keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Inventaario

 
Miltä näyttää? Ihanalta eikö vain? Hymyilen joka kerta katsellessani näitä kuvia. Kirjastohuoneemme valtasi maanantaina värien ilotulitus. Mielenkiinnosta inventoin lankavarastoni ja kannoin vaatehuoneen uumenista kaikki lankalaatikot, nyssäkät ja pussukat. Kumosin ne lattialle, jotta pääsin kunnolla käsiksi lankavarastoihini. Niitä on kertynyt kohtuullisesti.

Osa langoista on mummoni ja anoppini peruja, osa on kirpputoreilta haalittuja ja loput olen ostanut huomaamattani kauppareissuilla. Osalla langoista on tunnearvoa. Huomasin muistelevani menneitä kun löysin käteeni peruskoulusta minulle jääneet langat. Nuorempana en voinut sietää kutomista ja yhdeksännen luokalla tehtävä villapaitani jäi tekemättä. Myöhemmin purin keskeneräisen tekeleeni ja säästin ruskeat ja harmaat langat. Siinä ne nyt ovat lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Löysin myös ihan ensimmäiset isoäidinneliöni. Aloitin virkkauksen pari vuotta sitten ja muistan vieläkin kuinka opettelin tekemään pylväitä. En ollut virkannut sitten peruskoulun ja lopulta jouduin katsomaan videon pätkän, jossa opetettiin kädestä pitäen kuinka pylväitä tehdään. Kuvassa päällimmäisenä on ihan ensimmäinen neliöni. Olen varmasti tehnyt ne liian isolla koukulla kun kädenjälkeni on niin löyhää. Minun on myönnettävä, että ruutujen värivalikoima on hieman erikoinen.


Ilokseni huomasin että olen hamstrannut myös samoja lankalaatuja. Novitan mohairlankaa olen ostanut kirppiksiltä niin paljon, että siitä voisi jo tehdäkin jotain. Ohutta Maxi-virkkauslankaa minulla on 400 g. Riittäisiköhän ne tunikaan? Tiedän mitä teen osasta langoista, mutta suurin osa odottaa vielä tarkoitustaan. Haluaisin virkata vilttejä, tunikoita, villapaitoja ja eläimiä, mutta kuinka ihmeessä ehdin kaiken tekemään? Olen hidas virkkaaja eikä aikaa ole muutenkaan paljoa. Virkkaan silloin kuin pojat nukkuvat päiväunia tai iltaisin ennen nukkumaan menoa. Aikani on rajallista, mutta niinhän se varmasti kaikilla on.




Kerätessäni lopuksi langat yhteiskuvaan, minun olisi tehnyt mieli tehdä niiden keskellä lankaenkeleitä samalla tavoin kuin lapset tekevät lumienkeleitä. Harmikseni minun oli kerättävä langat nopeasti piiloon, sillä voitte varmasti kuvitella kaksivuotiaan miehen alun riemua kun hän olisi herännyt päiväuniltaan ja nähnyt langat.

Ennen kuin pakkasin langat takaisin laatikoihin, punnasin lopuksi ne. Arvaatteko montako kiloa niitä on? Vanhalla vaa'alla karkeasti punnattuna, sain lankavarastoni painoksi 23,4 kiloa. Se on paljon vähemmän kuin oma painoni mutta melkein saman verran kuin lapseni yhteensä. Siinä on monta kiloa väriä ja iloa elämään.

4 kommenttia:

  1. Kylläpä siinä onkin lankavarastolla painoa! Mä en ole ihan yhtä paha hamsteri, mutta kyllä multakin pari laatikollista lankoja löytyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirppislankoja en voi vastustaa. Jos näkee "halvalla" myytävän lankoja, joita ehkä saattaisi joskus tarvita, eihän niitä nyt voi jättää ostamatta =)

      Poista
  2. "Lankoja on kertynyt kohtuullisesti" :DDD
    Mun neljä jemmakerää ei tunnu nyt missään..

    VastaaPoista