lauantai 14. huhtikuuta 2018

KOMPAKTIA KASVIVÄRJÄYSTÄ


"Pelkkä väri - jota ei ole pilattu merkityksellä ja joka ei ole yhteydessä muotoon - voi puhua sielulle tuhannella eri tavalla."
- Oscar Wilde




Viime kesänä kasvivärjäys vei minut mennessään ja nyt odottelen malttamattomana ilmojen lämpenemistä, jotta pääsen keittelemään kevään ensimmäisiä värjäyksiä. Lupiini, joka on lempparivärjäyskasvini, kukkii vasta parin kuukauden  päästä. Niin pitkään minun ei onneksi tarvitse odottaa, sillä säästin talven aikana väripatoja varten kaikki sipulinkuoret ja huomenna suuntaamme metsään katsomaan, onko viime kesänä myrskyn kaatamasta lepästä kuoret jo irronneet. Lisäksi etsin ainakin lepän käpyjä, jotta voin täydentää värikartaani.


Kasvivärjäys on mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa. Sille kun antaa pikkusormensa, niin se vie koko mimmin mennessään. On niin paljon erilaisia kasveja, joilla voi värjätä ja niistä kaikista tulee vähän eri sävyjä. Itselläni kasvivärjäyksessä on mottona, että kaikkea pitää kokeilla! Kasvivärjäämällä saat pehmeitä ja liemen vahvuudesta riippuen voimakkaitakin sävyjä. Kasvivärjätyt langat sointuvat hyvin toisiinsa ja värjäämällä samalla liemellä useamman kerran, saat jälkiväreillä samasta väristä vaaleampia sävyjä.


Elin aikaisemmin siinä uskossa, että kasvivärjäys vaatii ison padan ja järven, missä huuhtoa langat, mutta viime kesänä harjoitelleena voin todeta, että pienessä tilassakin voi värjätä. Värjään terassimme nurkassa pienellä, kaksilevyisellä keittolevyllä aina yhden tai kaksi vyyhtiä kerralla ilman kiireitä. Keitän kasvit kahdessa kattilassa ja sillä välin teen keristä vyyhtejä ja solmin haltijalankoja. Minulla on lapset mukana touhuissa ja he seuraavat vieressä, että mitä pataan uppoaa ja yhdessä ihastelemme, minkä värisiä lankoja sieltä nousee. Sienillä en vielä uskaltanut värjätä, sillä lapset ovat mukanani myös kasvien keruureissuilla, enkä halua, että he alkavat keräämään värjäyssieninä käytettäviä seitikkejä.




Ihan tyhjästä värjääminen ei onnistu, sillä touhuun tarvitset niin kattilaa, kapulaa, liettä kuin vaakaa. Lisäksi kasvivärjäys vaatii jotain mitä värjätään, millä värjätään ja kiinnitysaineita eli puretusaineita. Opettelin viime kesänä värjäystä seiskaveikalla, koska se on halpaa ja sitä pystyi ostamaan kerän tai kaksi kauppareissulla. Nyt kun uskon hallitsevani värjäyksen, siirryn täysvillaan. Käytän värjäyksessä kierrätyskeskuksesta löytyneitä alumiinikattiloita ja katkaistuja harjanvarsia sekoituskapuloina. Keitän kasviaineksen aina kahdessa kattilassa, jotta saan mahdollisimman vahvat liemet ja itse värjäys tapahtuu yhdessä kattilassa. Huuhtelen langat ämpärissä kylpyhuoneessa, missä ne myös kuivuvat.


Jos kuitenkin on niin, ettei sinulla ole terassin nurkkaa, niin voit kokeilla kasvivärjäystä myös ihan kotikeittiössä. Silloin kannattaa kuitenkin huomioida se, ettei ihan kaikilla kasveilla voi värjätä sisätiloissa mm. pietaryrtillä. Itse tulin huonovointiseksi pietaryrtin voimakkaasta hajusta värjätessäni sillä ulkoilmassa. Kotikeittiössä värjäämiseen käy kuitenkin mm. kelta- ja punasipulin kuoret, avokadon kuoret, kahvi, tee ja kurkuma. Lisäksi voit kokeilla esimerkiksi aurinkovärjäystä aurinkoisella terassilla.
 



Kirjoittelin tämän postauksen herättääkseni mielenkiintosi kasvivärjäykseen. Itse en osannut lähteä värjäämään omin päin vaan tarvitsin ensimmäiseen värjäykseeni ihan kädestä pitäen apua. Osallistuin Anna Vaskon luonnonvärityöpajaan ja kurssista innostuneena siirryin luonnonväreistä kasveihin. Nyt odottelen toukokuussa pidettävää Kasvivärjäysluentoa kansalaisopistossamme, jotta pääsen sukeltamaan vielä syvemmälle kasvivärjäyksen kiehtovaan maailmaan. Netti on täynnä toinen toisteen kattavampia sivustoja ja artikkeleita kasvivärjäykestä, joten suosittelen tutustumaan myös niihin. Tässä muutama:

Coloria (Sivusto on oikea väritietopankki, mutta värjäys-välilehden takaa löydät tietoa värjäyksestä) 


Lisäksi kannattaa tutustua Värjärikillan sivuihin.


Värjäyskokemuksistani voit lukea täältä:
Kasvivärjäystä lupiinin kukilla
Kasvivärjäyksen taikaa (mm. kuivatut lupiini kukat, mustapapu ja marja-aronia) ja
Aurinkovärjäyskokemuksistani voit lukea täältä.


Kasvivärjätyistä langoista virkattu Kalevala Cal -torkkupeittoni löytyy täältä ja kangaspuilla kutomani Hilma-huopa löytyy täältä.




10 kommenttia:

  1. Tuttua puuhaa ja minutkin se vei mennessään! Ekaa kertaa värjäsin koulussa ja sen jälkeen olen värjännyt silloin tällöin kotona ja työpaikallani.
    Lupiinin lehdistä saa tosi voimakkaan vihreää väriä, kiventierasta (jäkälä kiven päällä) voimakkaan ruskeaa, nokkosesta harmahtavan vihreää ja marja-aronian marjoista punertavan lilaa.
    Lisäksi olen ihan höperönä keräillyt syksyisin seitikeitä ja niistä vasta saakin upeita oranssinpunaisen ja keltaisen sävyjä. Ja mikä ihmeellisintä, ne kaikki sävyt sopii tosi hyvin yhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvivärjäys on kyl niin ihanaa! Jos pääsen syksyllä karkaan metsään ilman pikkuväkeä, niin kokeilen kyl kans sienivärjäystä!

      Poista
  2. Onpas ihania värejä! Itse on värjännyt vain kool aidilla ja se jo koukuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Suosittelen tutustuun kasvivärjäykseen <3 Se on ihanaa! Itse en ole kokeillut Kool aidia, mutta olen kyl ihastellut sen värejä monet kerrat =)

      Poista
  3. Kauniita värejä, luonnossahan ne kauneimmat värit ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Niinhän se on! Luontoäiti on erehtymätön taitelija <3

      Poista
  4. Yritän olla antamatta pikkusormea, yritän olla antamatta pikkusormea... mutta kykenenkö enää vastustamaan noin ihania väerjä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä suosittelen tutustuun ja kokeileen! Kasvivärjäys antaa niin paljon muutakin kuin kauniita lankoja ♥

      Poista
  5. Kasvivärjätyt langat ovat niin kauniita! Ja se itse tekemisen ilo! Toistaiseksi en ole kokeillut itse värjätä, mutta ties vaikka ensi kesänä... Sinä olet taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥ Suosittelen ♥ Värjäys on mukavaa ja palkitsevaa ♥

      Poista