Hei, mitä kuuluu?

Enpä olisi ikinä uskonut, että huokaisen helpotuksesta kun ilmat viilenevät ja vettä alkaa sataa. Lähes kuukauden tauotta jatkuneet helteet veivät minusta viimeisetkin voimat. Kasvimaani on rikkaruohojen valtaama, käsityöni seisovat edelleen, enkä ole jaksanut edes leipoa. Minun piti lomani aikana lukea kirjoja, mutta sain luettua vain yhdestä kirjasta muutamia ensimmäisiä sivuja. Kuukirjaan en ole koskenut kuukauteen!

Olen hoitanut vain pakolliset kotityöt ja karannut pienten kanssa uimarannalle. Lähdimme usein heti aamiaisen jälkeen ja saimme nauttia autiosta rannasta. Parhaina aamuina ilman ollessa 22 asteista, saimme pulahtaa 24 asteiseen järviveteen. Söimme rannalla lounaaksi eväitä tai grillasimme makkaraa. Tulimme kotiin vasta päiväunille ja monesti saimme kantaa nukkuvat lapset suoraan sänkyyn. Illalla levitin maton terassille ja joogasin petunioiden alla. Pääskyt kiisivät taivaalla. Lämmin kesäilta ja kukkien hempeä tuoksu ympäröi minut. Uskotteko, että itkin onnesta maatessani terassin lattialla?

Vaikka olen laistanut puutarhan hoidosta, olen kuitenkin pessyt kaikki mattomme. Tämä taisi olla ensimmäinen vuosi kun selvisin urakasta heinäkuun aikana! Olen käynyt marjametsässä ja todennut jonkun muun löytäneen kanttarellipaikkani. Sitkeästi olen kerännyt edes ne vähäiset vadelmat, jotka pensaamme antoivat. Punaisia viinimarjoja emme saaneet edes kahta desiä ja kaikki vadelmat hupenivat puurojen mukana. Ensimmäinen kerran jouduimme ostamaan marjoja, jotta saimme mehuja.

Selvisimme mieheni kanssa Fiskarssista ja kerronkin reissusta enemmän seuraavalla kerralla. Sen sijaan että olisin luopunut valtavasta tavaramäärästäni, olen käynyt kolmessa huutokaupassa ja kiertänyt kirppiksiä. Olen löytänyt ihania aarteita ja tehnyt hieman turhia hankintoja, joiden ostamista en vieläkään ymmärrä. Mitä oikein ajattelin ostohetkellä? Ajelimme lasten kanssa vanhalla höyryveturilla ja vierailimme ystäväni kanssa Vehoniemen automuseossa ja pysähdyimme matkan varrella olleilla pihakirppiksillä. Parin viikon päästä olen vielä lähdössä mieheni kanssa Kangasalan Restaurantapäiville tonkimaan aarteita. Oivalsin juuri, että olen huomaamattani matkaillut koto Suomessa ja minulla on ollut aivan ihanaa!

Loma blogista teki minulle hyvää. Sain ottaa hieman etäisyyttä tähän minulle rakkaaseen, omaan pieneen... sanoisinko maailmaan ja miettiä tulevaa. Ensin tunsin valtaisaa vapauden tunnetta, kun minun ei enää tarvinnut iltaisin kaivaa konetta esiin. Huomaamattani aloin kuitenkin kaivata kirjoittamista ja tässä taas olen suihkun raikkaana ja pää täynnä kaikkia ihania ideoita, joita vain odotan pääseväni toteuttamaan. En tiedä oletteko huomanneet, mutta blogini sai oman, uuden osoitteen. Ehkä kerron siitäkin myöhemmin lisää. Mutta nyt olen ollut taas liiaksi äänessä. Kerrothan nyt, mitä sinulle kuuluu? Oletko nauttinut kesästä ja auringosta? 

P.s. Vaikka söin mansikoita PALJON, ei niistä kuume noussut mutta vatsani sain kipeäksi.