Kirjastohuoneeseen löysin jalkalampun vaivaisella 12 eurolla. Se on aivan ihana! Odotan vain sitä suurta ihmettä, että muistaisin ostaa siihen lamput. Saan kauan kaipaamani valon kirjastohuoneeseemme ja voin virkata siellä myös iltasella.
Hyväkuntoisesta Ritari-kasarista sain pulittaa enemmän kuin muutaman euron, mutta en ole kuitenkaan katunut ostostani kertaakaan, sillä se on meillä lähes päivittäisessä käytössä. Minulla ei ollutkaan ennestään mitään Ritari-kuvioinnilla, joten kasarin löytyminen oli oikea onnenpotku. Samalla kerralla löysin myös Helena Tynellin pienen Pala-maljakon. Se lohduttaa minua hieman, kun en saanut huutokaupasta kolmea suurempaa.
Löysin keltaisen, puolalaisen potan ja vannan. Ne ovat niin hyvässä kunnossa, etten ole keksinyt niille mitään käyttöä. Nyt ne pölyttyvät kaapissa kun enhän voi noin hyväkuntoisia emaleita pilata puutarhassa, joka yleensä on emaleideni päätepysäkki. Toivottavasti keksin vielä käyttöä näille kaunokaisille.
Seuraavalla viikolla löysin Finelin sydän-mukin pienemmässä koossa kuin mitä se minulla aikaisemmin oli ja pienen Finelin pannun. En yhtään ihmettele, että ihmiset ihastuvat näihin vauvapannuihin. Se on äärettömän söpö verrattuna minun litrasiin pannuihini, jotka näyttävät jättiläisiltä pikkuisen vieressä. Sydän-mukista pidän äärettömän paljon. Sekin on pienempänä paljon sievempi kuin Arabian leimoilla varustettu isosiskonsa.
Samaan aikaan kun nautin löytämisen ilosta, tuskailen kun kaappimme pursuavat tavaraa. Olen selkä vääränä kantanut kippoja ja kuppeja kirppikselle ja nyt täytän nurkat uusilla tavaroilla. Olen joutunut pahaan noidankehään romujeni kanssa. Onneksi joudun tyhjentämään pöydän ensi lauantaina, joten kirppisvierailuni vähenevät huomattavasti. Ehkä olisi syytä pitää pieni kirppistauko.
Hienoja löytöjä! Mullakin on nyt kirppispöytä, mutta toistaiseksi olen palannut pöydänsiivousreissuilta tyhjin käsin. Se ei tosin tarkoita etteikö muilta kirpuilta olisi löytynyt jotain. ;)
VastaaPoistaSinä onnekas =) Emali on heikkokohtani. Joudun käymään taistelun itseni kanssa joka kerta löytäessäni vanhaa emalia.
PoistaMIe juuri suunnittelen saavani kaiken rohkeuteni kokoon ja myyväni ison osan emaleistani pois. En ymmärrä miten siihen kykenisin, mutta se on käytännössä pian pakko, kun samaisessa noidankehässä täälläkin on taaplattu jo himppusen liian kauan. Ja se myös näkyy :D
VastaaPoistaTällä hetkellä ylenpalttinen tavaramäärä jo ahdistaa mut silti haalin lisää. Kai sitä tarvitsisi kans rohkeasti karsia ja myydä myös emaleita pois. Varsinkin sellaiset joiden olemassa oloa ei enää muista joutaisivat jo kiertoon =)
Poista