torstai 13. maaliskuuta 2014

Huutokaupassa



Huutokaupan odottaminen on varmasti yhtä koukuttavaa kuin itse tapahtuma. Olen aina koko edeltävän viikon ennen huutokauppaa kuin kuumilla hiilillä. Odotan tulevaa levottomana ja jännittyneenä. Perhoset valtaavat vatsani kun katselen ennakkokuvia ja arvioin mahdollisia huutokohteita. Ketä olisi paikalla? Kuinka korkeaksi hinnat nousisivat? Kuinka monta päivää joudun syömään hernekeittoa, jos innostun taas huutamaan ylimääräistä?

Olin sunnuntaina Piijuskan järjestämässä Antiikki-, keräily- ja design huutokaupassa Viialassa. Odotin koko viikon tuota tapahtumaa kuin kuuta nousevaa. Edellisestä huutokaupasta oli komeasti yli puoli vuotta ja kaipasin jo sen tuomaa jännitystä.

Perhosparvi valtasi vatsanpohjani taas huutokauppa-aamuna. Pakkasin eväät ja käsityöni mukaan ja lähdin hyvissä ajoin kohti Viialaa. Olen kantapään kautta oppinut tarkistamaan mahdolliset huutokohteet ja saavuin hyvissä ajoin huutokauppahuoneelle. Paikalla oli tuttuja kasvoja. Huutokaupoissa tuntuu pyörivän loppujen lopuksi melko samat ihmiset. Osa heistä on keräilijöitä ja osa ostaa myydäkseen eteenpäin. Joukkoon mahtuu myös uteliaita sivustaseuraajia. Istuin ystävieni seuraan jännittyneenä odottamaan ensimmäisiä nuijan kopauksia.

Toivelistallani oli vanhoja leikkiautoja -30 ja -40 -luvuilta, mutta olin hieman aliarvioinut niiden arvon. Autojen hinnat karkasivat niin hurjiksi, ettei minun budjetillani ollut mitään mahdollisuuksia niihin. Helena Tynellin Pala-maljakot pääsivät jonkun toisen kotia koristamaan mutta sain minäkin edes jotain. Huusin itselleni kaksi Aladinin Amuletti-maljakkoa ja musiikkia.

Amuletit olivat minun huutolistani ykköset. Haaveilin jo viime kesänä huutokaupassa tuosta keltaisesta Amuletista mutta se oli rikki. Vaikka emalini ovat kuinka kolhuisia ja ruosteisia tahansa, lasitavaroiden kohdalla olen tarkka. Niiden on oltava virheettömiä. Toivottavasti en törmää tämän kommenttini jälkeen pikkuvikaiseen ja halpaan Päivänkukkaan. Tuskin pystyisin pitämään sormiani siitä erossa.

Amuletit olisin varmasti huutanut itselleni vaikka ne olisivat tulleet kuinka kalliiksi. Niiden hinta kuitenkin jäi sen verran sopiviksi, että kehtasin vielä kotona paljastaa sen. LP:t pääsevät vanhempieni kotiin siksi aikaa kunnes löydän levysoittimeemme neulan, jonka etsimistä en ole edes aloittanut vielä. Nyt on kevät ja mielessä on niin paljon muuta.





4 kommenttia:

  1. Aivan mahtava maljakko tuo keltainen, uskallatko paljastaa hintaa....? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen ja kirkas Amuletti olivat yhteishuudossa. Ihan niin edullisesti en niitä saanut, että kehtaisin paljastaa hintaa =)

      Poista
  2. Mummin taloa tyhjentäessä nappasin itselleni lasinkeräykseen menossa olleen kirkkaan Amuletin (samanlainen siis kuin tuo keltainen). Siinä on särö suuaukolla, mutta tärkeintähän on se, että muistan kuinka se aina oli mummilla hyllyssä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että otit Amuletin talteen <3 Vaikka en itse osta kuin ehjiä maljakoita, on minullakin tallessa äitini ja mummoni kolhuisetkin maljakot =)

      Poista