maanantai 10. helmikuuta 2014

Ihana päivä kirpulla



Minun piti kertoa teille ihan toisesta aiheesta, mutta mielessäni pyörii vain lauantainen kirppisreissu. Siitä ei ole kuin pari päivää kun mietin, etten ole pitkään aikaan löytänyt mitään ihmeellistä. Olen toki tehnyt sellaisia pieniä löytöjä jotka saavat hymyn huulille, mutta oikeat WAU-jutut, aarteiden aarteet ovat pysyneet piilossa pitkään.

Olin pitkästä aikaa käymässä Viialassa Parkin kirpputorilla. Parkki on muuten mukava kirpputori, mutta se on melko iso. Minun on myönnettävä, että minulla on jalat aina ihan poikki kun kierrän sen läpi. En kuitenkaan muista, että olisin ikinä lähtenyt sieltä tyhjin käsin kotiin. Tällä kertaa tein niin ihania löytöjä, että olen aivan haltioissani. Osaavatkohan aarteideni entiset omistajat kuvitellakaan, kuinka onnelliseksi heidän vanhat, tarpeettomat tavarat saivat minut?



Ensimmäiseksi se suurin ja mahtavin... PMK:n Kukkaverho! Mitä sanotte? Eikö ole ihana? Eihän minulla sille mitään käyttöä ole. Ainakaan tällä hetkellä en keksi mitään mihin sen laittaisin mutta en vain voinut vastustaa sitä. Verho roikkuu makuuhuoneemme ovessa vanhassa housuhenkarissa ja aamulla kun avaan silmäni, näen ensimmäisenä sen. Ei huono tapa aloittaa päivä, eihän?

 
Löysin myös kupariset rapu- ja kalavuuat. Tämä on hieman erikoista. Milloin olen ollut kuparin perään? Emalihan on ollut heikkouteni, ei kupari. Mutta samoin tavoin kuin verhon kanssa, en vain voi pitää näistä sormiani erossa. Juoksin koko lauantai-illan hipelöimässä ja sivelemässä vuokia. Vähän väliä kiersin vuuat kädessä ympäri keittiötämme mallaillen niille paikkaa. Mille seinälle ne tulisivat? Laitanko ne päällekkäin vai rinnakkain?



Fleecehuovat maksoivat kaksi euroa kappaleelta. Vihreän saan lastenhuoneeseen torkkupeitoksi ja vaaleanpunainen joutuu saksieni uhriksi. Esittelen teille myöhemmin mitä teen siitä.

Purkkeja, purkkeja, purkkeja... Vaikka en vieläkään tunnustaudu purkkikeräilijäksi, niitä on alkanut kertyä yllättävän paljon kotiimme. Mieheni laittoi keittiöömme hyllyn purkeille ja enää ne eivät mahdu edes yhdelle riville vaan ovat alkaneet kummasti kertyä kahteen riviin. Rakkaimmat laitan eteen ja taakse vähemmän rakkaat. Tietenkään en voi luopua edes niistä vähemmän rakkaista, en ainakaan vielä.


Ja vielä viimeisenä mutta ei yhtään vähäisimpänä, muki. Tiedättekö miksi tämä muki on minulle aarre? Tällaisesta samanlaisesta mukista alkoi Staffordshire Potteryn mukieni keräily aikoinaan. Niitä on tällä hetkellä muistaakseni 16 erilaista. Pikku hiljaa olen haalinut mukeja netin huutokaupoista ja ostoilmoitusten kautta. Tämä on ensimmäinen kerta kun löydän mukin kirpputorilta 80 sentillä. Pieni summa täydellisestä aamukahvimukista joka saa minut hymyilemään.




4 kommenttia:

  1. Kivoja löytöjä! Varsinkin tuo verho on upea. Täytyykin laittaa tuo kirppis muistiin, jos sinne jaksaisi joskus ajella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Suosittelen käymään Parkissa. Kirpputorin alakerrassahan toimii Piijuskan huutokauppahuone ;)

      Poista