KESÄN VÄRJÄYSKURSSIN SATOA

"Onni on osinkoa hiestä. Mitä enemmän hikoilet, sitä onnekkaammaksi tulet."

 - Ray Kroc (1902-1984)

Olin taas viime viikolla Valkeakoski-Opiston värjäyskurssilla, jossa pääsi leikkimään väreillä ja sai kokeilla erilaisia värjäysmenetelmiä. Otin kurssin tavoitteeksi oppia uusia tekniikoita ja värjätä itselleni kankaita, joista voisin ommella itselleni mekon. Olen haastanut itseni, että tämän kesän aikana opettelen ompelemaan vaatteita ja minulla on jo muutama tunikamallikin mietittynä, mutta kankaan puuttuivat. Tämä asia ratkesi kolmen päivän intensiivisellä värjäyskurssilla, jossa värjättiin, painettiin ja kuvioitiin. Nyt minulla yksi jos toinenkin upea mekkokangas odottamassa ompelijaa.

RESERVI

Ihastuin tähän tekniikkaan viime kesänä ja halusin tänä vuonna kokeilla sitä. Minulla oli valkoinen pellavakangas, jonka värjäsin ensin reaktiiviväreillä aniliininpunaiseksi ja kiinnitin värin. Seuraavana päivänä maalasin kankaan reaktiivipainopastalla tummanvioletiksi. Yritin sutia värin suurella sudilla mahdollisimman epätasaisesti, jotta pinta olisi elävä. Kun painopasta oli kuivunut, painoin siihen kuvioita kirkkaalla painopastalla, johon oli sekoitettu sitruunahappoa. Löysin luokasta seulan, jossa oli vanha kirje. Vanhassa ruotsinkielisessä kirjeessä lahjoitetaan Voipaala. Harmikseni en muista koko tarinaa, enkä löytänyt äsken Facebookista seulan omistajaa, että olisin voinut tarkistaa sen.

Kun sitruunahappopainatus oli kuivunut, kangas höyrytettiin, jolloin reaktiivipainopasta kiinnittyi kankaaseen muihin kohtiin paitsi niihin, mihin olin painanut sitruunahappoa. Niistä kohdin väri lähti huuhtelussa ja painokuvio paljastui pohjakankaan eli aniliinin värisenä. Eikö olekin ihan mieletön! Tästä teen itselleni tunikan tai mekon!

  

KUVIOVÄRJÄYS

Toisesta pellavakankaasta sidoin suuren mytyn, jonka värjäsin reaktiiviväreillä kattilassa. Vettä laitoin niin vähän, että se juuri ja juuri peitti kankaan. Kankaan sävykirjo on mahtava, mutta olisin halunnut selvemmät värierot. Siinä on nyt hallitsevana värinä vihreä, kun käyttämäni keltainen ja turkoosi sekoittuivat, eikä siinä näy ollenkaan valkoista, jota olisin toivonut vähän. Pidän kankaasta ja ajattelin tehdä siitäkin mekon tai tunikan, mutta olen kahden vaiheilla, että lähteekö tämä sittenkin vielä jatkokäsiteltäväksi. Siihen voisi tehdä vielä saman käsittelyn kuin tein yllä olevaan kankaaseen.

ITAJIME KYYPPIVÄRJÄYS

Opettajalla oli kyyppivärejä ja tein niillä itajimen. Kyyppivärjäys oli mielenkiintoinen kokeilu, koska siinä vain kastetaan kankaat hetkeksi väriin ja värit alkavat kehittyä vasta kun ne pääsevät huoneilmaan. Värien vahvuuteen vaikutti liemen vahvuuden lisäksi se, että miten kauan työtä piti liemessä. Tässä oli niin rajut kemikaalit, että opettaja sekoitti värit ja oppilaat vain värjäsivät. Itse pidän näistä hempeistä pastellisävyistä paljon ja toivoisin, että oppisin sekoittamaan näitä muillakin aineilla!

KANKAAN MARMOROINTI

Sain kokeilla myös puuvillakankaan marmorointa. Matalaan astiaan levitettiin ohut kerros liisterivesiseosta ja siihen tiputeltiin silkkivärejä, jotka lopuksi levitettiin. Liisterin päälle laskettiin tasaisesti kangas, johon värit tarttuivat ja kuvioivat sen hyvin mielenkiintoisesti. Minun piti kokeilla tätä vielä toisenkin kerran, mutta se jäi. Tästä kankaan palasta ajattelin ommella kansion päälliset tai kenties vähän isomman projektipussukan?

KYLMÄVÄRJÄTYT LANGAT

Mukanani oli muutama vyyhti kellarissa sotkeutunutta puuvillalankaa, jotka värjäsin jälkiliemillä ja toisen värjärin jämäturkoosilla. Laitoin väriä vain sinne tänne, enkä koskenut enää sen jälkeen lankoihin, jotta saan epätasaisen värin. Langat värjäytyivät kylmävärjäyksessä yön yli, mutta niistä lähti kaikki muut värit pois paitsi turkoosit. Olin pessyt langat eli niissä ei pitäsi olla mitään kaupan käsittelyaineita, enkä ymmärrä miksi jälkivärit eivät tarttuneet, koska mm. viime joulun kangaskassit olen värjännyt yksillä liemillä (löydät kassit täältä). Näistä langoista ajattelin kutoa juhannuksena pienen olkalaukun tai tyynynpäällisen. Minulla on puissa ruusukasloimikin sitä varten valmiina.

AURINKOVÄRJÄYS

Sokerina pohjalla on aurinkovärjäykseni. Tämä oli yksi ennakkoon suunnittelemista tekniikoista, jonka halusin oppia. Maalasin telalla kastellulle vanhalle lakanakankaalle ruiskuemulsiota, johon olin sekoittanut pigmenttiväriä. Tein sormin kankaalle muutamia ryppyjä ja asettelin päälle ruusunlehtiä. Kävin pihistämässä naapurin kiposta vähän keltaista väriä, jota sutaisin sinne tänne ja jätin kankaan yöksi pöydälle. Itku meinasi aamulla päästä kun näin, miten upea kankaasta tuli! Rakastan erityisesti noita ryppyjä, joita en olisi osannut tehdä ilman vieruskaverini neuvontaa. Ruiskuemulsiota löytyy ainakin Emotuotannon verkkokaupasta ja mieleni tekisi tilata sitä talven varalle, sillä tämä oli niin siisti tekniikka, että sitä voisi harjoitella kotonakin ja aurinkoahan tämä tekniikka ei nimestään huolimatta tarvitse.

VIRKATTU TOIKAN ILOPILLERI-KASSI

"Jos evoluutio todella toimii, niin miten äideillä on vain kaksi kättä?"
    - Näyttelijä Milton Berle (1908-2002)

Kaupallinen yhteistyö: Toika Oy

Muistatko, kun taannoin virkkasin itselleni Ilopilleri-kassin, kun tarvitsin kassin, missä voin kuljettaa koulutarvikkeitani? Jos et, niin ei haittaa, löydät kassini täältä. Toikassa käydessäni näytin heille kassiani ja he pitivät siitä niin paljon, että pyysivät minua suunnittelemaan heille oman Toikan Putkis -ontelokuteesta ja kirjoittamaan sille ohjeen. 

Täysin samanlaista kassia en voinut tehdä, minkä tein itselleni. Samalla palamäärällä kassista olisi tullut valtava, koska ontelokuteesta virkatut ruudut ovat paljon isompia kuin omassa kassissani ja vähemmällä määrällä paloja kassista olisi tullut taas liian pieni. Pari iltaa pyörittelin paloja lattialla ennen kuin ne löysivät paikkansa. Palojen yhdistäminen ei onnistunut ensimmäisellä kerralla, enkä enää ole varma, että kuinka monta kertaa kokosin ja purin kassin ennen kuin se tuli valmiiksi.


Virkkasin kassiin pitkät kahvat, jotta sen voi heittää olalle ja näin saat vapaat kädet. Kaapin pohjalta löysin samaa kangasta, jolla vuorasin oman kassini ja ompelin siitä tähänkin vuoren. Jos olet miettinyt, että ompeletko kassille vuoren vai et, niin suosittelen! Vuori tekee kassista ryhdikkään ja viimeistellyn näköisen.  Siihen saa myös helposti ommeltua taskut, jotka ovat tuikitärkeät kassissa. Suosin itse vuorikankaiksi vanhoja lakanoita ja verhoja, joita löytyy kirppiksiltä.

Mielestäni tästäkin Ilopilleri-kassista tuli aivan ihana! Se on vähän rennomman tyylinen kuin omani ja siitä saa kätevän kesäkassin kesän rientoihin. Se on riittävän iso rantavarusteille, mutta silti niin siro, että se käy olkalaukusta kesän seikkailuissa. Parin ruudun virkkaukseen meni kolme varttia eli kassin virkkaa ontelokuteesta todella nopeasti. Väreiltään se on ihanan raikas, mutta jos valitsemamme värit eivät miellytä, niin voit halutessasi muuttaa niitä juuri sellaisiksi kuin itse haluat. Toikan Putkiksessa on tosi ihana värivalikoima!

Mallikassia virkatessa ratkaisin monta pulmaa puolestasi, jotta sinä pääsisit mahdollisimman helpolla. Lisäksi ihanat koevirkkaajani ovat testanneet ohjeen, jotta sinun olisi mukava virkata itsellesi kassi. Toikan Ilopillerikassin ohjeen voit lunastaa itsellesi kolmella eurolla Toikan verkkokaupasta (tässä linkki). Se sisältää ruutujen ja kahvojen ohjeet sekä kokoamis- ja viimeistelyohjeet. Kun saat kassisi valmiiksi, niin olisin enemmän kuin iloinen, jos jakaisit valmiin kassin kuvan somessa tägillä #toikanilopilleri Olisi ihana nähdä sinunkin Ilopillerikassi!
 

VIRKATUT TISKIRÄTIT

 

"Älä koskaan luovu siitä, että kohdattuaan sinut ihminen on onnellisempi kuin ennen sitä."
- Äiti Teresa

Olin pari viikkoa sitten kasvivärjäyskurssilla ja koska paikallaan istuminen ja keskittyminen toimettomana on minulle hieman haastavaa, niin virkkasin tunnilla tiskirätit. Valitsin malleiksi perinteisen isoäidinneliön sekä ihan perusneliön, jolla on hieno englannin kielinen nimi, Solid square. Molemmat palat ovat sen verran helppoja virkata, että syntyivät sen enempää miettimättä ja pystyin tunnilla kuuntelemaan samalla kun kädet tekivät töitä. 

Nappasin kaapista kerran virkatun ja puretun kerän, jonka vyöte oli hukassa, mutta mielestäni se oli Teeteen Bamboo & Co. -lankaa. Ihanaa se oli ainakin virkata ja tosi pehmeää. Virkkasin molempia malleja kymmenen kerrosta ja yhteen liinaan lankaa kului n. 18 g grammaa. Kahdesta kerästä jäi niin pieni nöttönen, ettei siitä enää liinaa tehnyt, joten virkkasin siitä liinoihin reunukset ja kulmaan ripustuslenkin. Kaksi liinaa reunukseineen vei suurin piirtein 50 g lankaa.

Tätä helpommaksi en enää tiskirättien virkkausta voi tehdä ja jos et ole paljoa virkannut, niin tiskirätit tai siivousliinat voisi olla sellainen työ, mistä voisi aloittaa. Niitä virkatessa voit harjoitella pylväitä ja koska ne ovat tiskirättejä, käsialalla ja mahdollisilla virheillä ei ole niin justiinsa väliä. Ne valmistuvat nopeasti, joten mielenkiinto pysyy varmasti koko ajan yllä. Olen aikaisemmin tehnyt siivousliinoja harjoitellessani palmikon virkkausta, mutta ristiinvirkatut pylväät tekevät liinasta niin paksun, että sen kuivuminen kestää kauan ja se alkaa herkästi haista. Suosin siis ilmavia malleja ja suosittelen kokeilemaan erilaisia ruutuja.

Reunuksien ohjeet löydät tämän postauksen alaosasta ja ne sopivat melkein liinaan kuin liinaan. Isoäidinneliöön tai perusneliöön en kirjoittanut ohjeita, koska netti on niitä pullollaan. Isoäidinneliön voit tehdä vaikka tällä Novitan ohjeella ja tässä on linkki Arteeni-blogiin ja Solid Squareen. Googlettamalla löytyy myös paljon erilaisia tiskirättiohjeita ja mm. Prinsessajuttu-blogista löytyy myös monta ihanaa ohjetta (tässä linkki Prinsessajuttuun).

REUNUSTEN VIRKKAUSOHJEET:

Lyhenteet:

ps - piilosilmukka
kjs – ketjusilmukka
ks - kiinteäsilmukka
puolip – puolipylväs
p – pylväs

Isoäidinneliön pitsireunus:

Kun liina on halutun kokoinen. Voit aloittaa reunuksen mistä tahansa. Tee ps. kjs:aan

1. Krs. Virkkaa 5 kjs. ps ed. kerroksen kjs:aan. toista kerros loppuun. Kulmassa tee ps, 2 kjs, ps, yhdistä kierros ps:lla.

2 Krs. Siirry ps:lla kjs-kaareen. Virkkaa kjs-kaareen: ks, 1 puolip, 2 p, 1 puolip, ks. Tee kulmien 2 kjs:aan ks, 4 kjs, ks,

Virkkaa viimeiseen kulmaan 4 kjs:n sijaan 12 kjs (ripustuslenkki). Sulje kerros ps:lla. Päättele langat.

Solid Squaren piparkakkureunus:

Kun liina on halutun kokoinen. Aloita kulmasta.

Virkkaa itsenäinen ps kulmaan. seuraavaan silmukkaan 1 puolip. p, kjs ja p seuraavaan, puolip, ks, ps, tee kulmiin aina ps, 4 kjs, ps.

Virkkaa viimeiseen kulmaan 4 kjs:n sijaan 12 kjs (ripustuslenkki). Sulje kerros ps:lla. Päättele langat.

ARVONTA! VOITA KESÄINEN KÄSSÄPAKETTI!

"Kannattaa lukea sitaatteja, mieleen painuneet sitaatit antavat hyviä ajatuksia."

-Winston Churchill

Hyvää siivouspäivää ystäväiseni! Tänään puistot, pihat ja torit täyttyvät kirppiksistä, kun turha ja tarpeeton tavara pistetään kiertoon. Siivouspäivän hengessä siivosin kirjahyllyäni ja keräsin arvottavaksi käsityökirjoja ja mukaan eksyi vielä pari lankakerää. Osa kirjoista on luettuja, mutta osa on uusia, joita olen ostanut tai saanut tuplakappaleet. Ajattelin, että sen sijaan, että ne lojuvat hyllyssäni, ne voisivat ilahduttaa sinua!

FRIDA PONTÉN - VIRKKAUKSEN ILO
- Pieniä ja suuri virkkausideoita.

50 AURINGONKUKKAA NEULOMALLA, VIRKKAAMALLA JA HUOVUTTAMALLA.

- Tätä olen jostain syystä ostanut kaksi eli laitan toisen kiertoon. Nimensä mukaisesti kirja sisältää erilaisia auringonkukkien ohjeita.

LANKAVA INSPIRAATIO

- Lankavan ihania kudonta-, neule- ja virkkuuohjeita parin vuoden takaa. Tässä kirjasesta en luopuisi, ellei minulla olisi kahta numeroa. Kirjasta löytyy mm. Molla Millsin suunnittelemat matot sekä ihana Hilla-ryijy lisäksi upeita huopien kudontaohjeita.

KORISTELE, KIRJO JA KUVIOI KAUNEIMMAT ASUSTEET - MARIA BRANDSTAKA JA TANJA NYHOLM

 - Kirjassa esitellään erilaisia mielenkiintoisia tekniikoita, miten piristää asusteita ja tietysti niiden teko-ohjeet. Tähän kirjaan kannattaa tutustua tarkemmin.

JA VIELÄ KOLME KERÄÄ LANKOJA

Kaivoin mukaan vielä pari kerää Eldoradon Puppets virkkuulankaa, sekä Fibra Naturan luomupuuvillaa kerän, joka oli niin ihanan pehmoista, että meinasin viedä kerän takaisin kaappiin. Kerät ovat pyörineet kaapissani löytämättä oikeaa työtä, ehkä se on sinulla on niille mielessä käyttökohde.

ARVONNAN SÄÄNNÖT JA NÄIN OSALLISTUT

Arvon yhden paketin, joka sisältää kaikki yllä esitellyt kirjat ja langat ja jonka postitan Suomeen. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta viimeistään perjantaina 8.6.2018 klo. 21:00. Toivoisin, että kommentoidessa kerrot, mikä on lempparilankasi ja mielellään miksi. Ilmoitathan kommentoidessa sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa sinuun yhteyttä.

Onnea arvontaan!

VIRKATTUJA KUKKIA TUNIKAAN

"Ainoat asiat, joita elämässä tarvitaan, ovat tietämättömyys ja itseluottamus. Silloin menestys on taattu."
- Mark Twain

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat tehdä omat vaatteensa ja olen jo pitkään halunnut olla yksi heistä. Vuoden alussa päätin, että tänä vuonna minäkin opettelen sen hienon taidon. Peittojen tai tyynyjen virkkaus on huomattavasti helpompaa kuin vaatteiden, sillä vaatteen pitää olla sopiva, se ei saa olla liian iso tai pieni. Se pitää tehdä sellaisesta materiaalista, että se laskeutuu kauniisti ja bonusta on vielä se, että myös istuu päällä eikä näytä säkiltä. Jos olisin ollut fiksu, olisin valinnut valmiin mallin ja tehnyt sen mukaan, mutta se olisi ollut ihan liian helppoa.

Aloitan opintomatkani siitä, että virkkaan itselleni kukkatunikan, jossa on venekaulus. Hihoihin asti en ole vielä päässyt, sillä töiden suunnittelu ei ole vahvimpia puoliani. Minun piti tehdä tunika samalla kukkamallilla, jota käytin kassiin viime kesänä, mutta yllätyksekseni kahdeksan terälehtinen kukka ei sopinutkaan tähän työhön. Haluan yhdistää kukat toisiinsa samalla, kun virkkaan viimeistä kerrosta ja kahdeksan terälehtinen ei asettunut kauniisti. Kuukauden päivät olen kokeillut erilaisten kukkien yhdistämistä eri tavoin ja ihastuin tähän pieneen kukkaan. Se on oma mallini, mutta en ole vielä kirjoittanut sille ohjetta, koska en ole varma, että onko se jo tehty. Ensin pitää selvittää se.

Virkkaan tunikani Dropsin Safranista, josta olen jo aikaisemmin virkannut Molla Millsin pallotyynyn. Pehmeytensä vuoksi uskon, että se on hyvä valinta vaatteeseen. Väreinä käytän vaniljankeltaista (10), pistaasia (31), turkoosia (30) ja petrolia (51). Jokaisen palan sisus on keltainen ja toisen kerroksen virkkaan pistaasilla. Uloimmassa kerroksessa vaihtelen turkoosia ja petroolia. Lankaa on minulla yhteensä 400 grammaa, enkä ole ihan varma, että riittääkö se - toivottavasti! Koukkuna minulla on kolmosen Knitpron koivukoukku.

Ajattelin päivän mittaan virkata aina sopivan tauon tullessa muutaman keskustan valmiiksi ja illalla yhdistän kukat. Kymmenen kukan välein päättelen ne, joten uskoisin tunikani valmistuvan nopeasti. Olen nostellut vähän väliä tätä pientä tekelettäni olkapäälleni ja mallaillut sitä peilistä, että miltähän tunikani tulee näyttämään ja ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen siihen. Voi olla, että kaulus muuttuu vielä matkan varrella ja hihat jäävät pois, mutta mallista ja väreistä pidän. Olen innoissani tästä uudesta, ihanasta matkasta, joka on alkanut, vaikka vähän jännittää, että miten tässä käy!

Tekstissä viittaamiini virkattuun kukkakassiin pääset tästä linkistä ja Molla Millsin virkattuun pallotyynyyn tästä.

JUHLAPÖYTÄÄN KÄSINKUDOTTU SALILIINA

 "Äitini oli kaunein koskaan kohtaamani nainen. Kaikesta mitä olen, saan kiittää äitiäni. Elämäni onnistumiset ovat häneltä oppimani moraalin ja häneltä saamani älyllisen ja fyysisen kasvatuksen ansiota."

  - George Washington

Kudoin viime vuonna äitienpäivälahjaksi saliliinan, mutta se jäi kansalaisopiston puihin kesäksi ja sain sen vasta viime syksynä kotiin. Puolisen vuotta liina odotti viimeistelyä kaapin perällä, kun löysin sen sieltä pari viikkoa sitten ja ajattelin, että teen sen heti valmiiksi ja annan eteenpäin. 

Saliliina on ylellinen, loimikuviollinen kaitaliina, joka sopii juhlapöytään ja se käy vaikka häälahjaksi. Se on kudottu ohueen puuvillaloimeen moppilangalla ja ohuemmalla puuvillalangalla. Sidoksena liinassa on paltinasta johdettu kuviollinen loimiripsi. Liinan kuvio muodostuu poljennalla loimilangoista ja kuteet juoksevat työn sisällä, eikä niitä näy muualla kuin työn reunoilla. Koska loimilankojen sävyerot ovat niin lähellä toisiaan, niin kuvio näkyy liinassa hyvin vaaleana. 

Alkuperäisen mallin mukaan liinassa kuuluisi olla ympyröiden keskellä ristikkokuvio, mutta olen jättänyt sen pois. Käyttämämme moppilanka oli ohjeeseen tarkoitettua lankaa hieman paksumpaa, jonka takia pyöreä kuvio muuttui kudottaessa soikeaksi. Minua ennen kutonut rouva huomasi, että poljentaa muuttamalla saa kauniimman kuvion, joten kudoin sen mukaan oman liinani. Liina on kaksipuolinen, mutta ompelin päiden päärmeet niin, että valkoinen puoli on oikeapuoli. Koska ompelutaitoni eivät ole kaksiset, ompelin päärmeet käsin.

Tämä on tähän astisista töistäni varmasti vaikein kudontatyöni. Loimi oli niin tiheä, että langat jäivät jokaisella viriön avaamisella toisiinsa kiinni ja jouduin puulastan avulla selvittämään sen joka kerta ennen kuin sain heitettyä sukkulan sisään. Lisäksi samanväriset loimilangat tekivät kutomisesta entistä vaikeampaa, kun en nähnyt virheitä kutoessa. Moppilangan kanssa sain olla tarkkana etten kiristänyt liikaa ja vetänyt moppilankoja reunoilta liinan sisään ja jos jätin sen liian löysälle, se näkyi liinan pinnassa ikävinä kupruina.

Sitkeästi ja kärsivällisesti kudoin liinani, vaikka kutominen eteni todella hitaasti ja se kesti kaksi kertaa kauemmin kuin normaalisti. Liinasta tuli kaunis ja selvisin yllättävän vähillä virheillä. Kudoin liinoja kaksi, joista ensimmäinen oli harjoituskappale ja sen pidän itselläni, mutta toinen matkaa huomenna äidilleni virkatun kranssin kanssa äitienpäivälahjaksi. Hyvää äitienpäivää!

VIRKATTU KUKKAKRANSSI IKKUNAAN

 "Se miten hyvä koti on, ei riipu rikkaudesta, eikä väljyydestä, eikä kauneudesta, eikä ylellisyydestä. Kaikki riippuu äidistä."
 - George W. E. Russell

Tänä vuonna äitini saa äitienpäivälahjaksi ikkunaan ripustettavan kukkakranssin, jonka keskellä kimaltelee vuosia sitten askartelukaupasta löytynyt kristallisydän. Meillä on perinteisesti poimittu valkovuokkoja äidille, joten virkkasin niitä nyt kranssiin vaikka ne taitavatkin näyttää vähän enemmän omenapuun kukilta.

Kranssin pohjana on metallinen sydän, jonka ajattelin ensin maalata valkoiseksi, mutta mielestäni metallin värinen hukkuu lehtien sekaan paremmin. Virkkasin kehikkoon kaksi lehtiköynnöstä ja kukkia kirppikseltä löytyneistä vanhoista puuvilla langoista 1,5 mm koukulla. Köynnöksen ohjeet ovat muunnelma Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjan lehtiköynnöksestä, mutta kukkani olen tehnyt omalla ohjeella, joka on hyvin lähellä samasta kirjasta löytyvää pellavan kukkaa. 

Virkkasin ensin kaikki osat valmiiksi, pingotin ne ja sen jälkeen aloin koota kranssia. Kieputin köynnökset ensin metallinsydämen ympärille ja sen jälkeen ompelin ne pienillä pistoilla kiinni. Ompelin ensin yhden kukan toiselle puolelle kranssia ja sen toiselle puolelle toisen kukan, jotta sain kranssista kaksipuolisen. Viimeiseksi ripustin sydän kristallin siimalla sydämen keskelle ja pyöritin siiman ympärille vielä köynnöksen päät. Ripustusnaruksi laitoin myös siimaa.

  

Mielestäni kranssista tuli aivan ihana ja tämä valmistui yllättävän nopeasti, kun yhtenä iltana virkkasin köynnökset ja toisena kukat. Yksi ilta meni kokoamiseen. Olen aina ommellut kaikki kukat kiinni, mutta ensimmäisen kerran olen sitä mieltä, että ne saisi ehkä liimalla paremmin tai ainakin helpommin kiinni. Liimalla voisi myös hieman kääntää lehtiä pysymään pystyssä, sillä nyt ne ovat just niin kuin itse haluavat. Googlettamalla löysin samantyylisiä metallisydämiä mm. Paapolta ja Lankavalta. Omani ostin muistaakseni askarteluliikeestä.