Pieni poikani syntyi maailmaan 1.9. Minulla oli koko ajan
tunne, että lapsi syntyy ennen laskettua aikaa mutta silti olin yllättynyt ja
epäuskoinen, kun jouduimme lähtemään toista viikkoa etuajassa kohti Tayssia.
Koko synnytys kesti vaivaiset kaksi tuntia joista viimeiset kahdeksan minuuttia
vietin sairaalassa. Sain kokea luomusynnytyksen tuskat. Koko illan katselin
pientä nyyttiä vieressäni ja yritin ymmärtää, mitä ihmettä oikein tapahtui.
Olin etuoikeutettu kun pääsin Taysin synnytysosastolta
potilashotelliin lapsukaisen kanssa. Sain nukkua yöni pehmeässä hotellin
vuoteessa kaukana synnytysosaston hälinästä. Hoitohenkilökunta oli kuitenkin puhelinsoiton
päässä jos kaipasin apua vauvan kanssa. Olisi ollut ihanaa jos mieheni olisi
päässyt mukaani, mutta hän hoiti esikoistamme kotona.
Ruokailemassa kävin hotellin ravintolassa. Aamiaiset olivat
taivaallisia. Lounaat ja päivälliset huomattavasti parempia kuin osastolla
mutta valitettavasti ne olivat suolattomia ja kermat oli korvattu maun
perusteella maidolla. Tosin onhan se ymmärrettävää, ettei potilashotellin
aterioita kyllästetä rasvalla ja suolalla. Hieman mauttomista aterioista
huolimatta, voin suositella kaikille lämpöisesti hotellia. Itsekkäästi makasin
hotellin pahnoilla kaksi yötä ja latasin akkuja kotona odottavan arjen varalle.
Arki kotona on lähtenyt hiljalleen pyörimään. Vielä minulla
on ratkaisematta kuinka kykenen hoitamaan kahden lapsen vaatimukset
samanaikaisesti. Mieheni on onneksi kesälomalla ja hänellä on vielä edessä
isävapaa. Saamme nauttia yhdessä kauniista syysilmoista ja ihanista pienistä
lapsistamme.
 | |
| Kyllä tällaisessa huoneessa kelpasi levätä ja tutustua uuteen perheenjäseneen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti