tiistai 2. joulukuuta 2014

Laavulla


Marraskuu vaihtui joulukuuksi. Toivottavasti se tarkoittaa myös sitä, että nämä mustan puhuvat ja synkät ilmat vaihtuvat aurinkoon, pieneen pakkaseen ja lumeen. Pakkasimme sunnuntaina eväät reppuun, lapset rattaisiin ja suuntasimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle laavulle retkeilemään. Parin vuoden päästä voimme kulkea luonnonhelmassa pitkin pitkospuita, mutta toistaiseksi meidän on mentävä teitä pitkin. Emme voi ihan vielä lähteä pikkuväen kanssa ilman rattaita. Vanhempi poikamme kävelee osan matkasta reippaasti, mutta varsinkin takaisin tullessa jalkoja painaa jo sen verran, että on ihana istahtaa rattaisiin katselemaan maisemia.

Perille kun pääsimme, mieheni alkoi sytytellä nuotiota ja ehdottelin pojille pientä välipalaa. Hetkinen. Missä reppu? Siellähän se kotona roikkuu eteisen naulakossa turvassa kuopuksen vikkeliltä sormilta. Kävellessä mietin, että unohdinkohan nyt jotain kuitenkaan huomaamatta, että selästäni puuttui jotain melko tarpeellista. Onneksi lähellä asuvat vanhempani pelastivat retkemme ja toivat eväämme. Kuumaa kaakaota, eväsleipiä, grillattua makkaraa ja taas meillä oli puhtia kotimatkalle. Pikaisesti karkasin kamerani kanssa rantaan räpsimään muutaman kuvan, kun kerta sen mukaani olin ottanut.

Hieman elättelin toiveita, että olisimme nähneet auringon ja sinisen taivaan, mutta sitä iloa meille ei suotu. Järvi oli aivan tyyni. Ei käynyt pienintäkään tuulen virettä. Päivä oli aivan ihana, jos ei huomioida sitä, että esikoisemme teki uhmaikätaistelunsa kanssa koko reissusta ihan yhtä nautittavaa kuin mitä varpaiden potkiminen pöydänjalkohin on. Luultavimmin vastarannan mökkiasukkaat tietävät minkä niminen meidän vanhempi poikamme on. Kai tuolla uhmaiällä on muutakin tarkoitusta kuin saattaa vanhemmat hermoromahduksen partaalle.

4 kommenttia:

  1. Ihana laavuretki! Ja tuon uhmaiän toinen tarkoitushan on kertoa lapsettomille tuttaville että miettivät vielä parikin kertaa haluavatko oikeasti lapsia. Harmi vaan että kaikkien lapsettomien aivoihin on asennettu ohjelma jonka nimi on "Eihän meidän lapset...", joka kumoaa kaikki ympäristöstä tulevat varoitussignaalit. Että näin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =D Kiitos piristyksestä =) Uhmaikä on kyl melkoinen koettelemus, mut kaipa tämä tästä viimeistään murrosikään mennessä helpottaa =)

      Poista
  2. Aijai miten kivoja kuvia luonnonhelmasta :)
    Minua hieman huvittaa, kun tänäänkin olen haravoinut pihaa ja tehnyt muita pihahommia.. ei ihan heti uskoisi, että parin viikon päästä on joulu! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Varmasti ainoa hyvä puoli näissä lumettomissa talvissa on se, että puutarhanhoitoon on rutkasti enemmän aikaa. Tosin mun on kyl myönnettävä, etten ole tarttunut haravaan reiluun kuukauteen. Meillä on ollut niin kurjat ilmat, ettei ulkotyöt ole houkutelleet =)

      Poista