssa taistelin yli viikon. Se on kaikista kaunein ja ihanimman värinen, mutta viikonloppuisten synttärijärjestelyjen vuoksi virkkausaikaa jäi kovin vähän. Törmäsin näihin jo aikoja sitten Pinterestissä ja vähän aikaa metsästettyäni, löysin elefantteille ohjeen (tässä linkki Craftsyn ohjeeseen). Ohje maksaa muutaman euron ja mielestäni se kannattaa sijoittaa, niin ei tarvitse miettiä lisäyksiä, kun saa vain keskittyä virkkaukseen. Ohje on englanninkielinen, mutta se on helppo ja mielestäni se soveltuu ihan aloittelevalle virkkaajallekin. Haastavin työvaihe oli se, että sain kiinnitettyä pään suoraan ja jalat suurin piirtein samaan kohtaan. Niin kuin tarkkasilmäisenä lukijana huomaat, niin useista yrityksistä huolimatta en siinä ihan onnistunut.

Virkkasin elefantit ihanan pehmoisesta Hjertegarnin Blend Bamboosta kolmosen koukulla. Yksi elefantti söi lankaa 70 grammaa eli neljään kului 280 grammaa. Päätin jo työhön ryhtyessä, etten osta yhtään lisää lankaa, joten käytin niitä värejä mitä kaapista löytyy ja jotka mielestäni parhaiten sointuvat yhteen. Elefanteista tuli vähän erilaisia, kun vähän muuttelin värien järjestystä ja kokeilin eri väriyhdistelmiä. Korvat vuorasin puuvillakankaalla ja silmät tein ruskealla Blend Bamboolla. Täytin elefantit löyhästi askarteluvanulla, ettei täytteet alkaisi paistaa pylväiden välistä. Pehmeän langan ja kevyen täytön vuoksi ne ovat ihanan pehmeitä ja niitä tekee mieli painella poskea vasten.

Ohjeen mukaan elefanteilla olisi pitänyt olla kukka otsalla, mutta koska yksi näistä matkustaa vastasyntyneen luokse, jätin sen pois. Minun ei tarvitse murehtia, että lähteekö kukka irti ja päätyykö se pienen suuhun. Loput kolme annan pienille ja urheille turvapaikanhakijoille, jotka ovat kulkeneet pitkän ja vaarallisen matkan. Toivon, että elefantit tuovat lohdutusta ja turvaa heille. Nyt kun elefanttitehdas on suljettu ja langat pakattu takaisin kaappiin, minun pitäisi alkaa tehdä seuraava työtäni, jonka aloittamista olen siirtänyt jo yli vuoden. Nyt on aika kaivaa mustat langat kaapista ja virkata elämäni ensimmäisen kerran mustalla. Pidäthän peukkuja, etten lyö hanskoja tiskiin! Aurinkoista sunnuntaita ja mukavaa alkavaa viikkoa. Me aletaan juhlia 3-vuotiasta kuopusta.

Gluteeniton kanttarellipasta

"Iloinen köyhä on rikkaampi kuin murheellinen rikas."
- Euripides

Alkukesästä rutisin äidilleni, etten ole ikinä löytänyt sellaisia isoja kanttarelleja, mitä lehtikuvissa näkyy, mutta tänä kesänä ei niistä ole ollut pulaa! Tämä kesä on ollut kanttarellikesien kanttarellikesä! Niitä kasvaa nyt sellaisissa paikoissa, mistä niitä ei aikaisemmin ole löytynyt ja metsässä käyminen on todella palkitsevaa, kun sieniä ei tarvitse varsinaisesti etsiä. Suosittelen lämpimästi pakkaan pienet eväät, vetään kumpparit jalkaan ja painumaan luontoäidin helmaan. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kävellä sateen raikkaassa metsässä ja kuunnella luonnon ääniä. Sehän on tutkittu juttu, että 15 minuuttia metsässä laskee verenpainetta ja nostaa mielialaa ja se, että samalla löytää vielä ruokapöytään sieniä, on plussaa. Sehän on kuitenkin ilmainen raaka-aine, joka on (lähes) kaikkien saatavilla ja kerättävissä. Sieniä poimiessa on kuitenkin hyvä muistaa, että kerää vain niitä sieniä, joita tunnistaa ja ei eksy. Kiire on sienestäjän pahin vihollinen, joten suosittelen, että jätät sen kotiin.

Me ollaan ukkokullan kanssa lottovoittajia, kun meidän pikkuväki tykkää kanttarelleista ja meillä onkin syöty niitä todella usein. Meillä on kanttarelleista tehty kastikkeita, piirakoita, risottoa ja niitä on kerätty jo pakkaseenkin. Yhdeksi lemppareista on tämä ihana ja nopea kanttarellipasta, jota me tosin ollaan syöty niin monta kertaa, että nyt tulee jo kanttarellit korvista. Itse jätän kanttarellit oikein isoiksi ja joita on sitten ihanaa metsästää haarukalla, mutta on makuasia, että pilkkooko sienet pieniksi. Päälle raastettu parmesan viimeistelee herkun, kunhan vain muistaa ostaa sitä kaupasta.

VINKKI! Korvaa puolet ruokakermasta ranskankermalla, niin saat hyvän täytteen vaikka uuniperunoille! 

GLUTEENITON KANTTARELLIPASTA
n. neljä annosta

Näitä tarvitset:

n. 1 l Kanttarelleja

sipuli

pari valkosipulin kynttä

Aurajuustoa (maun mukaan)

3-4 dl ruokakermaa

suolaa

vähän valkopippuria

Paistamiseen voita

Ja näin se käy:

Perkaa sienet ja pyöräytä niitä pannulla kunnes neste on imeytynyt. Nosta sivuun. Laita pasta kiehumaan. Kuullota voissa pilkottu sipuli ja valkosipuli. Lisää kerran pannulla käyneet kanttarellit. Anna paistua hetken. Muista sekoitella, ettei pala! Murenna sekaan aurajuustoa. Sekoita taas. Lisää pari desiä kermaa ja sekoita. Anna muhia hetken aikaa (5-10 min.) ja lisää kermaa tarvittaessa. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Syö heti pastan kanssa.

Kudottu siksak-tuolimatto

Kudoin ensimmäisenä ruusukkaanani olohuoneemme nojatuoliin tuolimaton. Minun piti tehdä Loimien lomassa -lehdestä (ohje löytyy numerosta 2/2015) löytyvä ruusukaspoppana, mutta poppanakuteen sijaan käytin puuvillalankaa. Kudoin kaksinkertaisella langalla, joista toinen on lämpimän keltainen ja toinen oranssi, mutta lankani oli silti hieman liian ohutta, joten kokeneemman kutojan (mihin joutuisinkaan ilman heitä!) neuvosta muutin kuviota ja jätin siitä yhdet paltinapoljennat pois. Siksak-kuviosta tuli hieman loivempi, mutta se täyttyi kunnolla. Hieman minua jännitti, kun en ollut koskaan aikaisemmin kutonut puuvillalangalla, enkä oikein tiennyt, että kuinka lujaa sitä kuuluu lyödä tai kuinka sitä juoksutetaan viriössä, mutta hyvinhän tässä kuitenkin kävi. Lopputulos on mielestäni järisyttävän upea tuolinpäällinen, jollaista ei joka talosta löydykään - ei ainakaan itsetehtynä!

Vaikka minulla oli reunimmaiset loimilangat pois niisistä, niin silti kankaan reuna ei ole ihan niin siisti kuin mitä toivoisin sen olevan. Loimen leveys oli 45 senttiä, enkä olisi halunnut hukata yhtään senttiä tuosta leveydestä, joten juoksutin kudelankaa niin löysästi viriössä kuin uskalsin ja varoin kiristämästä reunoja. Viimeistelin vielä reunojen kurjuuden katkomalla pingottimella molemmista reunoista muutamat loimilangat, eikä tuolimattoani parane tutkia turhan läheltä. Minun piti ensin ommella koneella vinonauhat kankaan päihin, mutta vinonauhani veteli miten sattui ja ompeleeni näytti siltä kuin, että olisin ollut pienessä maistissa koneella päästellessäni. Purin ompeleet ja siistin päät vain kääntämällä ne.

Vaikka tuolin päällisessä onkin pari polkuvirhettä, reunat vähän miten sattuu eikä päätkään ole ihan sellaiset kuin niiden pitäisi olla, niin silti pidän tästä todella paljon. Minun piti alun perin tehdä kuvio yksivärisellä langalla, mutta päädyin kahteen väriin, kun langat olisivat muuten loppuneet kesken. Käyttämäni sävyt korostavat toisiaan ja näyttää siltä, että siksak-kuvio eläisi. Pari senttiä se saisi olla leveämpi, mutta se saa nyt kelvata ihan näin. Vaikka työni oli aluksi hieman haastavaa, kun taas kudoin ja purin niin paljon, että välillä jo näytti siltä, ettei tuolimatto valmistu edes jouluksi, niin loppujen lopuksi paukuttelin tämän valmiiksi kolmessa päivässä. Lankaa n. 140 senttiä pitkään mattoon kului n. 660 grammaa.