TUNIKA ISOÄIDINNELIÖISTÄ

Isoäidinneliöistä koottu tunikani on vihdoin valmis! Aloitin virkkauksen jo alkukesästä ja tein sitä läpi kesän, milloin junassa, leikkipuistoissa, uimarannoilla, kotisohvalla Doc Martinin seurassa ja milloin missäkin. Halusin saada tunikan elokuiseen opettajakokoukseen päälleni, mutta hurjasta loppukiristä huolimatta en saanut sitä ajoissa valmiiksi. Petyin siitä niin paljon, että tunika seisoi hetken sivussa ennen kuin ryhdistäydyin ja jatkoin sen virkkausta. Ehkäpä tällä oli kuitenkin tarkoitus, sillä alun perin suunnittelemani tunika olisi ollut paljon lyhyempi ja siinä oli paljon isommat kädentiet. Se ei varmastikaan olisi ollut näin ihana!

Ennen työhön ryhtymistä selasin nettiä ja tutkin millaisia isoäidinneliöpaitoja ja -tunikoita on tehty ja ihastuin paitaan, jossa oli v-kaulus ja neliöt ovat juuri näin kärjellään. Halusin, että tunikani neliöt ovat nimenomaan pieniä vaikka tiesin sen tuovan lisähommia. Virkkasin tunikaa varten 139 isoäidinneliötä ja 27 kpl puolikasta isoäidinneliötä. Palat on yhdistetty toisiinsa samalla kun virkkasin neljättä kerrosta. Käytin kaavana aikaisemmin virkkaamaani kukkatunikaa ja samoin kuin siinä, tätäkään ei ole muotoiltu sivuilta vaan tunika on suora putki. Jotta pystyn istumaan se päällä, tein sivusaumoihin n. 20 cm halkiot.

Tunika on virkattu Drops Designin Safran -puuvillalangasta, josta virkkasin myös edellisen tunikani. Väreiksi valitsin vadelman (13), persikan (12), keltaisen (10) ja yhdistämiseen mustan (16). Osa langoista on eri värierää, mutta eron huomaa vain todella tarkkasilmäinen. Olin taas niin ajattelematon, etten huomannut merkitä ylös, miten paljon kutakin väriä kului, mutta postauksen lopusta löydät niistä arvion. Kaiken kaikkiaan lankaa meni 470 grammaa.

Tunikan neliöiden ja kolmioiden virkkaaminen oli lasten leikkiä verrattuna siihen päättelyurakkaan, mikä tässä oli vastassa. En koskaan päättele isoäidinneliöitä virkatessa, joten en tehnyt sitä tälläkään kertaa. Jokainen langan pätkä, joita arviolta oli pitkälle yli 1000, on ommeltu neulalla. Koska kyseessä on vaate, jota pidetään ja pestään, on se myös pääteltävä hyvin. Kun olin selvinnyt päättelystä kunnialla, pingoitin tunikan lasten vaahtomuovisen lattiapalapelin päällä ja suihkuttelin sen kosteaksi kauttaaltaan. Tunika sai kuivua palapelin päällä rauhassa pari päivää.

En uskaltanut käyttää tunikaa ennen kuin se on kuvattu ja esitelty täällä, etten sotke tai riko sitä ennen. Oli upea tunne, kun sain pukea paidan päälleni tänä aamuna ensimmäistä kertaa ja lähteä pitämään virkkaustuntia. Tämä oli kolmas virkkaamani vaate eikä takuulla viimeinen! Kannan tätä, kuten muitakin itse tekemiäni vaatteita, suurella ylpeydellä.

Käytetyt värit ja arvio langanmenekistä:

 Drops Designin Safran yht. 470 g

Vadelma (13) n. 130 g

Persikka (12) n. 80 g, 

Keltainen (10) n. 60 g

Musta (16) n. 200 g

KASVIVÄRJÄYSKURSSIN SATOA

Olen muutaman vuoden värjännyt kasveilla kotosalla, mutta osallistuin viime kesänä ensimmäistä kertaa Valkeakoski Opiston Väriä Luonnosta -kurssille. Oikeastaan kurssi oli kolmen päivän kasvivärjäysleiri Rauttun majalla, Sääksmäen kauniissa kulttuurimaisemassa. Kurssilla värjättiin ja kuvioitiin lankoja ja kankaita saaden mitä ihmeellisempiä värielämyksiä. Kurssin opettajana toimi tekstiiliopettaja ja -taitelija Maarit Humalajärvi, jolla on neljänkymmenen vuoden kokemus kasvivärjäyksestä.

Värjäsimme kurssilla yli 20 eri värikasvilla, joista osasta otettiin useampi väri. Joukossa oli tuttuja kasveja mm. keltasipulia ja punasipulia, mutta myös sellaisia, joilla en usko värjääväni kotona esim. kuusen ja tuomen kuorta sekä jalopähkinää. Kurssilla värjätty värikirjo oli niin suuri, että vastaavan määrän värjääminen kotona yksin olisi valtava työ. Lisäksi tutustuin kerralla kasveihin, jotka tiedän jatkossa jättää kasvamaan. Ymmärrät varmasti, etten minäkään voi pitää ihan kaikista sävyistä.
 

Jokainen kurssilainen keräsi yhtä ennalta sovittua värikasvia ja itse keräsin kurssia varten 10 kiloa lupiinin lehtiä ja varsia, koska lupiinihan on lempparivärjäyskasvini. En kuitenkaan ole koskaan värjännyt sillä elokuussa, joten oli melkoinen pettymys saada haljua valjua keltaista aikaisempien kirkkaan keltaisten sävyjen sijaan. Opinpahan tästä taas uuden läksyn. On tosiaan merkitystä, milloin kerään kasvit!

Värjäsin arviolta pari kiloa Pirtin Kehräämön kakkoslaadun villaa ja seiskaveikkaa. Ihan kaikki värjäykset eivät valitettavasti onnistuneet, koska taisin sekoittaa pesemättömät ja pestyt villat ja osassa villoistani oli vielä rasvaa. Epäonnistumisista huolimatta ne onnistuneet värjäykset olivat sitäkin upeampia. Sain kauniita ja pehmeitä sävyjä, joita ei kauppojen hyllyiltä löydy. Punaisen, oranssin ja ruskean sävyistä saan jo varmasti virkattua villatakin, jota olen suunnittellut pitkään!

Perusvilla- ja sukkalankojen lisäksi värjäsin itselleni värikartat. Tein pieniä vyyhtejä, joissa on pätkä puuvillaa, silkkiä, pellavaa, merinoa, alpakkaa ja erilaisia villalaatuja. Värikartoista näkee hienosti sen, miten erilailla värit tarttuvat eri kuituihin. Mielenkiintoisinta oli se, miten Dropsin Extra Fine Merino upeasti imi värejä - aivan uskomatonta. Talven aikana minun pitäisi purkaa vyyhdit ja tehdä värikartoista kortit, jotka saan säilyttää hamaan tulevaisuuteen.

Värjäyskurssille osallistuminen oli monipuolinen kokemus. Erilaisten tekniikoiden ja värikasvien lisäksi opin myös työskentelystä leiriolosuhteissa. Kotona juoksevan veden lähellä ja pieniä määriä värjätessä ei tarvitse miettiä kaikkea sitä mikä tuli vastaan leirioloissa. Kotona lankoja ei tarvitse jäähdytellä, jotta ne voi huuhdella järvivedellä, kun jätän langat monesti yöksi liemiin tai käytän tarvittaessa hanasta kuumaa vettä. Lisäksi kurssilla pääsi näkemään muiden kurssilaisten värjäystuloksia eri kuituihin kuten kameli-, opossumi- ja laamalankoihin sekä eri värisiin pohjiin, joten sain omien värjäyskokemusten lisäksi oppia myös toisten kokemuksista.

Suosittelen osallistumaan paikallisen kansalaisopiston värjäyskurssille, jos se on vain mahdollista. Kurssilta saat mukaasi paljon muutakin kuin vain kauniita lankoja ja kankaita. Itse olen jo varannut paikan ensi kesän värjäysleirille. Minulla on vuosi aikaa käyttää nämä ja aikaisemmin värjäämäni väriherkut!

VIRKATUT TUMPUT KASVIVÄRJÄTYISTÄ LANGOISTA

Hei pitkästä aikaa! Mitä kuuluu? Pahoitteluni, että lomani kesti paljon pidempään kuin piti. Minulla on ollut niin monta rautaa tulessa, että valitettavasti blogini jäi kiireiden jalkoihin. Kesä ja syksy on mennyt virkkauksien, värjäyksien ja kudontojen parissa.  Elokuussa pidin ensimmäisen värjäyskurssini, virkkauskurssini alkoivat elo-syyskuun vaihteessa ja pari viikkoa sitten aloitin itse kudonnan artesaanin opinnot (ihan totta!).

Pitkän lomailun aikana ehdin onneksi saada virkkauksia myös valmiiksi. Jaoin keväällä somessa Kotivinkin tumppuohjeen ja ihastuin malliin niin paljon, että virkkasin niitä parit. Toisissa tumpuissa on lankana Pirtin Kehräämön kakkoslaadun villa, jonka olen värjännyt sinipuulla ja punasipulilla. Ohjeessa oli neulottu ranneke, mutta koska neulonta ei ole vahvuutena, virkkasin rannekkeen kiinteillä silmukoilla. Koska lanka oli ohuempaa kuin ohjeen lanka, tein alkuun 36 silmukan sijaan 44 silmukkaa eli kuvio toistuu 11 kertaa. Nämä kauniit lapaset annan ukkokullalle.

Virkkasin samalla mallilla myös toiset tumput. Vihreä-keltaiset tumput virkkasin punasipulilla värjäystä Pirtin kehräämön villasta (ihan ykköslaatua tämä) ja lupiinin lehdillä värjätystä seiskaveikasta. Koska lanka oli niin paljon paksumpaa, kuvittelin, että ohjeen silmukkamäärillä ja isommalla koukulla tumpuista tulisi reilumman kokoiset. Tumpuista tuli käsiini sopivat, mutta peukaloon jouduin lisäämään pylväitä, jotta se ei puristaisi. Nämä lapaset virkkasin EHYT ry:n lapaskeräykseen.

EHYT ry järjestää kolmannen kerran Auta asunnotonta - lahjoita lapaset - kampanjan. Kampanjaan lahjoitetut lapaset jaetaan Asunnottomien yön tapahtumissa 17.10. Olisin jo viime vuonna halunnut osallistua tapahtumaan, mutta en ehtinyt, joten nyt minulla on super hyvä mieli osallistumisesta. Olisi ollut vielä hienompaa, jos olisin ehtinyt tehdä useamman parin, mutta olen tästä yhdestäkin parista niin iloinen. Lisää EHYT ry:n kampanjasta voit lukea täältä: EHYT ry:n sivuille.

Koska koulu vie varmasti suurimman osan ajastani, päivitystahtini saattaa hieman vaihdella jatkossa. Yritän kuitenkin parhaani ja päivitän blogiani niin tiuhaan kuin suinkin mahdollista. Viime kesältä on esittelemättä paljon värjäyksiä, kudontoja ja virkattu tunika. Super ihanaa ja värikästä syksyä sinulle! Onpa ihanaa olla taas täällä!

Näiden kauniiden, virkattujen tumppujen ohjeen löydät täältä: Meillä kotona -sivustolle.

Sydämellinen kiitos ystävälleni, että sain hänet käsimallikseni!

VIRKATTU SELKÄREPPU

En enää muista kuinka kauan olen suunnitellut selkärepun virkkausta. Ainakin pari vuotta, ehkä kolme? Tänä keväänä sen virkkaus alkoi tulla ajankohtaiseksi, kun vanha selkäreppuni alkoi revetä liitoksistaan. Tarvitsen reppua varsinkin kesäisin paljon, kun reissaamme poikien kanssa Tampereelle viikottain ja vilkkaiden poikien kanssa minulla on oltava kädet vapaana. Repussa kulkee mukana aina vesipullo, eväät ja tietysti se tärkein, kässäpussi!

 

Repussa on vetuketjullinen sivutasku ja nepparilla kiinnitettävä läppä, joka peittää nyörillä kiristettävän suuaukon. Reppu on koottu 79 isoäidinneliöistä, jotka yhdistin toisiinsa samalla, kun virkkasin viimeistä kerrosta. Repun pohja on kaksinkertaisella langalla virkattu soikio. Olkahihnojen isoäidinneliöiden alle ompelin maton kanttausnauhan, joka estää olkahihnoja venymästä. Olkahihnat saa säädettyä. Ne jatkuvat nauhalla, joka pujotetaan repun alareunasta tulevien D-lenkkien läpi. Repun kantokahvana on kaksinkerroin taiteltu maton kanttausnauha.

Koko reppu on vuoritettu puuvillakankaalla. Ompelin vuoren koneella ja kiinnitin sen käsin laukun reunoihin. Suuaukkoon vasaroin metallirenkaat, joissa kulkee puuvillainen nyöri. Vuori tekee repusta siistin ja ryhdikkään. Se myös varmistaa, ettei repusta pääse mitään karkuteille. Vetuketjulla suljettavan sivutaskun vuoren ompelussa meinasin nyrjäyttää aivoni, mutta ihmeekseni selvisin siitäkin.

Reppu on virkattu Dropsin Muskatista nelosen koukulla. Muskat on egyptiläistä merseroitua puuvillaa, jossa on aivan mieletön värivalikoima. Kauniiden värien lisäksi se on kestävää, jonka vuoksi valitsin sen juuri tähän työhön. Lankamenekkiä en huomannut merkitä, enkä muistanut punnata reppua ennen vuoren kiinnitystä, joten en osaa varmaksi sanoa, että paljonko lankaa meni.

Repun virkkaus osoittautui niin vaikeaksi, että välillä tuntui, etten saa sitä ikinä valmiiksi. Isoäidinneliöt virkattuani jouduin koko ajan miettimään, että mitä yhdistän ja missä vaiheessa. Miten laitan nauhat ja kuinka ompelen vuoren. Lopputulos oli kuitenkin kaikkien niiden lukuisten purkaamisten arvoista! Sain repun, jonka tunnistan omakseni ja jollaista ei ihan heti toista kävele vastaan. Ainoa mikä minua harmittaa on se, että miksi en huomannut tehdä repun läppään taskua. Se olisi sopinut siihen niin hyvin.


On taas se aika, kun vetäydyn blogista takavasemmalle. Kesä on niin lyhyt ja kaunis, etten halua menettää siitä hetkeäkään. Värjäilen, virkkaan ja seikkailen pikkuväen kanssa kuukauden päivät ja palaan elokuun puolella! Mukavaa kesää sinulle ja paljon aurinkoisia päiviä!

VÄRIKÄSTÄ VIRKKAUSTA -KURSSIT SYKSY 2019 JA KEVÄT 2020

Opetan virkkausta Valkeakoski-Opistossa ja pidän opettamisesta valtavasti. Mielestäni on upeaa, kun pääsen jakamaan osaamistani ja saan nähdä kurssilaisten onnistumisen iloa. Olen onnekas, kun saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan ja yritän aina tehdä kaikkeni, että kurssilaiseni saavat kaiken hyödyn irti. Olen saanut paljon positiivista palautetta kursseistani ja innolla odotan uutta lukukautta ja uusia kursseja.


Tulevana syksynä kurssini alkavat taas kolmella paikkakunnalla: Valkeakoskella, Urjalassa ja Toijalassa. Kaikki virkkauskurssini sopivat kaiken ikäisille ja niin vasta-alkajille kuin kokeneemmille virkkaajille. Jokainen kurssilainen virkkaa omien taitojensa ja tarpeidensa mukaan. Et tarvitse kurssille muuta kuin langat ja koukun ja avoimen mielen.  Autan kurssilaisia ideoinnissa ja työnsuunnittelussa, sekä opastan ohjeiden ja silmukoiden kanssa.

Kursseillani saat tehdä juuri niitä töitä kuin haluat! Jokaisella kursseilla on aiheet, mutta voit virkata sisustuskurssilla vaikka pipoja, jos niin haluat! Vaikka kurssit ovat nimeltään Värikästä virkkausta -kursseja, voit tehdä juuri sen värisiä töitä kuin haluat! Löydät tarkemmat kurssitiedot, kun selaat sivua alas.

Kurssit ovat osana Valkeakoski-Opiston kurssitarjontaa ja niille voi ilmoittautua Valkeakoski-Opiston sivuilla. Kurssin kohdalla on aina linkki, mistä pääset ilmoittautumaan. Olisi hienoa nähdä sinut kurssilla, joten tervetuloa mukaan! Valkeakoski-Opiston muuhun kurssitarjontaan voit tutustua tästä.
  

SYKSY 2019

JÄMÄLANKAKURSSI  - AKAA/TOIJALA

Kurssilla hyödynnetään kaappien lanka-aarteita, joista loihditaan niin päälle pantavaa kuin käyttöön tai sisutukseen sopivaa. 

Kurssipäivät

Ke 11.9. klo 17.30-20:00 (info)
Ke 25.9. klo 17.30-20:00

Ke 9.10. klo 17.30-20:00
Ke 23.10. klo 17.30-20:00
Ke 6.11. klo klo 17.30-20:00

 Ke 20.11. klo klo 17.30-20:00

Ilmoittaudu kurssille tästä:

 ______________________
 

  

VIRKATAAN KOTIIN  - VALKEAKOSKI

Kurssilla virkataan kodin sisustuksellisia töitä kuten tyynyjä, peittoja ja/tai pieniä koriste-esineitä. Voit käyttää niin uusia lankoja kuin kaappien kätköistä löytyviä jämälankoja.
   

Kurssipäivät:

Ti 3.9. klo 18.00-19.30 (info)

la 14.9. klo 10.00-13.15

la 28.9. klo 10-12.30

la 12.10. klo 10-12.30

la 9.11. klo 10-12.30

la 23.11. klo 10-12.30

Ilmoittaudu kurssille tästä:

 ______________________
    
 

VIRKATAAN KOTIIN - URJALA

Kurssilla virkataan kodin sisustuksellisia töitä kuten tyynyjä, peittoja ja/tai pieniä koriste-esineitä. Voit käyttää niin uusia lankoja kuin kaappien kätköistä löytyviä jämälankoja.

Kurssipäivät:
la 31.8. klo 10-12:30 (info)
la 7.9. klo 10.00-13.15
la 21.9. klo 10.00-13.15
la 5.10. klo 10.00-13.15
la 26.10. klo 10.00-12:30

Ilmoittaudu kurssille tästä:
 
  

 

 

  KEVÄT 2020

KUKKAKURSSI - AKAA

Kurssilla virkataan kukkia ja koristellaan niillä kaikkea kengän kärjistä kirjojen kansiin.

Kurssipäivät:

  ke 12.2. klo 17.30-20:00 (info)

ke 19.2. klo 17.30-20:00

 ke 4.3. klo 17.30-20:00

ke 18.3. klo 17.30-20:00

  ke 1.4. klo 17.30-20:00

ke 15.4. klo 17.30-20:00

Ilmoittaudu kurssille tästä:

 ______________________
 
  

LAUKKUKURSSI - VALKEAKOSKI

Kurssilla pääset virkkaamaan itsellesi kylän kauneimman kesäkassin! Kurssilla suunnitellaan ja virkataan erilaisia laukkuja, kasseja ja pussukoita.

Kurssipäivät:

Ti 3.3. klo 18.00-19.30 (info)

la 7.3. klo 10.00-13.15

la 21.3. klo 10-12.30

la 4.4. klo 10-12.30

la 18.4. klo 10-12.30

la 9.5. klo 10-12.30

Ilmoittaudu kurssille tästä:

 ______________________
   
 

LAUKKUKURSSI - URJALA

Kurssilla suunnitellaan ja virkataan erilaisia laukkuja, kasseja ja pussukoita.

La 18.1. klo 10-12.30 (info)

la 25.1. klo 10-12.30

la 8.2. klo 10-12.30

la 22.2. klo 10-12.30

la 14.3. klo 10-12.30

la 28.3. klo 10-12.30

Ilmoittaudu kurssille tästä:

 ______________________

  

Jokainen kurssi alkaa infolla, jolloin tutustumme toisiimme, käymme läpi keräämäni inspiraatiomateriaalin, valitsemme työt ja langat. Otan ensimmäiselle kerralle mukaan omia töitäni tarkempaa tutustumista varten.

   

 

PUIKKOVIRKATTU PIKKULAUKKU

 

Kaupallinen yhteistyö: Toika Oy

Puikkovirkkaus on virkkaustekniikka, jossa virkkuukoukulla luodaan neulepuikon, harjanvarren tai viivottimen ympärille lenkkejä, jotka virkataan seuraavalla kerroksella nipuiksi. Puikkovirkkaus on hauskaa ja sillä syntyy kaunista reikäkuviota, joka sopii hyvin erityisesti huiveihin. Puikkovirkkaus ei ole vaikeaa ja mikäpä ei olisi niin mukavaa kuin uuden tekniikan oppiminen!

Suunnittelin Toikalle pienen käsilaukun Putkis-langasta, joka on ohut puuvillainen ontelokude. Laukku virkataan puikkovirkkauksella, jolla tulee niin kaunis kuvio, ettei laukku tarvitse muuta koristetta. Puikkovirkkaus on kuitenkin niin reikäistä ja jotta aarteet  ei pääse karkuteille rei'istä, on laukku vuoritettava. Käytin vuorikankaana turkoosia puuvillakangasta, joka korostaa puikkovirkkauksen kuviota ja paistaa kauniisti kuvion läpi. Laukun reunassa on neppari, jolla laukku pysyy kiinni. Laukku on juuri sopivan kokoinen käsilaukuksi kesän rientoihin. Siihen mahtuu rahapussi, puhelin ja avaimet.

Laukkua varten tarvitset Toikan Putkis-lankaa, virkkuukoukun sekä paksut neulepuikot tai harjanvarren, viivottimen yms., jonka ympärille teet lenkit. Vaikka puikkovirkkaus onnistuu vaikka tasaisen putken ympärille, suosittelen käyttämään neulepuikkoja, sillä puikon kapeneva pää helpottaa työskentelyä, kun nostat lenkkejä pois puikolta. Usko pois! Kokeilin kumpaakin: harjanvartta jossa oli pyöristetty pää sekä paksuja bambu neulepuikkoja. Omat puikkoni olen ostanut Toikalta.

Puikkovirkatun pikkulaukun ohjeet löydät keskiviikkona ilmestyneestä Kauneimmat Käsityöt -lehdestä nro. 5/2019, joka löytyy lehtipisteistä. Samasta numerosta löytyy myös viime kesänä Toikalle suunnittelemani Ilopilleri-laukun ohje, joka on myös virkattu Putkiksesta. Ilopilleri-laukku on isompi laukku, johon mahtuu kaikki mitä tarviset kesän seikkailuissa. Jos haluat tutustua tarkemmin Ilopilleri-laukkuun, löydät sen täältä. 

Tuntuu uskomattomalta, että samasta lehdestä löytyy kaksi ohjettani ja varmaan sanomattakin selvää, että näitä tilaisuuksia toivoisin lisää! Omien mallien suunnittelu on ihanaa ja vielä hienompaa on se, kun ne päätyvät lehden sivuille. Ensi viikolla taidamme tavata pari kertaa. Luvassa on ensisyksyn virkkauskurssieni aikataulut sekä juuri valmistunut virkattu reppu, josta tulikin aivan ihana. Leppoisaa sunnuntaipäivää!

COLLINGWOOD-TEKNIIKALLA KUDOTTU MATTO

Collingwood eli varsienvaihtoteknikka on kankaankudontatekniikka, jossa kangaspuihin kiinnitettävän lisälaitteen avulla saa kudottua kankaaseen pistekuvioita, kuten esimerkiksi kirjoneule- tai kirjovirkkauskuvioita. Kuviosta riippuen työ voi olla todella helppo tai monimutkaisena se voi vaatia enemmän keskittymistä. Tämä on toinen mattoni Collingwood-tekniikalla eikä toivottavasti viimeinen. 

Tarvitsin mattoon lyhyen kuvion, koska en tiennyt, että paljonko opiston puissa oli loimea jäljellä.  Suunnittelin kuvion käyttämällä apuna Exceliä, johon muokkasin solut vastaamaan yhtä pikseliä matossa (kaksi riviä ja yksi loimilankojen väli). Tein kuvion mustaamalla soluja ja yhdistämällä kuvioita sain tarkistettua, että mallikerta jatkuu katkeamatta ja toimii näin myös pitkässä matossa.

Kudoin maton luonnonvalkoisella ja tumman harmaalla trikookuteella. Normaalisti kuteiden pitäisi olla samanpaksuisia, mutta harmaa oli aavistuksen ohuempaa ja valkoinen olikin epätasaista. Se ei onneksi haittaa, koska tulen pitämään mattoa valkoinen puoli ylöspäin. Collingwoodilla töistä tulee kaksipuoleisia, mutta pidän itse valkoisesta puolesta ja tumma puoli saa olla lattiaa vasten.

Kun matto oli valmis ja pois puista, solmin loimilangat ja tein niihin napakat hevosenhäntäsolmut. Leikkasin loimilangat parin sentin päästä solmusta ja ompelin käsin kanttausnauhan niiden päälle. Viimeksi pujottelin loimilangat kuvikasmattoon ennen kanttausta, mutta loimilangat nousivat käytössä matosta ja matto on nyt ihan hirvittävän näköinen. Toivottavasti loimilangat pysyvät näin pois silmistäni eikä matto ala purkaantua.

Kudottuani ensimmäisen Collingwoodini taisin sanoa, että siitä tuli hienointa mitä olen tehnyt, mutta kyllä se taitaa olla tämä. Kuvio oli niin haastava, että meinasin lyödä hanskat tiskiin jo alkumetreillä. Vaikka kuvio näyttää simppeliltä, sen kutominen vaati paljon keskittymistä ja sain kudottua vain 20 cm päivässä kun normaalisti kudon mattoa metrin päivässä. Olen kuitenkin onnellinen, etten lopettanut kesken ja sain mattoni valmiiksi. Kudoin maton olohuoneeseemme, mutta voi olla, että ripustan sen sittenkin työhuoneeni seinälle.

Juuri Collingwood on kudontatekniikoista lempparini ja haluaisin omiin puihin myös varsienvaihtolaitteen. En osaa suunnittella kudontamalleja tai kuvioita, joten Collingwood on minulle se hyvä vaihtoehto, kun saan piirtää sillä kankaaseen juuri sellaisia kuviota kuin haluan eikä sidokset ole siinä esteenä. Aikaisemman Collingwood-mattoni löydät täältä.