WSOY:n Keittotaito vuodelta 1939

"Jauhoja lisätään vain sen verran, että taikinasta voi leipoa pieniä pyöryköitä, jotka heti kypsennetään vienossa uuninlämmössä."

(Keittotaito, Wsoy 1939 )

Talomme mukana tuli iso kasa vanhoja kirjoja, jotka sysäsin muuton alta kirjahyllyn uumeniin ja sitten ne unohtuivat. Kesällä hyllyä siivotessa sain vastaani jo unohtuneen WSOY:n Keittotaidon vuodelta 1939. Parhaat päivänsä nähnyttä, hieman repaleista kirjaa saa käsitellä melkein silkkihansikkain, jotta se pysyy kasassa. Vasta myöhemmin huomasin ensimmäisen lehden takaa omistuskirjoituksen. Onkohan talon myynyt perikunta huomannut tuota? Itse en pystyisi luopumaan isovanhempieni kihlajaislahjasta, mutta onhan minulla muutenkin tapana säästää kaikki mahdollinen.

Hieman ovat ajat muuttuneet, kun kirjan resepteissä kehotetaan aluksi kynimään kana tai laittamaan hanhi riippumaan. Ennen leipomista voi pitää pestä ja leipomukset paistetaan milloin kohtalaisessa ja milloin hyvässä lämmössä. Kirjan 1621 reseptistä löytyy ohjeet niin jugurtin kuin raittiusboolin valmistukseen. Kirjassa on seitsemän erilaista rinkelireseptiä, 23 erilaista piparkakkureseptiä ja liuta muita pikkuleipäreseptiä. Pikkuväen kanssa kokeilimme kuumalaisessa uunissa paistettuja Upsalanleipiä, joita ei montaa säilynyt kuvauksiin asti. Herkulliselta ne maistuivat myös gluteenittomina ja sähköuunissa paistettuna vaikka reseptit ovat jo 76 vuotta vanhoja.

Ei ole enää montaa yötä, kun Tampereen messukeskuksessa pyörähtää käyntiin kolmen päivän käsityökarnevaalit. Suomen Kädentaitomessut järjestetään 20. kerran ja pikku hiljaa vatsani on alkanut täyttyä pikkuleipien lisäksi perhosista. Muistilistaani on alkanut kertyä ranskalaisia viivoja ja nyt on viimeiset hetket harjoitella itsehillintää, ettei muutenkin huonoilla kantimilla oleva lankalaihikseni mene ihan myttyyn. Viime vuodesta oppineena olen varannut messuihin kaksi päivää, jotta saan kiertää ihan rauhassa. Oletko tulossa? Jos näet minut messuilla niin nappaa hihasta kiinni ja tule moikkaamaan! Mukavaa keskiviikkoa.

Syysriemua

"Aikuiset eivät koskaan ymmärrä mitään, eivätkä lapset jatkuvasti jaksa selittää heille asioita."

    - Antoine de Saint-Exupéry

Lehtikasa ja lapsen riemu. Miksi minä en kieri lehtien seassa ja kilju onnesta? Miksi minä en heittele niitä ympärilleni ja tanssi lehtisateessa? Miksi en osaa iloita lapsen tavoin pienistä yksinkertaisista asioista kuten lehtikasasta? Minne se lapsi minussa on karannut? Nyt ymmärrän miksi Peter Pan ei halunnut kasvaa aikuiseksi. En minäkään enää haluaisi! Mukavaa alkanutta viikkoa.

Virkattu nalle nimeltä Luukas

"Mitä lupaat, se tee."
- Kiinalainen sananlasku

Kello taisi olla lähempänä yhtä perjantaiyönä kun sain viimeisen nalleni valmiiksi. Ajattelin virkata nallet viikossa, mutta en ymmärtänyt kuinka työläs amigurumi oikeasti on ja miten enemmän se vaatii keskittymistä kuin muut aikaisemmat työni. Lisäyksiä ja kavennuksia oli niin paljon, etten oppinut ohjetta ulkoa vaan sain koko ajan luntata. Kaksi viikkoa virkkasin aina kun vain oli sopiva hetki ja välillä vähän purin. Myönnän, että minulta meinasi muutaman kerran usko loppua kesken ja itku tulla, kun huomasin taas lisänneeni väärässä kohdassa tai sekoittaneeni kerrokset. Olin varmasti maailman onnellisin käsityöharrastaja, kun sain napsaista viimeisen langanpätkän poikki ja katsella valmista iloisen väristä nallekvartettia.
 

Ohje (Lucas The Teddy) oli hyvä ja se oli ihan helposti ymmärrettävä vaikka olikin englanniksi. Ainoa mikä minua jäi harmittaan oli se, että yhden nallen tekemiseen meni 62 grammaa lankaa eli yksi Blend Bamboo kerä ei riittänyt, vaan saadakseni nallen valmiiks jouduin avaamaan aina toisen kerän. Käytin kolmosen bambukoukkua ja epäilen, että minun olisi pitänyt tehdä pienemmällä, jotta nallesta olisi tullut vähän napakampi ja se olisi pitänyt paremmin muotonsa. Nallet vaihtavat nyt vähän muotoaan, kun niitä koskee ja minusta tuntuu, että saan olla koko ajan olla korjaamassa niitä. Blend Bamboo ei vain meinannut pysyä lankana vaan tuppasi leviämään jatkuvasti, joten minulla ei käynyt mielessäkään, että olisin vaihtanut pienempään koukkuun. Silmät ja nenän olen tehnyt myös ruskealla Blend Bamboo -langalla ja nyt voin hyvällä mielin antaa nallet pienemmillekin leikkijöille, kun ei tarvitse pelätä, että niistä voisi irrota pieniä osia.

Pyrin kiinnittämään raajat niin, etteivät ne ihan heti lähtisi irti, mutta ei ne vieläkään kestäisi meidän pikkuväellä. He tuntuvat rikkovan kaiken mihin koskevat ja epäilen nallen pysyvän korkeintaan viisi minuuttia ehjänä heidän käsissään. Onneksi sain tehtyä nallet niin, etteivät he nähneet niitä, sillä itkuhan siinä olisi pienillä pojilla päässyt, jos he olisivat nähneet mitä teen ja kuulleet, etteivät ne ole heille. Nämä nallet matkaavat ensi viikolla uusiin koteihinsa, kun yhden niistä saa joulukuussa syntyvä ystäväni lapsenlapsi ja kolme muuta lahjoitan Spr:lle. Ne pääsevät vastaanottokeskukseen pakolaislasten kainaloon ja toivon, että nallet tuovat iloa ja turvaa pienille yhtä paljon kuin niiden antaminen lämmittää omaa mieltäni. Mukavaa sunnuntaita ja hyvää isänpäivää kaikille isille.

Työpöytä

"Ajattele suuria, mutta nauti pienistä."

Voi sitä onnenpäivää, kun kuopus muutti lastenhuoneeseen ja pääsin pikkuhiljaa rakentamaan itselleni työskentelynurkkausta makuuhuoneeseemme. Tuo nimi on ehkä hieman harhaanjohtava, sillä eihän täällä mitään töitä tehdä, ei ainakaan sellaisia, joista maksettaisiin. Tämä on sellainen kotiäidin harrastusnurkka, jossa istun yleensä läppärin äärellä kirjoittamassa ja silloin tällöin ompelukone on seuranani. Kaikki napit ja nepparit ovat käden ulottuvissa ja jos iskee valtavan suuri helmihätä, minun ei tarvitse kuin ojentaa käteni ja tarttua purkkiin sen sijaan, että alkaisin etsiä niitä vaatehuoneestamme. Käsityökirjani on kaivettu kirjahyllyn uumenista samaan hyllyyn, jotta niitä on helppo selata vaikka vain nopeasti ja kaikki ihanat pilkkupurkkini olen saanut esille ilman, että piilottelisin niitä kaappieni kätköissä.

Työpöytäni on isoäitini vanha kampauspöytä, josta on vain peili otettu pois. Hylly on myös mummolan vanha, mutta se ehti tässä välissä olla jo 30 vuotta vanhempieni ullakolla. Lampun löysin isoisäni työhuoneesta ja se onkin vähän sen näköinen, että siihen on pari ruuvimeisseliä osunut. En kuitenkaan raskinut maalata sitä, sillä pidän siitä juuri tuollaisena hieman kolhuisena. Miljoonalokerikko ja äitini ompelutarvikelaatikoston pääsivät kirppikseltä löytyneen lehtihyllyn seuraksi seinälle. Kaikki aarteeni ovat esillä, mutta silti turvassa uteliailta pieniltä tutkimusmatkailijoilta ja minä istun kaiken tämän keskellä onneni kukkuloilla! Uskotteko, ettei riitä yksi kerta, kun olen ukkokultaani kiitellyt tästä ihanasta pienestä sopesta, jonka hän minulle on tehnyt.

Se on taas perjantai ja viikonloppu edessä. Aivan uskomatonta millaista vauhtia nämä viikot kuluvat. Tapaamme taas sunnuntaina ja näillä näkymin nallejen merkeissä. Virkkasin viime yönä viimeisen nallen osia puoleen yöhön ja toivon mukaan saan ne tänä iltana koottua, mutta nyt nostan taas hyvin mielin korkean ja hyvin epävakaan lehtipinon takaisin pöydän reunalle. Luultavimmin muistan vasta huomenna viedä teemukini pesukoneeseen ja karkkipaperit roskiin. Ei, työpöytäni ei ole näin siisti normaalisti. Hyvää viikonloppua sinulle!

Nappeja

"Voi miten täydellisiä, pieniä nappeja. Ei varmasti ole naista joka ei pitäisi napeista!"

Ystäväni ei ollut kanssani samaa mieltä, kun ihastelin Moron peräkonttikirppiksellä yhdestä laatikosta löytyneitä jo unohtuneita nappejani. Ilmeisesti nappihulluus ei ole ihan kaikkien heikkous vaan ne kolahtavat vain toisiin. Ei varmaankaan yllättävää, että kuulun tähän vakavasti sairastuneiden joukkoon, jolla nappeja on varmasti useamman ihmisen tarpeisiin. On nahkanappeja, puunappeja, muovinappeja ja... nappeja. Kunnostamani miljoonalokerikko ei ihan riittänyt varastoilleni, joten sain äidiltäni hänen ompelutarvikelokerikkonsa. Eiväthän ne mahtuneet edes kahteen lokerikkoon, mutta ainakin ne kauneimmat napit ovat nyt esillä ja siististi omilla paikoillaan. Enää ei tarvitse kuin keksiä, että mihin näitä käyttäisin?

Nalleprojektini etenee hitaasti mutta varmasti. Tänään aion koota ensimmäisen nalleni ja minun on myönnettävä, että se jännittää. Mitä jos kädet eivät istukaan nätisti? Tai mitä jos en osaakaan laittaa päätä ihan oikeaan asentoon ja nallesta tulee söpön sijasta koppavan näköinen. Viikonloppuna selviää, miten meidän käy. Mukavaa keskiviikkoa sinulle.

Pitkospuut

 "Tärkein asia, jonka isä voi lapsilleen tehdä, on rakastaa heidän äitiään."
- Theodore Hesburgh

Paljosta saan olla kiitollinen ukkokullalleni. Ei minulla olisi aikaa touhuta omiani, jos hän ei olisi auttamassa pikkuväen kanssa. Vähiin jäisivät retket lasten kanssa, jos minun pitäisi selvitä kaikesta yksin. Nämä kuvat on otettu yli kuukausi sitten kun teimme viimeisen syysretkemme pitkospuita pitkin laavulle. Kuvissa koivujen lehdet ovat alkaneet kellertyä ja vasta viime viikolla ne varisivat maahan. Tämä on ollut pitkä ja ihan mukava syksy, mutta minun on myönnettävä, että jäin hieman kaipaamaan niitä syyssateita, kun sai hyvällä omalla tunnolla käpertyä sohvannurkkaan. Uskomatonta, että on jo marraskuu. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle.

Mankeli

"Jotta pestyt ja kuivatut vaatteet saataisiin sileiksi, on ne joko silitettävä tai mankeloitava. Suurille vaatekappaleille kuten pöytäliinoille, lakanoille ja myös pyyheliinoille riittää mankelointi."

Lähde: Kotitalouden oppikirja (1966)

Ukkokulta taisi taas vannoa ikuista rakkautta minua kohtaan joutuessaan kantamaan yksin mummolan ullakolta vanhan Upon, kun sain päähäni, että alan mankeloida lakanoitamme. Se ehti muutaman kuukauden nököttää makuuhuoneemme nurkassa ja pari kertaa hän kyseli, että kuinkahan se toimii ennen kuin tartuin itseäni niskasta kiinni ja kokeilin sitä ensimmäisen kerran. Löysin äitini vanhasta kotitalouskirjasta ohjeet mankeloinnille ja se on ollut sen jälkeen menoa. Kuinka ihmeessä olen ymmärtänyt mankeloinnin arvon vasta nyt?

Hieman tämä on vielä harjoittelua ja saan vetää pariin kertaan ryppyiset ja ruttuiset lakanamme koneen läpi, ennen kuin ne näyttävät siltä, että niille on edes yritetty tehdä jotain. Enää ei minulla käy mielessäkään, että kävisimme nukkumaan lakanoilla, joita ei ole mankeloitu. On uskomattoman ihanaa pujahtaa saunan jälkeen pehmeisiin ja sileisiin lakanoihin. Sen lisäksi, että se tekee lakanoista ihanan tuntuiset, mankelointi vähentää huonepölyä, kun lakanat eivät mankeloinnin jälkeen pölise niin paljon ja ne vievät vähemmän tilaa kaapissa. Eli kannattaa pelastella mankeleita kierrätyskeskuksista ja kirppareilta! Mukavaa sunnuntaita!