sunnuntai 9. toukokuuta 2021

ARTESAANIOPINTOJEN VILLAJAKSO


Artesaaniopinnot on jaettu erilaisiin opintojaksoihin. Yleensä ensimmäisenä on mattojakso, jolla opetellaan maton ja poppanan kudontaa sekä aloitetaan sidosopin opiskelu, jossa tutustuttaan mm. palttinaan, panamaan ja ripsiin. Koska koulun voi aloittaa vaikka kesken lukuvuoden, jaksojen järjestys vaihtelee paljon. Sain kuitattua mattojakson aikaisemmalla kudontakokemuksella ja osallistuin vain sidosoppiin. Villajakso tulisi periaatteessa mattojakson jälkeen.


Tutustuimme villajaksolla sidosopissa mm. erilaisiin toimikkaisiin, vohveliin, kanavaan ja raesidokseen. Sidosopin lisäksi tutustuimme erilaisiin proteiinikuituihin ja teimme niistä esitelmät. Pääsimme myös ensimmäisen kerran kutomaan tietokoneohjattuilla kangaspuilla ja teimme niillä toimikaskokeilun. Kokeilussa havainnoitiin, miten niisintä ja poljenta vaikuttavat työssä. Tilkku on mahtava muistilappu tulevaisuuden varalta. Muita koetilkkuja emme tainneet tällä jaksolla kutoa.



Oppiaksemme kutomaan meidän on kudottava paljon ja valmistamme koko opintojen ajan tuotteita koulun myymälään. Lisäksi saamme tietysti kutoa koulussa omia töitämme niin paljon kuin ehdimme, mutta ainakin itselläni ne ovat jääneet vähiin. Villajaksolla kudoimme myymälään villahuivit, lenkkimohairhuivit, tyynynpäälliset ja jakson päätteeksi kudoimme vielä omat villatyöt. 


Villahuivi

Jokainen sai suunnitella omanlaisen villahuivin, jossa oli kapeita loimiraitoja. Näistä malleista valittiin yksi  ja siitä tehtiin erilaisia värivariaatioita. En muista yhään, että miten värit määräytyivät, mutta muistaakseni meillä oli käytössä vain tiettyjä sävyjä. Huivissa on sidoksena toimikas ja raidoissa ripsi. Opettelimme kutomaan siten, että tiheys pysyisi samana läpi työn. Kuulostaa tosi helpolta, mutta se on yllättävän vaikeaa. Valmiiseen huiviin tehtiin päihin kierrehapsut.

 


 

Tyyny

Koulun puissa oli kansallispukukangasloimi, josta oli jo kudottu pussukoita ja me saimme tehtäväksemme kutoa tyynynpäälliset. Sidoksena oli pompsi ja muiden kutoessa riemun kirjavia tyynyjä, minä kudoin kankaan, joka muistuttaa 80-luvun poppanaliinaa. Kudoin kankaan kun pääsimme etäopetuksesta pariksi viikoksi takaisin kouluun. Tämä ei ole sieltä onnistuneimmista töistäni, mutta tässä näkyy viime kevään väsymykseni.




Mohairhuivi

Villajakson ihastuttavin työ on tämä lenkkimohairista kudottu huivi tai shaali. Saimme valokuvat joiden pohjalta suunnittelimme huivien värimaailman ja näistä äänestettiin kolme kauneinta, jotka kudottiin huiveiksi.

Minun huivini valittiin yhdeksi ja sain kutoa itse suunnittelemani huivin. Valmiiseen huiviin tehtiin kierrehapsut ja ne lähetettiin karstattavaksi Kartsaus ja kudontaliike Taikaan. Karstatessa huivit käyvät koneen läpi, jossa niitä "harjaaan" ohdakkeilla tai kävyillä (kuva alla). Karstauksessa villan kuidut pörheytyvät ja siitä tulee pehmeä kuin pumpuli. En ole ennen ollut lenkkimohairin ystävä, mutta tämä herätti suorastaan rakkauteni tähän materiaaliin. 

 

 

 

Viuhkakaide-kokeilu

Koululla on viuhkakaide (tunnetaan nimellä Fan reed), jolla kokeilin kutoa. Olisin halunnut kutoa omaksi villatyöksi hienon viuhkahuivin, mutta tämä jäi vain kokeiluksi. Viuhkakaiteella kutoessa pitäisi olla yläluhalliset kangaspuut, joita koululla ei ollut yksiäkään. Kokeilin kutoa kaiteella tavallisilla puilla nostamalla ja laskemalla luhaa, mutta se ei onnistunut. Kokeilin myös kutoa siten, että kaide roikkui kuteiden varassa, mutta siitäkään ei ollut apua. Kankaassa pitäisi näkyä leveämpiä ja kapeampia raitoja, mutta niitä ei juuri näy. Koulun viuhkakaiteen kuvio oli myös niin kapea, että epäilen, että olisiko siitä muodostunut kunnolla kuviota muutenkaan. 

 


Oma villatyö

Koska viuhkakaiteella kudottava huivi ei onnistunut ja Akaan kansallispuvun hamekankaan kudonta kaatui opiskelijabudjettiin (en tiennyt, että kansallispukujen langat ovat niin arvokkaita) kudoin omana villatyönäni silkkisen villahuivin, jonka esittelin pari viikkoa sitten. Sen löydät täältä: Käsinkudottu silkkivillahuivi

 


Ajallisesti villajaksomme sijoittui keväälle 2020. Koko maailmaa koetelleet poikkeusajat alkoivat silloin ja siirryimme kesken jakson etäopetukseen. Tunnit pidettiin Teamsin kautta, mutta en pystynyt osallistumaan tunneille muiden mukana vaan katselin ne nauhoitteina. Keväällä 2020 myös peruskoulut olivat kiinni ja minulla oli kotona eskarilainen ja ekaluokkainen, jotka eivät pystyneet opiskelemaan itsenäisesti. Heräsin aikaisin aamulla kuuntelemaan yhden edellisen päivän oppitunneista, opetin päivällä lapsia ja iltapäivällä kuuntelin seuraavan. Viimeisen oppitunnin kuuntelin illalla tai viikonloppuna. Olin kevään jälkeen todella väsynyt.

Kirjoitin poikkeusoloissa opiskelusta jo viime vuonna ja äsken tekstiä lukiessa itku ei ollut kaukana, kun muistin tuon kevään kaikessa kaameudessaan. Olemme tänäkin vuonna olleet etäopetuksessa eikä se ole ollut helppoa, mutta ei myöskään niin rankkaa kun lapset ovat kuitenkin olleet koulussa. Viime kevään kokemuksistani voit lukea täältä: Artesaaniopintoja poikkeusaikana.

 

Nähdään taas ensi viikolla! Silloin ajattelin esitellä jotain super ihanaa!

2 kommenttia:

  1. Onpa kauniita villatöitä! Kudonnan tunneilta olen saanut paljon elämään yleensäkin ja suhtautumiseen työntekoon ylipäätään. Osaan esim arvioida ajankäyttöni ja kellottaa itseäni yllättävän hyvin. Myöskin nuo tasaiset työnjäljet ja oikea tahti, sekä liikkeiden minimointi on ollut hyvä muunkin kuin kutomisen kannalta. :)

    VastaaPoista