keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Jäähyväiset kesälle



Syysväsymys meinasi tehdä minusta sohvaperunan enkä olisi millään jaksanut hoitaa puutarhan syystöitä. Jouduin jakamaan työt kolmelle eri päivälle, jotta sain saateltua kasvimaani talviteloille. Vihdoista viimein sain kompostit tyhjennettyä ja niiden mullista nousi mieheni avustuksella uusi kukkapenkki takapihalle. Kasvimaan ja korokepenkit siivosin vanhoista nahistuneista kasvinvarsista ja kitkin suurimmat rikkaruohot. Samalla kylvin valkosipulit lavankauluspenkkiin, jotta en unohtaisi niitä. Hieman olisin voinut olla reippaampi puutarhuri ja hoitaa tekemättömät työt ajoissa, sillä yksi teekupillinen ei riittänyt sulattamaan sormiani tämän päiväisen kasvimaalla kyykkimisen jälkeen.

Naapurin isäntämme, Tohtori Sykerö kuten häntä kutsumme, harvensi kukkapenkkiään ja sain häneltä tulppaanien sipuleita. Joka kevät katselen kateellisena kuinka hänen suuret ja upeat tulppaaninsa kukkivat viikosta toiseen. Olen elätellyt toiveita, jos vaikka saisin joskus häneltä muutaman sipulin ja ilokseni sainkin niitä niin ison kipollisen, että ne riittivät kahteen penkkiin. Takapihan uuteen kukkapenkkiin kaivoin tulppaanien seuraksi narsisseja, mutta ne eivät luultavimmin kuki vielä ensi vuonna.

Keräsin kesällä kukkien siemenkotia talteen ja ripottelin jo osan villitulppaanien siemenistä maahan. Komeimmat siemenkodat kuuluvat liljoille, mutta en ole vielä uskaltanut kylvää niitä. Ajattelin esikasvattaa ne keväällä ja vasta sen jälkeen siirrän ne ulos. Minun tarvitsee kuitenkin vielä vähän opiskella lisää, sillä olen aina ostanut vain sipuleita kaupasta, enkä ole ennen lisännyt liljoja siemenistä. En haluaisi haaskata arvokkaita siemeniä. Kevätistutuksiin minulla on vielä kehäkukan ja amppelipetunioiden siemeniä. Harmikseni asterien siemeniä en saanut talteen.

Laitoimme tänäkin keväänä niin paljon maa-artisokkaa, että tänään nostin ensimmäiset mukulat maan uumenista. Tänäkin vuonna siitä riittää satoa sekä keväälle että syksylle. Keitän lauantaina iso kattilallisen maa-artisokkakeittoa ja pakastan taas osan keitoista talven varalle. Lisäksi ajattelin pakastaa osan maa-artisokista esikeitettynä ja saisin talvella tehdä kalan kanssa gratiinia tai vaikka pyrettä. Loput mukuloista jätän talveksi maahan ja ne ovat taas kevään ensimmäiset herkut puutarhasta. Maa-artisokka on aivan ihastuttava kasvi, kun sen säilyy maassa talven yli eikä sen varastointia tarvitse pohtia sen enempää. Toivottavasti vain matoset eivät syö kaikkia talven aikana.

Nyt saa talvi puolestani tulla. Tämä on niin vapauttava tunne, kun olen tehnyt viimeisetkin askareet puutarhassa ja seuraavan kerran kun poikamme menevät mummolaan päiväksi, minun ei tarvitse enää miettiä tekemättömiä puutarhatöitä vaan saan viettää ihan oikean vapaapäivän. Uskotteko, että odotan sitä päivää! Silloin en aio tehdä yhtikäs mitään! Se päivä on täynnä virkkausta, sohvalla köllimistä, hömppäohjelmia telkkarista ja teekupposia tai sitten suuntaan kirppiksille ja vietän siellä ihan koko päivän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti