VIRKATUT PITSISUKAT

Virkkasin itselleni pitsisukat, joiden ohjeen löysin vanhasta Novitan sukkalehdestä. Mallin nimi on Päiväunia ja ne virkataan Novitan Nalle-langasta. Ainoa Nalle-lanka, jota löysin varastoistani, oli isoäitini aarre, jossa oli Helsingin villakehräämön vyötteet. Ohjeen mukaan lankaa olisi pitänyt olla 150 grammaa, mutta ajattelin, että yksi kerä saa riittää. En tosin huomannut punnata kerää ja se olikin vajaa, joten 90 grammasta sain lyhytvartiset sukat.

Sukkien ohje on kirjoitettu 38/39 koolle, mutta jatkoin kuvioita sen verran, että sain sirot 40 koon sukat. Sukat virkattiin kärjestä alkaen ja ensimmäisiä sukkia virkatessa en huomannut, että kerroksenvaihtumiskohta siirtyy aina työn edetessä ja ensimmäisessä sukassa varsi lähti nilkasta sivulle sen sijaan, että olisi noussut ylös. Toista sukkaa virkatessa osasin jo varautua tähän ja siirryin kantapääaukkoa varten pari mallikertaa sivummalle. 

Nämä oli kolmannet sukat, jotka virkkasin ja kaikissa sukissa on erilainen kantapää. Näissä se virkattiin viimeiseksi kaventaen niin pitkään, että jäljellä oli pieni aukko, joka myöhemmin ommeltiin umpeen. Taisin lopettaa kaventamisen, kun jäljellä oli enää kuusi tai kahdeksan silmukkaa. Mallina Päiväuni-sukat ovat kauniit ja ihanan helpot virkata. Kuvion oppii melko nopeasti ulkoa ja sen jälkeen saakin katsella vaikka Netflixiä samalla, kun sukka syntyy melkein kuin itsestään. Taidan tehdä joskus vielä toiset, mutta hieman erivärisinä.


Jos haluat virkata sukat itsellesi, niin ohjeen niihin löydät Novitaknitsistä. Tässä linkki sukkaohjeeseen.

KANKAAN KUVIOINTIA

Olin viime kesänä Valkeakoski Opiston värjäys- ja kankaan kuviointikurssilla, jossa painetaan, maalataan, kuvioidaan ja värjätään kankaita ja lankoja teollisilla väreillä. Olikohan tämä nyt jo neljäs vuosi, kun osallistun tälle kolmen päivän värjäyskurssille. Kurssi järjestetään kerran vuodessa Toijalassa ja se on yksi vuoden kohokohdista, jonka suunnittelu alkaa hyvissä ajoin. Joka vuosi olen pyrkinyt opettelemaan uuden tekniikan ja tänä vuonna se oli vehnäjauhoreservi.

VEHNÄJAUHORESERVI

Reservillä tarkoitetaan sitä, että estetään värin tarttuminen tekstiiliin. Olen aikaisemmin jo tehnyt kemiallisen reservin, jossa estin värin tarttumisen sitruunahapon avulla. Tänä vuonna halusin opetella vehnäjauhoreservin, joka on yksi värjäyskurssien suosituimmista kankaankuviointitavoista. Pohjakankaana käytin viime kesänä värjäämääni isoa pellavakangasta.

Levitin kuivalle kankaalle ensin vehnäjauhosta ja vedestä sotketun vellin, joka sai kuivua vuorokauden. Kun vehnäjauhovelli oli kuiva kuin korppu kankaalla, rusersin kankaan kasaan, jolloin kuiva vehnäjäuho lohkeili ja mureni paikka paikoin. Levitin kankaalle mustan reaktiivipainopastan, joka valui halkeamia pitkin värjäten kankaan. Annoin värin kuivua yön yli, jonka jälkeen höyrytin kankaan höyryttimessä ja raavin kittilastalla vehnäjauhot pois ja pesin kankaan.

Lopputuloksena on aivan uskomattoman upea kangas, jossa risteilee mustia juovia. Vielä en ole keksinyt, että mitä tästä tekisin. Jostain syystä halusin kankaasta vihreän silloin pari vuotta sitten, mutta nyt se ei enää tunnu omalta. Voi olla, että näet tämän kuitenkin vielä mekkona päälläni.

SHIBORI

Olen tainnut värjätä joka vuosi shiboreita ja tämän tein samaan tapaan kuin vuosi takaperin vihreän pellavakankaan. Rutistin kastellun ja lingotun pellavakankaan isoksi kakuksi ja sidoin sen löyhästi. Laitoin kankaan kattilan pohjalle ja kaadoin päälle vettä sen verran, että kangas juuri ja juuri peittyi.  Kaadoin turkoosin ja punaisen väriliemen kankaan päälle, enkä enää sen jälkeen koskenut kankaaseen. Vähässä vedessä värit sekoittuivat  kuvioiden kankaan ihanan epätasaisesti.


Sain niin upean kankaan, ettei toista ole! Pidän tästä vielä enemmän kuin edellisestä vihreästä pellavasta. Tästä tulen ihan ehdottomasti ompelemaan itselleni pellavamekon! En vain ole keksinyt vielä sopivaa mallia. Mekkotehtaan Aino olisi takuuvarma valinta, mutta tahtoisin tehdä tällä kertaa jonkun toisen kuten Kässäkerho Pom Pomin Monday-mekon. Jos tiedät jonkun ihanan mallin, kerrothan!

SHIBORI 2

Tämä kaunis sini-valkoinen puuvillakangas on myös shibori. Sen kuvio on tehty rullaamalla kangas köyden ympärille ja värjäämällä se reaktiivivärillä. Pidän kankaasta valtavasti, mutta kangas oli ehkä turhan napakasti taiteltu, sillä toiseen päähän kankaasta ei tarttunut värit kunnolla. Tästä haluaisin tehdä itselleni paitamekon, jota voisin pitää legginssien kanssa. En ole tosin varma, että riittääkö kangas siihen ja varsinkin kun väri ei ole tasainen, niin kaavojen sovittaminen voi olla haastavaa. Pidän kuitenkin kuviosta niin paljon, että saatan tehdä ensi kesänä itselleni uuden kankaan samalla tekniikalla.

KASTO-SEISOTUS -MENETELMÄ

Kuvioin itselleni valmiin viskoosipaidan kasto-seisotus -menetelmällä, joka oli minulle aivan uusi värjäysmenetelmä. Kiersin ensin paidan haarukan avulla spiraaliksi ja sen päälle kaadoin voimakkaasti alkalisen väriliemen. Sen ei annettu vaikuttaa kuin muutaman minuutin kun se jo huuhdeltiin pois. Liemessä oli reaktiivivärien lisäksi mm. lipeää, jonka vuoksi menetelmä ei ollut sieltä lemppareistani, mutta se oli mielenkiintoista kokeilla. Tuloksena on kaunis paita, jota olen pitänyt ihan valtavasti!

Kankaiden kuvaus osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kuvittelin, että saan ne helposti kuvattua aitaa vasten, mutta järven rannalla tuuli kuitenkin niin kovaa, että selvisin kuin ihmeen kaupalla ilman, että kankaat lensivät järveen. Nyt minun pitää enää ottaa itseäni niskasta kiinni, että alan ommella näitä kankaita ennen seuraavaa kurssia.

Jos haluat nähdä toissa kesän värjäykset, löydät siitä kertovan postauksen täältä: Kesän 2018 värjäyskurssin satoa

VIRKATTU KUKKARONKEHYSPUSSUKKA

Virkkauskurssien pitäminen on yksi parhaimpia asioita, mitä elämässäni on parin viime vuoden aikana tapahtunut! Olen kurssien myötä tavannut ihania ihmisiä sekä tutustunut uusiin virkkaustekniikoihin ja silmukoihin. Viimeisimpänä tutustuin Star Stitch -silmukkaan eli vapaasti suomennettuna tähtisilmukkaan. Yksi virkkauskurssilaiseni halusi virkata sillä itselleen pussukan ja varmistuakseni, että osaan neuvoa häntä, virkkasin itselleni pussukan, johon kiinnitin kukkaronkehyksen.

Virkkasin pussukan Dropsin Muskat -puuvillalangalla, jota kului n. 37 grammaa. Kun pussi oli valmis ja langat päätelty, ompelin siihen puuvillakankaasta vuoren ja ompelin sen piilopistoin kiinni pussin suuhun. Litistin pussukan reunan silitysraudalla litteäksi, jotta se mahtui vaivatta kukkaronkehyksen sisään. Tämän jälkeen harsin ensin kehyksen paikoilleen ja vasta sen jälkeen ompelin sen kiinni ompelulangalla. Pari kertaa jouduin korjaamaan kehystä, että sain sen suoraan.

Olen ollut kuukauden päivät koulussa ilman penaalia, mutta nyt saan kynäni repun sivutaskusta pois, kun pussukasta tulee oiva penaali. Pidin star stitch -silmukasta ja sen virkkauksesta. Se on äärimmäisen kaunis ja sillä tuli ihanan muhkea pinta. Pussukka on melko paksu, vaikka siinä ei ole muuta vuorta kuin ohut puuvillakangas. Star stitch silmukkalla saisi virkattua mainiosti vaikka kämmekkäät tai tablettikotelon.

Kukkaronkehyksen tilasin Ompelijan maailmasta ja sain sen postin kautta parissa päivässä. Kehystä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että sen reunojen on oltava niin avoimet, että sen sisään mahtuu paksusta puuvillalangasta virkattu reuna ja vielä puuvillakankainen vuori. Itse virkkasin star stitch -silmukat Sarah Hazellin Virkkausmallien käsikirjan ohjeilla (malli 100), mutta hyvät ohjeet silmukoiden virkkaukseen löydät Eilen Tein -blogista (tässä linkki) ja  kukkaron kehyksen ompeluun löydät Unikuun Terapiahuone -blogista (tässä linkki).

   

Kuvien ihana kalenteri on Katie Daisyn kalenteri vuodelle 2020, jonka saan pian käyttöön! Katie Daisy on amerikkainen taitelija, jonka töihin voit tutustua esimerkiksi Instagramissa. Tässä linkki.

KUDOTTU TALVIRUUTU-HUOPA

Kudoin tänä syksynä kansalaisopiston kangaspuilla toisen huopani. Mallin nimi on Talviruutu ja sen ohje on julkaistu Loimien Lomassa -lehdessä nro. 02/2004. Huovan loimilangat on Tekstiiliteollisuuden villaa ja kuteena käytin viime kesänä värjäämiäni seiskaveikkoja. Lankojen kauniit sinivihreät sävyt on saatu sinisistä lupiinin kukista pitämällä värjäyslämpötila alle 50 asteen.

Huovan sidoksena on nastallinen, joka kudotaan 6 varrella ja polkusella. Kudoin aina yhtä kuviota n. 12.5 cm, jonka jälkeen vaihdoin kuviota ja väriä. Hieman tiheyden pitämisessä oli haasteita, mutta onneksi suurin osa epätasaisuuksista hävisi, kun otin huovan pois puista. Kuviossa on joka toinen rivi palttinaa ja joka toinen kuviollista. En aluksi huomannut, että keskellä kuviota tehdyt langanjatkot olisi pitänyt ajoittaa aina palttinakerroksille, jolloin jatkokohdat eivät näy vaan ne hukkuvat huovan kuvioon. Sain tehdä vähän ylimääräistä työtä, kun siistin huopaa vielä jälkikäteen.

Malli oli aivan ihana kutoa ja se valmistui melkein huomaamatta. Huovasta tuli hieman pienempi (n.115 cm x n.140 cm) kuin mitä suunnittelin, koska lankani eivät olisi riittäneet pidempään. Huovan yhteen ruuturiviin hupeni aina yli 30 grammaa lankaa, joten en saanut kudottua sitä kuin 13 kerrosta. Muuten olisin joutunut tekemään puolikkaita ruutuja. Kaiken kaikkiaan kudelankaa kului yli 400 grammaa. Kun huopa oli valmis ja pois puista, pyörittelin vielä päihin hapsut.

Edellisen huovan kutomisesta ehti vierähtää pari vuotta ja se oli aivan liian pitkä tauko villan kutomisessa. Työhön ryhtyessä minulla oli sellainen tunne, etten ole koskaan ennen istunut kangaspuiden takana ja jouduin hetken keräämään ajatuksiani, että mitä villan kutomisessa pitikään muistaa. Onneksi apunani oli kutomon rautarouvat, jotka aina neuvovat minua, kun minulla menee sormi suuhun.

Lupiinin sinisen värin valonkesto ei ole kovin hyvä ja jouduin hetken miettimään, että uskallanko käyttää sillä värjättyjä lankoja lahjaksi annettavaan työhön. Rohkenin kuitenkin käyttää  niitä, koska sininen väri on pysynyt virkkaamassani  Kalevala Calissa jo kolme vuotta. Vaikka Talviruutuni sopiikin kuin nenä päähän Kalevala Calini kanssa, matkaa tämä kaunis huopa äidilleni. Ensimmäisen huopani kudoin isälleni, joten nyt oli äidin vuoro.

Lisää lupiinin kukilla värjäämisestä löydät täältä: Sinistä lupiinin kukilla.
Aikaisemmin kutomani Hilma-huovan löydät täältä: Kudottu Hilma-huopa.

  

TUNIKA ISOÄIDINNELIÖISTÄ

Isoäidinneliöistä koottu tunikani on vihdoin valmis! Aloitin virkkauksen jo alkukesästä ja tein sitä läpi kesän, milloin junassa, leikkipuistoissa, uimarannoilla, kotisohvalla Doc Martinin seurassa ja milloin missäkin. Halusin saada tunikan elokuiseen opettajakokoukseen päälleni, mutta hurjasta loppukiristä huolimatta en saanut sitä ajoissa valmiiksi. Petyin siitä niin paljon, että tunika seisoi hetken sivussa ennen kuin ryhdistäydyin ja jatkoin sen virkkausta. Ehkäpä tällä oli kuitenkin tarkoitus, sillä alun perin suunnittelemani tunika olisi ollut paljon lyhyempi ja siinä oli paljon isommat kädentiet. Se ei varmastikaan olisi ollut näin ihana!

Ennen työhön ryhtymistä selasin nettiä ja tutkin millaisia isoäidinneliöpaitoja ja -tunikoita on tehty ja ihastuin paitaan, jossa oli v-kaulus ja neliöt ovat juuri näin kärjellään. Halusin, että tunikani neliöt ovat nimenomaan pieniä vaikka tiesin sen tuovan lisähommia. Virkkasin tunikaa varten 139 isoäidinneliötä ja 27 kpl puolikasta isoäidinneliötä. Palat on yhdistetty toisiinsa samalla kun virkkasin neljättä kerrosta. Käytin kaavana aikaisemmin virkkaamaani kukkatunikaa ja samoin kuin siinä, tätäkään ei ole muotoiltu sivuilta vaan tunika on suora putki. Jotta pystyn istumaan se päällä, tein sivusaumoihin n. 20 cm halkiot.

Tunika on virkattu Drops Designin Safran -puuvillalangasta, josta virkkasin myös edellisen tunikani. Väreiksi valitsin vadelman (13), persikan (12), keltaisen (10) ja yhdistämiseen mustan (16). Osa langoista on eri värierää, mutta eron huomaa vain todella tarkkasilmäinen. Olin taas niin ajattelematon, etten huomannut merkitä ylös, miten paljon kutakin väriä kului, mutta postauksen lopusta löydät niistä arvion. Kaiken kaikkiaan lankaa meni 470 grammaa.

Tunikan neliöiden ja kolmioiden virkkaaminen oli lasten leikkiä verrattuna siihen päättelyurakkaan, mikä tässä oli vastassa. En koskaan päättele isoäidinneliöitä virkatessa, joten en tehnyt sitä tälläkään kertaa. Jokainen langan pätkä, joita arviolta oli pitkälle yli 1000, on ommeltu neulalla. Koska kyseessä on vaate, jota pidetään ja pestään, on se myös pääteltävä hyvin. Kun olin selvinnyt päättelystä kunnialla, pingoitin tunikan lasten vaahtomuovisen lattiapalapelin päällä ja suihkuttelin sen kosteaksi kauttaaltaan. Tunika sai kuivua palapelin päällä rauhassa pari päivää.

En uskaltanut käyttää tunikaa ennen kuin se on kuvattu ja esitelty täällä, etten sotke tai riko sitä ennen. Oli upea tunne, kun sain pukea paidan päälleni tänä aamuna ensimmäistä kertaa ja lähteä pitämään virkkaustuntia. Tämä oli kolmas virkkaamani vaate eikä takuulla viimeinen! Kannan tätä, kuten muitakin itse tekemiäni vaatteita, suurella ylpeydellä.

Käytetyt värit ja arvio langanmenekistä:

 Drops Designin Safran yht. 470 g

Vadelma (13) n. 130 g

Persikka (12) n. 80 g, 

Keltainen (10) n. 60 g

Musta (16) n. 200 g

KASVIVÄRJÄYSKURSSIN SATOA

Olen muutaman vuoden värjännyt kasveilla kotosalla, mutta osallistuin viime kesänä ensimmäistä kertaa Valkeakoski Opiston Väriä Luonnosta -kurssille. Oikeastaan kurssi oli kolmen päivän kasvivärjäysleiri Rauttun majalla, Sääksmäen kauniissa kulttuurimaisemassa. Kurssilla värjättiin ja kuvioitiin lankoja ja kankaita saaden mitä ihmeellisempiä värielämyksiä. Kurssin opettajana toimi tekstiiliopettaja ja -taitelija Maarit Humalajärvi, jolla on neljänkymmenen vuoden kokemus kasvivärjäyksestä.

Värjäsimme kurssilla yli 20 eri värikasvilla, joista osasta otettiin useampi väri. Joukossa oli tuttuja kasveja mm. keltasipulia ja punasipulia, mutta myös sellaisia, joilla en usko värjääväni kotona esim. kuusen ja tuomen kuorta sekä jalopähkinää. Kurssilla värjätty värikirjo oli niin suuri, että vastaavan määrän värjääminen kotona yksin olisi valtava työ. Lisäksi tutustuin kerralla kasveihin, jotka tiedän jatkossa jättää kasvamaan. Ymmärrät varmasti, etten minäkään voi pitää ihan kaikista sävyistä.
 

Jokainen kurssilainen keräsi yhtä ennalta sovittua värikasvia ja itse keräsin kurssia varten 10 kiloa lupiinin lehtiä ja varsia, koska lupiinihan on lempparivärjäyskasvini. En kuitenkaan ole koskaan värjännyt sillä elokuussa, joten oli melkoinen pettymys saada haljua valjua keltaista aikaisempien kirkkaan keltaisten sävyjen sijaan. Opinpahan tästä taas uuden läksyn. On tosiaan merkitystä, milloin kerään kasvit!

Värjäsin arviolta pari kiloa Pirtin Kehräämön kakkoslaadun villaa ja seiskaveikkaa. Ihan kaikki värjäykset eivät valitettavasti onnistuneet, koska taisin sekoittaa pesemättömät ja pestyt villat ja osassa villoistani oli vielä rasvaa. Epäonnistumisista huolimatta ne onnistuneet värjäykset olivat sitäkin upeampia. Sain kauniita ja pehmeitä sävyjä, joita ei kauppojen hyllyiltä löydy. Punaisen, oranssin ja ruskean sävyistä saan jo varmasti virkattua villatakin, jota olen suunnittellut pitkään!

Perusvilla- ja sukkalankojen lisäksi värjäsin itselleni värikartat. Tein pieniä vyyhtejä, joissa on pätkä puuvillaa, silkkiä, pellavaa, merinoa, alpakkaa ja erilaisia villalaatuja. Värikartoista näkee hienosti sen, miten erilailla värit tarttuvat eri kuituihin. Mielenkiintoisinta oli se, miten Dropsin Extra Fine Merino upeasti imi värejä - aivan uskomatonta. Talven aikana minun pitäisi purkaa vyyhdit ja tehdä värikartoista kortit, jotka saan säilyttää hamaan tulevaisuuteen.

Värjäyskurssille osallistuminen oli monipuolinen kokemus. Erilaisten tekniikoiden ja värikasvien lisäksi opin myös työskentelystä leiriolosuhteissa. Kotona juoksevan veden lähellä ja pieniä määriä värjätessä ei tarvitse miettiä kaikkea sitä mikä tuli vastaan leirioloissa. Kotona lankoja ei tarvitse jäähdytellä, jotta ne voi huuhdella järvivedellä, kun jätän langat monesti yöksi liemiin tai käytän tarvittaessa hanasta kuumaa vettä. Lisäksi kurssilla pääsi näkemään muiden kurssilaisten värjäystuloksia eri kuituihin kuten kameli-, opossumi- ja laamalankoihin sekä eri värisiin pohjiin, joten sain omien värjäyskokemusten lisäksi oppia myös toisten kokemuksista.

Suosittelen osallistumaan paikallisen kansalaisopiston värjäyskurssille, jos se on vain mahdollista. Kurssilta saat mukaasi paljon muutakin kuin vain kauniita lankoja ja kankaita. Itse olen jo varannut paikan ensi kesän värjäysleirille. Minulla on vuosi aikaa käyttää nämä ja aikaisemmin värjäämäni väriherkut!