Pakkasta oli 15 astetta, mutta kauppaan meidän oli lähdettävä. Onneksi pakkasessa pärjää, kunhan vain muistaa pukeutua kunnolla. Aamu lupaili kaunista päivää, mutta reilun tunnin kauppareissulla pilvetön taivas ehti vaihtua harmaaksi pilvimassaksi. Pysähdymme poikien kanssa aina katselemaan junia radan ylittävälle sillalle ja päivä on pelastettu, jos satumme näkemään niitä kun olemme sillan päällä. Joka kerta se on yhtä jännittävää kun juna sukeltaa jalkojen alle ja tulee sillan toiselta puolelta ulos. Ja voi sitä suuren surun määrää kun emme näe junia edes vilaukselta.
Viimeisten kuvien perusteella voisi luulla, että asumme maaseudun rauhassa, mutta ei meiltä taida olla kuin kilometrin verran kylille. Vanha maatila on äärettömän kaunis ja ihastelen sen navettaa aina kun kuljen siitä ohi. Sen katselu on mukavaa vaihtelua kerros-, rivi- ja omakotalojen keskellä. Maatila peltoineen on jäänyt kaupungin ja levinneen asutuksen ympäröimäksi ja ihan kuin aika olisi pysähtynyt sen pihapiirissä. Vanha puimuri on hylätty pellon nurkkaan, enkä muista nähneeni kuin kerran tilan vanhan isännän kävelevän pihassa selkä hieman kumarassa. Jos asuisimme vanhalla maatilalla, toivoisin, että sen pihassa olisi juuri tuollainen vanha kivinavetta. Tahtomattani mieleeni tulee joka kerta, että millaisiakohan aarteita vanha navetta pitää sisällään. Pahastuisikohan talon isäntä, jos joku päivä koputtaisin oveen ja kysyisin lupaa päästä penkomaan ylisiä?
Me kans aina mietitään mitä aarteita missäkin talossa mahtaa olla, jotka on hylätty. Hienoja kuvia :)
VastaaPoistaKiitos =) Mä veikkaan et maatilalla asutaan vielä. Voisin vaikka vannoa että viime kesänä pihassa oli traktori eikä piha ollut sillain villiintynyt kuin autiotaloilla tuppaa oleen =)
PoistaAutiotaloissa on omaa viehätystään, mut sit taas toisaalta ne on vähän pelottavia. Sitä alkaa väkisin aina miettiin, et miksi joku talo on hylätty ja mitä sen asukkaille on tapahtunut.