lauantai 12. toukokuuta 2018

JUHLAPÖYTÄÄN KÄSINKUDOTTU SALILIINA


 "Äitini oli kaunein koskaan kohtaamani nainen. Kaikesta mitä olen, saan kiittää äitiäni. Elämäni onnistumiset ovat häneltä oppimani moraalin ja häneltä saamani älyllisen ja fyysisen kasvatuksen ansiota."
  - George Washington




Kudoin viime vuonna äitienpäivälahjaksi saliliinan, mutta se jäi kansalaisopiston puihin kesäksi ja sain sen vasta viime syksynä kotiin. Puolisen vuotta liina odotti viimeistelyä kaapin perällä, kun löysin sen sieltä pari viikkoa sitten ja ajattelin, että teen sen heti valmiiksi ja annan eteenpäin. 


Saliliina on ylellinen, loimikuviollinen kaitaliina, joka sopii juhlapöytään ja se käy vaikka häälahjaksi. Se on kudottu ohueen puuvillaloimeen moppilangalla ja ohuemmalla puuvillalangalla. Sidoksena liinassa on paltinasta johdettu kuviollinen loimiripsi. Liinan kuvio muodostuu poljennalla loimilangoista ja kuteet juoksevat työn sisällä, eikä niitä näy muualla kuin työn reunoilla. Koska loimilankojen sävyerot ovat niin lähellä toisiaan, niin kuvio näkyy liinassa hyvin vaaleana. 


Alkuperäisen mallin mukaan liinassa kuuluisi olla ympyröiden keskellä ristikkokuvio, mutta olen jättänyt sen pois. Käyttämämme moppilanka oli ohjeeseen tarkoitettua lankaa hieman paksumpaa, jonka takia pyöreä kuvio muuttui kudottaessa soikeaksi. Minua ennen kutonut rouva huomasi, että poljentaa muuttamalla saa kauniimman kuvion, joten kudoin sen mukaan oman liinani. Liina on kaksipuolinen, mutta ompelin päiden päärmeet niin, että valkoinen puoli on oikeapuoli. Koska ompelutaitoni eivät ole kaksiset, ompelin päärmeet käsin.




Tämä on tähän astisista töistäni varmasti vaikein kudontatyöni. Loimi oli niin tiheä, että langat jäivät jokaisella viriön avaamisella toisiinsa kiinni ja jouduin puulastan avulla selvittämään sen joka kerta ennen kuin sain heitettyä sukkulan sisään. Lisäksi samanväriset loimilangat tekivät kutomisesta entistä vaikeampaa, kun en nähnyt virheitä kutoessa. Moppilangan kanssa sain olla tarkkana etten kiristänyt liikaa ja vetänyt moppilankoja reunoilta liinan sisään ja jos jätin sen liian löysälle, se näkyi liinan pinnassa ikävinä kupruina.


Sitkeästi ja kärsivällisesti kudoin liinani, vaikka kutominen eteni todella hitaasti ja se kesti kaksi kertaa kauemmin kuin normaalisti. Liinasta tuli kaunis ja selvisin yllättävän vähillä virheillä. Kudoin liinoja kaksi, joista ensimmäinen oli harjoituskappale ja sen pidän itselläni, mutta toinen matkaa huomenna äidilleni virkatun kranssin kanssa äitienpäivälahjaksi. Hyvää äitienpäivää!



16 kommenttia:

  1. Kaunis liina ja ihana lahja äitille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon =) Äitini oli mielissään liinasta, eikä tainnut yhtään haitata vaikka se tulikin vähän myöhässä =)

      Poista
  2. Oi, miten kaunis liina. Minulla on samannnäköistä kudontaa oleva kaitaliina jonka mummuni on tehnyt. En raski käyttää kuin juhlapäivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa =) Tämä on ymmärtääkseni vanha malli, jota oli muokattu jo ennen meitä eli tämä voi ihan hyvin olla sama liina, jonka mummusi on kutonut =)

      Poista
  3. Arvokas ja kaunis lahja! Onneksi sinulle itsellesikin jäi se toinen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mä olen kans mielissäni siitä, koska en usko ihan heti kutovani toista samanlaista =)

      Poista