Vauvantuoksuista arkea!

Pieni poikani syntyi maailmaan 1.9. Minulla oli koko ajan tunne, että lapsi syntyy ennen laskettua aikaa mutta silti olin yllättynyt ja epäuskoinen, kun jouduimme lähtemään toista viikkoa etuajassa kohti Tayssia. Koko synnytys kesti vaivaiset kaksi tuntia joista viimeiset kahdeksan minuuttia vietin sairaalassa. Sain kokea luomusynnytyksen tuskat. Koko illan katselin pientä nyyttiä vieressäni ja yritin ymmärtää, mitä ihmettä oikein tapahtui.

Olin etuoikeutettu kun pääsin Taysin synnytysosastolta potilashotelliin lapsukaisen kanssa. Sain nukkua yöni pehmeässä hotellin vuoteessa kaukana synnytysosaston hälinästä. Hoitohenkilökunta oli kuitenkin puhelinsoiton päässä jos kaipasin apua vauvan kanssa. Olisi ollut ihanaa jos mieheni olisi päässyt mukaani, mutta hän hoiti esikoistamme kotona. 

Ruokailemassa kävin hotellin ravintolassa. Aamiaiset olivat taivaallisia. Lounaat ja päivälliset huomattavasti parempia kuin osastolla mutta valitettavasti ne olivat suolattomia ja kermat oli korvattu maun perusteella maidolla. Tosin onhan se ymmärrettävää, ettei potilashotellin aterioita kyllästetä rasvalla ja suolalla. Hieman mauttomista aterioista huolimatta, voin suositella kaikille lämpöisesti hotellia. Itsekkäästi makasin hotellin pahnoilla kaksi yötä ja latasin akkuja kotona odottavan arjen varalle.

Arki kotona on lähtenyt hiljalleen pyörimään. Vielä minulla on ratkaisematta kuinka kykenen hoitamaan kahden lapsen vaatimukset samanaikaisesti. Mieheni on onneksi kesälomalla ja hänellä on vielä edessä isävapaa. Saamme nauttia yhdessä kauniista syysilmoista ja ihanista pienistä lapsistamme. 

Kyllä tällaisessa huoneessa kelpasi levätä ja tutustua uuteen
perheenjäseneen.

Herroina Helsingissä!

Olin viikko sitten mieheni kanssa viikonloppulomalla Helsingissä. Alkukesästä asti suunniteltu reissu oli viimeinen irtiottomme ennen perheenlisäyksen syntymistä. Irrottelut olivat ehkä hieman laimeita näillä raskausviikoilla mutta päätimme syödä sitäkin paremmin. 

Helsinkiin päästyämme suuntasimme Mikonkadun Meze Pointtiin syömään nopeasti jotain pientä. Olin kerran aikaisemmin käynyt ravintolassa ja muistelin, ettei kokemus ollut paras mahdollinen, mutta en muistanut syytä. Valitettavasti ruoka-ainevaatimukseni aiheutti taas valinnanvaikeutta ja päädyin ottamaan Karides Salaatan (Kuningasrapuja, Vihreää salaattia, minttua, selleriä, paprikaa). Sain kulhollisen salaattikastikkeessa pyöriteltyä nuutunutta salaattia ja viisi katkarapua. Ravut olivat niin ylikypsiä, etten olisi osannut itse niitä niin kuiviksi friteerata. Erikoista pääruokana tarjottavassa salaatissa oli, etten saanut leipää tai sämpylää sen kanssa. Jotenkin tuollaista yksinkertaista asiaa pitää itsestään selvyytenä. 

 Mieheni otti Adanan (Tulisesti maustetut naudan jauhelihavartaat ). Hän kuvaili vartaiden syömistä silikonin pureskeluun. Lisukkeena ollut riisi oli ollut kumimaista ja tortillalättyjä muistuttavat leipäsiivut näyttivät lähes palaneilta. Hieman pettyneinä jatkoimme matkaamme Pohjois-Esplanadille ja istuimme nauttimaan aurinkoisesta säästä ja livemusiikista Kappelissa. Terassilla istuessa harmittelin moneen kertaan että miksi emme syöneet siellä. 

Helsingin reissumme kohokohta oli illallinen Ravintola Demossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun söimme Michelin tähdellä palkitussa ravintolassa. Demossa ei ollut lainkaan Ala Carte -listaa vaan söimme sitä mitä keittiö meille tarjosi. Antauduimme ravintolan armoille ja odotimme jännityksellä mitä tulisimme saamaan.

Saavuimme ravintolaan hyvissä ajoin ja pääsimme heti pöytään. Keittiön tervehdykseksi mieheni sai tillilihaa ja minä kurpitsaa, omenaa ja mantelirouhetta. Ensimmäinen alkuruoka oli taivaallisen hyvää kanttarellikeittoa. Se oli kermaista ja sen maku oli täyteläinen. Olisin halunnut nuolla lautasen puhtaaksi, mutta oletan, ettei se olisi ollut suotavaa. Toinen alkuruoka oli peruna-oliivi krokantti, jonka rinnalla oli pieni ”salaatti”. Valitettavasti annos ei ollut meidän kummankaan mieleen. Kiltisti kuitenkin maistelimme lautasemme tyhjäksi.

Pääruuaksi mieheni sai vasikan kylkeä ja sisäfilettä papujen ja punajuuren kera. Hän kehui kylkeä taivaalliseksi mutta sisäfileestä hän ei pitänyt. Mieheni ei muutenkaan syö yleensä sisäfilettä vaan valitsee jonkun muun osan eläimestä lautaselleen. Ilman sisäfilettä hänen annoksensa olisi ollut täydellinen. Minä sain paistettua kuhaa, sahramiaiolia, paprikapyrettä ja taimenen mätiä. Annokseni oli hyvä mutta se ei ollut spektaakkelimainen. 

Söimme kaksi jälkiruokaa. Ensimmäinen oli lakritsalla hyytelöityä vuohenjuustoa, marinoitua fenkolia, tomaattimarmeladia ja kuivattua lakritsa-oliivimurskaa. Emme olleet koskaan saaneet vastaavanlaista annosta. Se oli hyvin erikoisen makuista ja oikeastaan mielenkiintoista. Toisen jälkiruuan kanssa minulla kävi vahinko. En kirjoittanut sitä ylös! Voin vain ulkomuistista kertoa sen sisältäneen jäätelöä, mustaherukkaa, vadelmia ja marenkia. Se maistui aivan ihastuttavalle! Olisin voinut syödä sitä vaikka kaksi annosta lisää!

Kaiken kaikkiaan vierailumme Demossa oli ihan hyvä. Saimme äärettömän hyvää palvelua. Ruoka kuitenkin tuotti meille hieman pettymyksen. Valitettavasti me molemmat odotimme saavamme jotain tajunnan räjäyttäviä annoksia ja luulimme huumaantuvamme herkuista. Olemme ennenkin saaneet hyvää ruokaa ravintolassa missä ei ole tarvinnut maksaa Michelin tähden ”extraa”. Ravintolan hintataso meillä oli tiedossa jo tehdessämme pöytävarausta, silti meille tuli yllätyksenä että norjalaisesta oluesta voi joutua maksamaan 14 euroa. Varsinainen miinus ravintolalle tulee kuitenkin siitä että jouduimme odottamaan välillä tuskallisen kauan annoksiamme. Viiden ruokalajin läpi käymiseen meni lähes kolme ja puoli tuntia, se on jopa hitaalle hämäläiselle kuten me, aivan liikaa.

Yövyimme Kasarmikadulla sijaitsevassa hotelli Rivoli Jardinissa. Olen vieraillut siellä useasti ollessani vielä työelämässä. Hotelli ei tuottanut tälläkään kertaa pettymystä. Nukuimme kuin pienet lapset. Aamiainen oli aivan yhtä loistava kuin aina ennenkin. Hotelli ei tarjoa ylitse pursuavaa aamiaista tuhansine lisukkeineen vaan melko suppean, mutta sitäkin laadukkaammista raaka-aineista valmistetun noutopöydän. Söin herkkuja vatsani niin täyteen että minulla oli nälkä vasta myöhään illalla. 

Meidän piti sunnuntaina suunnata Suomenlinnaan mutta päätimme lähteä aikaisemmalla junalla kotiin. Nappasimme nopeasti vain latet matkaevääksi Aleksanterinkadun La Torrefazionesta. Olen monesti ohi kulkiessa ihastellut pientä kahvilaa, pienessä sievässä talossa ja vasta nyt kävin ensimmäisen kerran. Palvelu oli hyvää ja kahvit vielä paremmat. Hyvillä mielin suuntasimme kohti asemaa ja kotimatkaa.

Täytetyt kesäkurpitsat

En voi sanoin kuvailla tunnetta kun saan noutaa päivällistarpeet omalta kasvimaalta. Jos pystyisin säilömään tuon tunteen purkkiin, pimeä talvi tuntuisi varmasti lyhyemmältä kuin mitä se on. Omasta maasta nousee perunoita, punasipulia, porkkanoita, papuja ja tietysti kesäkurpitsaa. Olen saanut tarjota perheelleni pitkin kesää luomua ja todellista lähiruokaa! Aineksilla on matkaa kasvimaalta pöytään vain 30 metriä!

Kasvimaan satoa ja meidän vanhempi ranskanbulldoggi

Mitä näistä syntyi? Täytettyjä kesäkurpitsoja! Miehelleni tein jauhelihatäytteellä ja omasta täytteestäni korvasin lihan soijarouheella. Pahoitteluni ettei tässä reseptissä ole ainesten määriä. Teen yleensä kerralla isomman määrän täytettä ja säilön sen jääkaapissa seuraavan päivän lounasta varten tai pakastan pakkaseen.

TÄYTETYT KESÄKURPITSAT:

Näitä tarvitset:

Kesäkurpitsa
Keitettyä riisiä (tavallinen pitkäjyväinen sopii hyvin)
Paistettua punasipulia
Soijarouhetta tai paistettua jauhelihaa
Aurajuustoa
Juustoraastetta
Maustamiseen suolaa ja valkopippuria

Näin se käy:

Sekoita riisi, punasipuli, soijarouhe tai paistettu jauheliha ja Aurajuusto kulhossa keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Halkaise kesäkurpitsa pituussuunnassa. Koverra kurpitsaa hieman pois niin että saat kaksi ”venettä”. Voit halutessasi sekoittaa pois koverretun kurpitsan täytteen sekaan. Ripottele suolaa kurpitsaveneiden päälle. Täytä veneet täytteellä ja ripottele juustoraastetta päälle. Paista uunissa 200 asteessa n. puoli tuntia. Itse paistan kesäkurpitsat puolikypsiksi. Liian kypsäksi päässyt kurpitsa ei ole mielestäni niin maukasta.

Täytettyä kesäkurpitsaa perunoiden, porkkanoiden ja papujen kera.

Napa näkyy naapuriin, naapurin pojat nauraa!

Raskausviikkoja on nyt takana 36 eikä olo ole enää köykäinen. Jouduin vaihtamaan tänään kirpputorikiertelyn sohvalla loikoiluun. Kotona ollessa huomasin että aika kuluu ihanan hitaasti kun ei tee mitään. Kateellisena seuraan vierestä raskaana olevan tuttavani pesänrakennusintoa. Minulla meni touhotus ohi ja voisin nukkua vaikka viikon putkeen.  Onneksi virtaa riitti jopa kellarin ja pannuhuoneen perusteelliseen pesuun. 

Hormonihuumassani sain päähäni että haluan virkata itselleni valkoiset bikinit. Mielessä minulla oli muutama kuukausi sitten nähty kuva Mariah Careysta vastaavanlaisissa bikineissä. Lopputulos ei nyt ole ihan yhtä hehkeä mutta saanpahan esitellä muhkeaa masuani teille. Toivottavasti tulee vielä aurinkoisia päiviä ja voin pitää bikineitä ennen kuin ne unohtuvat vaatekaapin perälle.

Pikku pikku bikineissä...
Raskausviikkoja 36 takana ja masu on
sen mukainen.

Pienirintaisena minun ei tarvinnut murehtia paljoa oikeasta kuppikoosta, kunhan virkkasin kolmiot jotka kaartuvat alareunasta. Käytin mallina myös vanhoja bikineitäni joiden avulla mm. kiinnisitomisnarujen oikea mitoitus kävi helposti. Aloitin heti uuden virkkausprojektin. Syntyvä vauva saa samanlaisen torkkupeiton kuin veljellään on. Enää ei mene kauaa kun peittoa tarvitaan.

Virkatut bikinit. Toivottavasti kerkeän pitää näitä vielä tänä kesänä.

Pienen pojan pieni huone

Pieni poikamme joutui omaan huoneeseensa nukkumaan. Emme ole vielä kertaakaan antaneet poikaa yökylään ja äidin sydän meinasi särkyä kun ensimmäisiä öitä olin ”erossa” rakkaasta lapsestani. Hän on kaikki lyhyen elämänsä yöt nukkunut kanssamme samassa huoneessa. Kohta syntyvän vauvan on kuitenkin päästävä nukkumaan pinnasänkyyn ja poikamme joutui väistymään omaan, isojen poikien sänkyyn.

Mieheni remontoi jo keväällä vanhan työhuoneeni lastenhuoneeksi. Tietenkään minulle ei kelvannut sängyksi mikään kaupasta noudettava lastensänky vaan metsästin netistä koko kesän mieluista sänkyä. Vihdoin ostoilmoitukseeni vastattiin ja sain kaipaamani Niemen tehtaiden pinnalaitaisen lastensängyn suoraan 70-luvulta. Sain kerralla kaksi sänkyä ja niistä saan koottua kerrossängyn. Toinen sängyistä saatiin kunnostettua heinäkuun puolivälissä, jotta poikamme kerkesi muutaman viikon tutustumaan sänkyyn ennen tositoimia.

Niemen Tehtaiden pinnalaitainen lastensänky sai pintaansa
uuden värin. Vanhalta työtoverilta saadun nojatuolin
taakse kaipaan jalkalamppua.
Seinätarrat ostimme Ebaystä. Hyllykkö on
"tusinatuote" huonekaluliikkeestä.

Nyt kun sänky olen löytänyt sängyn, metsästän lastenhuoneeseen jalkalamppua jonka valossa pystyn virkkaamaan ja lukemaan nuorta herraa nukuttaessa. Yhden lampun jo löysin huutokaupasta mutta sen hinta nousi rahapussilleni liian kalliiksi. Laitoin taas ostoilmoituksen ja toivon saavani kaipaamani lampun sen avulla. Pimenevä syksy kuitenkin hieman hoputtaa minua lamppuhankinnassa. Toivottavasti saisin pian kaipaamani lampun, jonka pitää tietysti olla lastenhuoneen tyylille uskollisesti 70-luvulta.