Pieni poikamme joutui omaan huoneeseensa nukkumaan. Emme ole
vielä kertaakaan antaneet poikaa yökylään ja äidin sydän meinasi särkyä kun
ensimmäisiä öitä olin ”erossa” rakkaasta lapsestani. Hän on kaikki lyhyen
elämänsä yöt nukkunut kanssamme samassa huoneessa. Kohta syntyvän vauvan on
kuitenkin päästävä nukkumaan pinnasänkyyn ja poikamme joutui väistymään omaan,
isojen poikien sänkyyn.
Mieheni remontoi jo keväällä vanhan työhuoneeni
lastenhuoneeksi. Tietenkään minulle ei kelvannut sängyksi mikään kaupasta
noudettava lastensänky vaan metsästin netistä koko kesän mieluista sänkyä.
Vihdoin ostoilmoitukseeni vastattiin ja sain kaipaamani Niemen tehtaiden
pinnalaitaisen lastensängyn suoraan 70-luvulta. Sain kerralla kaksi sänkyä ja
niistä saan koottua kerrossängyn. Toinen sängyistä saatiin kunnostettua
heinäkuun puolivälissä, jotta poikamme kerkesi muutaman viikon tutustumaan
sänkyyn ennen tositoimia.
Nyt kun sänky olen löytänyt sängyn, metsästän
lastenhuoneeseen jalkalamppua jonka valossa pystyn virkkaamaan ja lukemaan
nuorta herraa nukuttaessa. Yhden lampun jo löysin huutokaupasta mutta sen hinta
nousi rahapussilleni liian kalliiksi. Laitoin taas ostoilmoituksen ja toivon
saavani kaipaamani lampun sen avulla. Pimenevä syksy kuitenkin hieman hoputtaa
minua lamppuhankinnassa. Toivottavasti saisin pian kaipaamani lampun, jonka
pitää tietysti olla lastenhuoneen tyylille uskollisesti 70-luvulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti