perjantai 15. huhtikuuta 2016

Anita Wangelia ja Sarah Kayta

Ilo on kuin perhonen...
Se tulee luoksesi jos on tullakseen.


Tiedättekö sen tunteen, kun ajatte jonkun kirppiksen ohi ja yhtäkkiä tulee sellainen olo, että tuolla pitää pikaisesti poiketa? Tuleeko teille sellaisia etiäisiä? Sanon niitä etiäisiksi, sillä yhdeksällä kerralla kymmenestä löydän aina jotain ihan super ihanaa, kun saan tuon tunteen. Viimeksi se houkutteli minut kierrätyskeskukseen ja siellä minua odotteli aivan uskomattoman ihanat Sarah Kayn pelikortit. Ihanien kuvien lisäksi jokaisessa kortissa on pieni elämänviisaus. Nämä ovat varsinaiset hyvän tuulen kortit, joita katsellessa ei vain voi olla hymyilemättä. Samalla reissulla löysin vanhan täkin, joka on ehjä, mutta se on paikka paikoin todella haalistunut. Se ei haittaa, sillä voimme käyttää peittoa huoletta, kun nyt ei harmita, jos siihen tulee vähän lisää elämänjälkiä.

Olin viikko sitten Helsingissä Kevätmessuilla ja sieltä bongasin Josefiinan aitan osastolta Iran peltipurkin. Sen on kuvittanut Anita Wangelin ja tämä on nyt kolmas purkkini, mutta näiden keräily on hankalaa, kun aikaisemmin ostamani purkit olen tiukan paikan tullen joutunut myymään. Meinasin jättää tämänkin kaunokaisen ostamatta, kun ajattelin, ettei se kuitenkaan kauaa minua ilahduta. En yhtään ihmettele, että nämä ovat keräilijöiden suosiossa, sillä onhan tuo aivan uskomattoman ihana! Täytin purkin varmuuden vuoksi tilpehöörällä ja nostin tänne työpöydälleni, jos se vaikka olisi ilonani pidempään. 

Se on taas perjantai ja viikonloppu edessä. Kuluneen viikon olen virkannut koristeita kalenterin ja kansion päällisiin ja minulla on sellainen tunne, että olen tainnut ylittää itseni. Jos tässä käy hyvä tuuri ja saan kaiken valmiiksi, katselemme pyhänä mitä olen keksinyt. Mukavaa viikonloppua!

14 kommenttia:

  1. Ihania löytöjä! Nuo Wangelit on suloisia, itsellä ei ole yhtään, mutta joskus toivon sellaiseen törmääväni jossain. Siis sellaiseen hintaan, jota raaskin maksaa.

    Sarah Kayn kortit on kanssa ihanat! Olen saanut nuo samat joskus lapsena lahjaksi ja ne pitäisi olla pakattuna omaan muistojen laatikkoon. Pitää kai mennä kaivelemaan niitä sieltä - tiedä mitä muita aarteita laatikosta löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Ne tosiaan ovat ihania! En mäkään mitään purkeistani ole millään eurolla tai kahdella löytänyt, mutta sentään vähän edullisemmin kuin mitä niistä netissä maksetaan =) Mä aina ihastelen instassa erään rouvan kokoelmaa, kun hänellä taitaa olla jo kaikkia värejä ja kaikkia muotoja Wangelia =) Saisinpa mäkin joskus sellaisen kokoelman tai edes yhden leipälaatikon =D

      Kuulostaa aivan ihanalta aarrearkulta tuo sun muistojen laatikko <3

      Poista
  2. Oih! Ihanat kortit ja sattumoisin erittäin nostalgiset;)
    Ja kyllä, tulee noita etiäisiä, että just nyt pitää mennä kirpparille ja sittenhän siellä jokin minua melkein ovelta jo huuteleekin;) Ihanat löydöt teit. Tuo purkki on upea, erittäin kaunis. Ja täkki on kuin tehty kesän aurinkoisiin päiviin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Sarah Kay taisi olla 70-luvulla kova juttu? Mä olen syntynyt vuonna -80, joten mä en muista sitä omasta lapsuudestani. Oon vasta tällain vanhempana ihan vahingossa ja huomaamattani ihastunut niihin =)

      Täkki on tosiaan ihana, kun sen voi vaikka ottaa pihalle ja heittää nurmikolle. Mä olen aina niin kovin varovainen meidän silkkitäkkien kanssa, ettei niille satu mitään. Tämä kun on jo valmiiksi vähän elämää nähnyt, niin pienet tahrat eivät haittaa yhtään, kun sen voi painaa pesukoneeseen =)

      Poista
  3. Aurinkoisia kevätpäiviä Sinulle! Koetan herätä talviunesta ja aktivoitua bloggailemaan! :)

    VastaaPoista
  4. Mäkin löysin taannoin nuo kortit kirpparilta ja oli ihan pakko poimia mukaan, kun toivat niin paljon muistoja mieleen. Nyt ovat kyllä unohtuneet jonnekin kaapin perille. Mietin, että miten nuo saisi jotenkin kivasti esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mä olen miettinyt =) Olisi mukavaa, että ne saisi esille ilman, että kortit vahingoittuvat, mutta en ole vielä keksinyt mitään. Taidan vain tyytyä ripustaan mun omia lempparikortteja tähän mun työpöydän edessä olevaan ns. muistinaruun. Siitä mä ainakin näen ne =)

      Poista
  5. Minun oli pakko ostaa tuommoinen Wangelin iso pyöreä purkki samoissa väreissä, kun sinulla, kun tuli vastaan alle kympin, vaikka oranssi ei olekaan suosikkiväritykseni. Violettina löytyy tuo samankokoinen purkki ja sen löysin niinkin läheltä kuin miehen verstaalta. Oli naula tms. purkkina :D Sanomattakin selvää, että naulat heivattiin muuhun purteloon ja purkki pääsi lastenhuoneeseen liitujen säilytykseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua =D Ihanaa, että pelastit purkin <3 Mä olen kans kuullut, että niitä vanhoja ja arvokkaita lakupurkkeja on löytynyt verstaista milloin mitäkin ruuvia ja mutteria täynnä =)

      Edullisesti löysit oman purkkisi. Kyl se kannatti pelastaa, vaikka ei ollut juuri se mieluisin väri. Siinähän voisi säilyttää vaikka keksejä, jos se on elintarvikekuntoinen. Mä haaveilen itse oranssista leipälaatikosta, mutta tuskin kieltäytyisin muistakaa väreistä =)

      Poista
  6. Nuo Wangelit on kyllä ihanan värisiä, tosi virkistäviä! Mulla ei ole yhtään Wangelia, enkä ole ajatellut haksahtaakaan noihin, mutta jos sopuhintaan tuollainen tulisi kirppiksellä vastaan, niin en varmaan voisi vastustaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan ne sieviä! En tosiaan yhtään ihmettele, että minkä takia ihmiset kerää näitä, mutta en mäkään näistä ihan maltaita maksaisi. Mä jouduin ensimmäisen purkkini silloin aikoinaan myymään, kun haalin rahoja kokoon Lumppulassa huudossa olevaa Finelin keltaista sydänpannua varten. Muistatkos sitä? Se oli kyl ihana ja vieläkin harmittaa se, että en saanut sitä, kun sellaista ei varmasti toista löydy.

      Poista
  7. Instassa jo kommentoinkin, että olen vähän kateellinen noista korteista :). Minä taas muistan hyvin lapsuudesta Sarah Kayn, vaikka olen vain vuotta sinua vanhempi. Purkki on herkku myös. Ah, etiäiset. Ne ovat tuttuja, monet ihanat löydöt olen tehnyt sen ansiosta. Kerran vältin ison onnettomuuden, kun tuli vaan tunne, että on mentävä toista reittiä. Kävi ihan kylmät väreet, kun mies soitti hätäpaniikki-puhelun kuultuaan uutisista onnettomuudesta. Tiesi, että olin kotiin tulossa sitä reittiä. Molemmat huokaisi aika isosti helpotuksesta, kun tajuttiin, että olisin ollut just siinä kohdalla samaan aikaan. Etiäisistä olisi montakin esimerkkiä, mutta jätetään nyt tähän, ettette minua ihan hörhönä pidä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli se pussilakana, mutta mä en ole vieläkään ihan varma, että onko se Sarah Kayta. Se on ainoa mun mielikuvat näistä.

      Hui! Millainen etiäinen! Varmasti karmiva tunne, kun ymmärtää, miten olisi voinut käydä. Mä itse luotan etiäisiin melkein kaikissa tilanteissa ja myönnän, että ne monesti ohjaa mun toimintaa. Sitä on vain oppinut kantapään kautta, että kun tulee sellainen fiilis, että joku juttu kannattaa tehdä nyt tai olla tekemättä, niin niitä kannattaa uskoa =)

      Poista