Syysterveiset kasvimaalta!

Olen kulkenut jonkin näköisessä usvassa viimeiset pari viikkoa. Luultavimmin vauvan yöherättelyt ovat hieman vaikuttaneet vireystasooni. Eräänä päivänä havahduin keltaisten lehtien lentelyyn ilmassa. Mitä ihmettä? Syksy? Milloin se on tullut? Kuin varkain koivut ovat kellertyneet ja alkaneet pudottaa lehtiään. Minulta meinasi mennä vuodenajoista kaunein ohi.

Olen yrittänyt ottaa kaiken irti syksystä. Olemme käyneet eväsretkellä metsässä ja tehneet kävelyitä puistossa. Tosin tänään seistessäni tuulessa ja tuiskussa, katsellen kuinka pieni poikani leikki kuorma-autoillaan, tulin siihen lopputulokseen, että syksystä on helpompi nauttia auringon paistaessa. Kylminä ja sateisina päivinä syksystä kuuluu nauttia sisätiloissa höyryävä teekuppi kädessä. Tosin se ei ehkä sovi pienelle touhuavalle lapselle, jolle pihaleikit ovat päivän kohokohta. Ja äidin on mentävä lapsensa perässä, oli keli ulkona sitten mikä tahansa.

Kasvimaani hoito on ollut hunningolla. Onneksi tähän aikaan vuodesta siellä ei paljoa tapahdu. Vasta syyskuun puolivälissä nostin viimeiset porkkanat ja sipulit maasta. Porkkanat minun oli pakko repiä ylös sillä ne olivat niin suuria ja alkoivat jo halkeilla. Perunat ovat vielä maan povessa ja nostan niitä vieläkin vain tarpeeseen. Kesäkurpitsa tekee yhä uutta satoa. Tomaatit ja paprikat ovat valitettavasti vieläkin aivan vihreitä. Ne ovat suuria mutta aivan väärän värisiä. Olen jo luopunut toivosta että pääsisin maistamaan niitä.

Väärän värisiä tomaatteja.

Viimeiset avomaan kurkut ovat muuttuneet ikävän kitkeriksi. Olen pohtinut että saisinko tehtyä niistä maustekurkkuja. Olen täyttänyt pakastinta omien marjamehujen lisäksi kesäkurpitsakeitolla, kasvissosekeitolla ja kasviscurrylla. Vauvaa varten olen pakastanut soseita oman maan kasviksista.

Parin viikon päästä aiomme laittaa kasvimaan pakettiin. Revimme kompostiin kasvien varret ja kitkemme loput rikkaruohot. Takapihamme kompostori on tupaten täynnä ja tyhjennämme sen kasvimaalle. Lehtikompostimme on niin täynnä rikkaruohon juuria ja siemeniä, että sen aiomme tyhjentää orapihlaja-aidan juurelle.

Ei se ollutkaan suo, kuokka ja Jussi vaan pottumaa, kuokka ja Johanna!

Nälkä kasvaa syödessä ja olen aloittanut kasvimaan laajennuksen suunnitellun. Meillä on vielä multaa jäljellä ja suunnittelimme tehdä vielä tänä syksynä parsapenkin. Olemme jo hankkineet eur-lavojen reunoja, joista voimme tehdä korokepenkit. Nähtäväksi jää, jaksammeko vielä tänä syksynä tarttua lapion varteen. Olisi niin helppoa ensi keväänä vain istuttaa parsat ilman suurempia kasvimaan perustamisia.