Herroina Helsingissä!

Olin viikko sitten mieheni kanssa viikonloppulomalla Helsingissä. Alkukesästä asti suunniteltu reissu oli viimeinen irtiottomme ennen perheenlisäyksen syntymistä. Irrottelut olivat ehkä hieman laimeita näillä raskausviikoilla mutta päätimme syödä sitäkin paremmin. 

Helsinkiin päästyämme suuntasimme Mikonkadun Meze Pointtiin syömään nopeasti jotain pientä. Olin kerran aikaisemmin käynyt ravintolassa ja muistelin, ettei kokemus ollut paras mahdollinen, mutta en muistanut syytä. Valitettavasti ruoka-ainevaatimukseni aiheutti taas valinnanvaikeutta ja päädyin ottamaan Karides Salaatan (Kuningasrapuja, Vihreää salaattia, minttua, selleriä, paprikaa). Sain kulhollisen salaattikastikkeessa pyöriteltyä nuutunutta salaattia ja viisi katkarapua. Ravut olivat niin ylikypsiä, etten olisi osannut itse niitä niin kuiviksi friteerata. Erikoista pääruokana tarjottavassa salaatissa oli, etten saanut leipää tai sämpylää sen kanssa. Jotenkin tuollaista yksinkertaista asiaa pitää itsestään selvyytenä. 

 Mieheni otti Adanan (Tulisesti maustetut naudan jauhelihavartaat ). Hän kuvaili vartaiden syömistä silikonin pureskeluun. Lisukkeena ollut riisi oli ollut kumimaista ja tortillalättyjä muistuttavat leipäsiivut näyttivät lähes palaneilta. Hieman pettyneinä jatkoimme matkaamme Pohjois-Esplanadille ja istuimme nauttimaan aurinkoisesta säästä ja livemusiikista Kappelissa. Terassilla istuessa harmittelin moneen kertaan että miksi emme syöneet siellä. 

Helsingin reissumme kohokohta oli illallinen Ravintola Demossa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun söimme Michelin tähdellä palkitussa ravintolassa. Demossa ei ollut lainkaan Ala Carte -listaa vaan söimme sitä mitä keittiö meille tarjosi. Antauduimme ravintolan armoille ja odotimme jännityksellä mitä tulisimme saamaan.

Saavuimme ravintolaan hyvissä ajoin ja pääsimme heti pöytään. Keittiön tervehdykseksi mieheni sai tillilihaa ja minä kurpitsaa, omenaa ja mantelirouhetta. Ensimmäinen alkuruoka oli taivaallisen hyvää kanttarellikeittoa. Se oli kermaista ja sen maku oli täyteläinen. Olisin halunnut nuolla lautasen puhtaaksi, mutta oletan, ettei se olisi ollut suotavaa. Toinen alkuruoka oli peruna-oliivi krokantti, jonka rinnalla oli pieni ”salaatti”. Valitettavasti annos ei ollut meidän kummankaan mieleen. Kiltisti kuitenkin maistelimme lautasemme tyhjäksi.

Pääruuaksi mieheni sai vasikan kylkeä ja sisäfilettä papujen ja punajuuren kera. Hän kehui kylkeä taivaalliseksi mutta sisäfileestä hän ei pitänyt. Mieheni ei muutenkaan syö yleensä sisäfilettä vaan valitsee jonkun muun osan eläimestä lautaselleen. Ilman sisäfilettä hänen annoksensa olisi ollut täydellinen. Minä sain paistettua kuhaa, sahramiaiolia, paprikapyrettä ja taimenen mätiä. Annokseni oli hyvä mutta se ei ollut spektaakkelimainen. 

Söimme kaksi jälkiruokaa. Ensimmäinen oli lakritsalla hyytelöityä vuohenjuustoa, marinoitua fenkolia, tomaattimarmeladia ja kuivattua lakritsa-oliivimurskaa. Emme olleet koskaan saaneet vastaavanlaista annosta. Se oli hyvin erikoisen makuista ja oikeastaan mielenkiintoista. Toisen jälkiruuan kanssa minulla kävi vahinko. En kirjoittanut sitä ylös! Voin vain ulkomuistista kertoa sen sisältäneen jäätelöä, mustaherukkaa, vadelmia ja marenkia. Se maistui aivan ihastuttavalle! Olisin voinut syödä sitä vaikka kaksi annosta lisää!

Kaiken kaikkiaan vierailumme Demossa oli ihan hyvä. Saimme äärettömän hyvää palvelua. Ruoka kuitenkin tuotti meille hieman pettymyksen. Valitettavasti me molemmat odotimme saavamme jotain tajunnan räjäyttäviä annoksia ja luulimme huumaantuvamme herkuista. Olemme ennenkin saaneet hyvää ruokaa ravintolassa missä ei ole tarvinnut maksaa Michelin tähden ”extraa”. Ravintolan hintataso meillä oli tiedossa jo tehdessämme pöytävarausta, silti meille tuli yllätyksenä että norjalaisesta oluesta voi joutua maksamaan 14 euroa. Varsinainen miinus ravintolalle tulee kuitenkin siitä että jouduimme odottamaan välillä tuskallisen kauan annoksiamme. Viiden ruokalajin läpi käymiseen meni lähes kolme ja puoli tuntia, se on jopa hitaalle hämäläiselle kuten me, aivan liikaa.

Yövyimme Kasarmikadulla sijaitsevassa hotelli Rivoli Jardinissa. Olen vieraillut siellä useasti ollessani vielä työelämässä. Hotelli ei tuottanut tälläkään kertaa pettymystä. Nukuimme kuin pienet lapset. Aamiainen oli aivan yhtä loistava kuin aina ennenkin. Hotelli ei tarjoa ylitse pursuavaa aamiaista tuhansine lisukkeineen vaan melko suppean, mutta sitäkin laadukkaammista raaka-aineista valmistetun noutopöydän. Söin herkkuja vatsani niin täyteen että minulla oli nälkä vasta myöhään illalla. 

Meidän piti sunnuntaina suunnata Suomenlinnaan mutta päätimme lähteä aikaisemmalla junalla kotiin. Nappasimme nopeasti vain latet matkaevääksi Aleksanterinkadun La Torrefazionesta. Olen monesti ohi kulkiessa ihastellut pientä kahvilaa, pienessä sievässä talossa ja vasta nyt kävin ensimmäisen kerran. Palvelu oli hyvää ja kahvit vielä paremmat. Hyvillä mielin suuntasimme kohti asemaa ja kotimatkaa.